The Masters
The Masters on snookerin arvostetuin kutsuturnaus,[1] joka pelataan kauden kevätpuoliskon aloittavana turnauksena Alexandra Palacessa Lontoossa.[2] Ennen vuotta 2012 turnaus pelattiin Wembley Arenalla. Turnausta on pisimpään sponsoroinut savukemerkki Benson & Hedges vuosina 1975–2003, jolloin turnaus kantoi pitkään nimeä Benson & Hedges Masters. The Masters, tai lyhyemmin Masters, on yksi perinteisimmistä turnauksista ammattilaisten pääkiertueella Main Tourilla. Vaikka turnauksessa ei jaeta ranking-pisteitä, on kyseessä yksi suurimmistä ammattilaisturnauksista. Tästä kertoo myös se, että turnauksen päätyttyä Alexandra Palacessa jaetaan vuosittain suurimpia rahapalkintoja.[3][4] Ammattilaiskiertueen suurimmat rahapalkinnot jaetaan kauden pääturnauksessa maailmanmestaruusturnauksessa, joka kantaa virallista nimeä World Snooker Championship.
Historia
Masters järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975, jolloin finaalissa pelasivat John Spencer sekä 1970-luvun haliltsija ja kuusinkertainen maailmanmestari Ray Reardon. Ottelun voitti viimeisessä mahdollisessa erässä lopulta uusintamustan pelissä Spencer erin 9–8, kuitaten £2 000 suuruisen rahapalkinnon. Vuonna 1991 ylitettiin voittajapalkinnossa £100 000 raja, ja vuonna 2008 Mark Selby kuittasi £150 000 voittamalla tämän turnauksen. Suurimmillaan voittajan palkinto on ollut vuonna 2003, jolloin Mark Williams voitti turnauksen.
Vuoteen 2007 asti turnaukseen ottivat osaa 18 pelaajaa, joista 16 olivat ranking-listan 16 parasta pelaajaa. Näiden lisäksi turnaukseen valittiin yksi karsintaturnauksella ja yksi pelaaja, jonka oltiin katsottu esiintyneen edukseen kuluneena vuonna. Poikkeuksellisesti vuonna 2007 turnaukseen otti osaa 19 pelaajaa, joten villin kortin pelaajia oli kahden sijaan kolme kappaletta. Edelleen yksi pääsi turnaukseen karsinnoista, mutta kaksi pelaajaa valittiin turnaukseen ansiodensa vuoksi. Karsinnoista mukaan nousi Stuart Bingham, ja kaksi 16 parhaan ulkopuolelta kutsuttua olivat snooker-veteraani Jimmy White sekä nuori kiinalainen Ding Junhui. Vuoden 2008 turnaukseen kutsuttiin jälleen vain 18 pelaajaa, ja karsinnoista selvisi Barry Hawkins ja kutsutuksi tuli hongkongilainen Marco Fu. [5] [6] [7] [8] [9] [10] [11]
Maksimibreikit
Mastersissa ensimmäinen maksimibreikki tuli vuonna 1984, jolloin Kirk Stevens suoritti tämän tavoitellun teon. Seuraavan kerran vastaaviin suorituksiin ylsivät vuonna 2007 Ding Junhui ja vuonna 2015 Marco Fu.
Kuuluisia finaaleja
Turnauksessa on nähty uskomattomia finaaleja, joista yksi oli vuoden 1991 Mastersissa, jolloin turnaushistorian ja snookerin historian kaikkien aikojen menestynein pelaaja Stephen Hendry voitti Mike Hallettin erin 9-8, vaikka oli 0-7 tappioasemassa. Hendry oli tuolloin vasta uransa alkupuolella, vaikka hän oli jo edellisenä vuonna voittanut ensimmäisen maailmanmestaruutensa seitsemästä, mikä on lajin ennätys. Masters-voittoja Hendry on saavuttanut kuusi, joista viisi tuli peräkkäisnä vuosina 1989–1993 ja yksi vuonna 1996. Toinen tunnettu finaalitaistelu käytiin nuoren, nykyään seitsenkertaisen maailmanmestarin, Ronnie O'Sullivanin sekä vanhan Steve Davisin välillä. Davis taisteli Hendryn tavoin 4-8 tappioasemasta 10-8 voittoon. Davis hallitsi snookerin ammattilaisturnauksia 1980-luvulla, voittaen mm. kuusi maailmanmestaruutta, ja Hendry 1990-luvulla. O'Sullivan on myös rikkonut useita ennätyksiä 2000-luvulla. Vuonna 1998 finaalissa vastaavasti Mark Williams, nykyään kolminkertainen maailmanmestari, nousi 6-9 tappioasemasta 10-9 voittoon. Finaalissa oli vastassa Stephen Hendry. Ken Dohertyn vuonna 2000 pelaama finaali jäi miehen osalta valitettavasti mieleen siitä, että hän löi viimeisen mustan pallon ohi suorittaessaan maksimibreikkiä finaalissa Matthew Stevensiä vastaan, joka myös voitti turnauksen. Vuonna 2011 tehtiin turnauksen finaalissa historiaa, vaikka ottelu itse päättyi melko selkein lukemin 10-4, kun kaksi aasialaispelaajaa pelasivat finaalissa. He olivat Ding Junhui ja Marco Fu, joista voittajaksi selviytyi Ding. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun turnauksen finaalissa ei esiintynyt lainkaan pelaajaa brittein saarilta [12].
