The Pin Ups

The Pin Ups oli suomalainen 1980-luvulla toiminut yhtye. Se julkaisi vuosina 1983–1985 kaksi singleä ja yhden EP:n. Megamania julkaisi yhtyeen tuotannosta kokoelma-albumin Trash & Glam vuonna 2001.[1]

Historia

The Pin Ups syntyi Lepakon yöbileissä vuonna 1982. Yhtye oli kasattu jo aiemmin, kun Floyd Superstar ja Pete Europa olivat kohdanneet Amsterdamista tullessaan lautalla. Yhtyeeseen liittyivät seuraavaksi Grandma Delay (Jari-Pekka "Dile" Kolanen) sekä Jukka "Jay" Muukka. The Pin Upsilla ei ollut varsinaisia esikuvia, mutta yhtyeen aloittamiseen vaikutti erityisesti Johnny Rottenin Public Image Ltd. Asenteeseen vaikutti puolestaan The Velvet Underground.

Yhtye sai levytyssopimuksen Johannalle pian perustamisensa jälkeen. The Pin Ups levytti 1983 yhtiölle ensimmäisen singlensä, joka oli nimeltään "A Middle-Aged Housewife Eatin An Avocado Even Though She Should Be Cooking Chickenlegs For Her Bodybuilder Husband". Se oli siihen mennessä nimeltään pisin Suomessa ilmestynyt levy.

The Pin Upsin imago yhdisteli post-punkin poikabändien koreutta ja ajan sensaatiohakuisuutta. Floyd Superstar ja Pete Europa suunnittelivat aluksi yhtyeen tyylistä kokeellisempaa. Heidän piti tehdä täysin atonaalista ja melodiatonta musiikkia, mikä ei kuitenkaan lopulta toteutunut. Suunnitteilla oli esimerkiksi aliäänten käyttöä: metallinkirskuvaa, kovaäänistä ja kakofonista soittoa, jota ei pystyisi kuuntelemaan. Yhtye suunnitteli myös lavan täyttämistä peileillä niin, että yhtyettä ei voisi katsoa valovoiman takia sekä yleisön hakkaamista mikrofonijaloilla ja muuta vastaavaa. Aikalaisyhtyeistä Einstürzende Neubauten toteutti vastaavia visoita omissa esiintymisissään.

The Pin Ups harjoitteli vuosina 1983–1984 jopa 3–4 kertaa viikossa, mutta ei päässyt koskaan lavalle asti. Yli tunnin mittainen keikkasetti oli harjoiteltu ja se koostui vain omista alkuperäiskappaleista, mutta Pete Europan haluttomuuden takia yhtye ei kuitenkaan esiintynyt julkisesti.

Cliftersin löytänyt Jyrki "Hank" Nygren julkaisi yhtyeen seuraavan levytyksen "Boredom of Life" omalla Freehand Records -levymerkillään. Kyseessä oli neljä raitaa sisältävä EP, joka nauhoitettiin Karjaalla Westside Studiossa kesällä 1984. Levyn äänitti ja tuotti Jimi Sumen. Eräs aikansa vaikutusvaltaisimmista rock-kriitikoista kuvasi levyä kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi underground-rocklevyksi. Yhtyeen musiikki oli tyyliltään kylmää, karkeaa, kulmikasta ja erittäin epäsuomalaista, eikä se myöskään sopinut mihinkään sen aikaiseen musiikkitrendiin.

Kokoonpano

Yhtyeen alkuperäinen kokoonpano oli Pete Europa (laulu, sanoitukset), Floyd Superstar (kitara, taustalaulut), Grandma Delay (basso, taustalaulut) sekä Jukka Muukka (rummut). Jukka "Jay" Muukka soitti ensimmäisellä singlellä sekä seuraavalla EP:llä. Sen jälkeen rumpaliksi tuli Gabi Hakanen, joka oli aikaisemmin soittanut Stressi-yhyeessä. Gabi soitti kahdessa Jimi Sumenin kanssa tehdyssä studiosessiossa sekä yhtyeen viimeisellä singlellä "Boredom of Life / Octopussy in the Bushes".

Esiintymiset

Huolimatta pitkästä Lepakon treenijaksosta yhtye ei siis esiintynyt lainkaan. Tämä johtui osittain siitä, että tuo aika Helsingissä oli varsin rajun juhlimisen ja yöelämän aikakautta. Pete Europa toimi myös DJ:nä sekä Einstein A Go Go -klubilla että osittain myös Bela Lugosi -klubilla. Lisäksi hän järjesti Lepakon ensimmäiset Yöbailut General Njassan kanssa. Juhlimiseen kului siis paljon aikaa, minkä lisäksi Floyd asui pariinkin otteeseen Amsterdamissa pitkiä jaksoja. Myös muu yhtye muutti joksikin aikaa Amsterdamiin. Tämä tarkoitti jatkuvia katkoksia yhtyeen harjoitteluun, ja myös musiikilliset ideat muuttuivat.

The Pin Ups oli ensimmäinen yhtye Suomesta, joka neuvotteli levytyssopimuksesta Virgin Recodrsin kanssa vuonna 1985. Yhtye oli tuolloin levyttänyt singlen "Boredom of Life/ Octopussy In The Bushes". Levytyssessio kuitenkin epäonnistui osttain, sillä rumpuosuutta ei saatu soundillisesti tai soitannollissti maksetussa ajassa kuntoon. Niinpä levytys jäi soundeiltaan ja rummuiltaan aivan liian kesyksi kappaleen henkeen nähden. Myöskään neuvottelut Virgin Recordsin kanssa eivät johtaneet levytyssopimukseen. Osasyynä saattoi olla, että levy-yhtiö lopetti samoihin aikoihin kokonaan pohjoismaisten yhtyeiden hankkimisen rosteriinsa.

Myös kuuluisa DJ John Peel soitti yhtyeen ensimmäistä singleä ja piti levystä, mutta EP oli hänen makuunsa jo liian "amerikkalainen". Myös Amsterdamin paikallisasemat soittivat The Pin Upsia. Elämä meni kuitenkin juhlimiseen, eikä yhtye yrityksistä huolimatta treenannut tai keikkaillut Amsterdamissa.

The Pin Ups hajosi lopulta Floydin ja Pete Europan näkemyseroihin yhtyeen tulevaisuudesta. Floyd halusi aloittaa uuden yhtyeen, joka olisi populaarimpi kuin The Pin Ups ja päätyi perustamaan The Nights Of Iguanan. Myös The Pin Upsissa bassoa soittanut Dile Kolanen liittyi yhtyeeseen. Pete Europa suunnitteli ja ohjasi musiikkivideon The Nights of Iguanan "Dry Nancy" -kappaleesta. Videota kehuttiin muun muassa suurilla levymessuilla Ranskassa ja sitä esitettiin satelliittikanavalla.

Floyd Superstar mainitsi useaan otteeseen myöhemmin, että ainoa levy josta hän oli todella ylpeä oli The Pin Upsin EP Boredom of Life. Megamania julkaisi vielä vuonna 2001 kokoelma-albumin Trash & Glam, joka sisälsi yhtyeen kaksi singleä, EP:n sekä joitain taltioituja demoja.

Diskografia

Kokoelma-albumit

Singlet
  • "A Middle-Aged Housewife Eatin An Avocado Even Though She Should Be Cooking Chickenlegs For Her Bodybuilder Husband" (1983, Johanna)
  • "The Boredom of Life" (1985, VIP Music)

EP:t
  • Boredom of Life (Freehands Records, 1984)

Lähteet
  1. PIN UPS - artist information / finnmusic.net www.finnmusic.net. Viitattu 10.7.2018. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.