Turnauksen hallitsijat
1980-luvulla hallinnut Steve Davis on voittanut Mastersin kolmesti. Stephen Hendry voitti turnauksen 1990-luvulla jopa kuusi kertaa. Finaaleissa kaatuivat Hallett, John Parrott sekä Ronnie O'Sullivan. Finaaliotteluissa Hendry on yhteensä esiintynyt jopa yhdeksän kertaa. Paul Hunter on myös yksi turnauksen kovista nimistä, koska hän on voittanut Davisin tapaan kaikki kolme finaaliaan tässä turnauksessa. Ronnie O'Sullivan on tällä vuosikymmenellä ollut Mastersin finaalissa neljänä vuonna peräkkäin vuosina 2004–2007. Hän voitti näistä kaksi, mutta hänen kannaltaan valitettavaa on, että kaksi finaalia ovat koituneet Wembleyllä hänen tappiokseen. Edesmennyt Paul Hunter voitti vuonna 2004 hänet 7-2 tappioasemasta tehden viiteen erään sadan pisteen ylittävät lyöntisarjat voittaen ottelun erin 9-8. Vuonna 2005 O'Sullivan kukisti helposti John Higginsin erin 10-3, mutta vuonna 2006 finaalissa pelasivat samat herrat vastakkain, ja Higgins otti tällä kertaa voiton erin 10-9. Tätä finaaliottelua pidetään ammattilaisten keskuudessa yhtenä tasokkaimmista finaaliotteluista pelin historiassa. Vuonna 2007 O'Sullivan kaatoi nuoren Dingin helposti erin 10-3, vaikka Ding oli aikaisemmin turnauksessa ollut uskomattomassa vireessä suorittaen myös turnauksen historian toisen maksimibreikin. Muita viime vuosina Masters-turnauksessa vakuuttavasti esiintyneitä ovat John Higgins sekä Mark Williams.
Turnaukset
Vuosi | Voittaja | Toinen | Tulos | Kausi | Areena |
---|---|---|---|---|---|
Benson & Hedges Masters | |||||
1975 | John Spencer | Ray Reardon | 9–8 | 1974–1975 | West Centre Hotel, Lontoo |
1976 | Ray Reardon | Graham Miles | 7–3 | 1975–1976 | New London Theatre, Lontoo |
1977 | Doug Mountjoy | Ray Reardon | 7–6 | 1976–1977 | |
1978 | Alex Higgins | Cliff Thorburn | 7–5 | 1977–1978 | |
1979 | Perrie Mans | Alex Higgins | 8–4 | 1978–1979 | Wembley Conference Centre, Lontoo |
1980 | Terry Griffiths | Alex Higgins | 9–5 | 1979–1980 | |
1981 | Alex Higgins | Terry Griffiths | 9–6 | 1980–1981 | |
1982 | Steve Davis | Terry Griffiths | 9–5 | 1981–1982 | |
1983 | Cliff Thorburn | Ray Reardon | 9–7 | 1982–1983 | |
1984 | Jimmy White | Terry Griffiths | 9–5 | 1983–1984 | |
1985 | Cliff Thorburn | Doug Mountjoy | 9–6 | 1984–1985 | |
1986 | Cliff Thorburn | Jimmy White | 9–5 | 1985–1986 | |
1987 | Dennis Taylor | Alex Higgins | 9–8 | 1986–1987 | |
1988 | Steve Davis | Mike Hallett | 9–0 | 1987–1988 | |
1989 | Stephen Hendry | John Parrott | 9–6 | 1988–1989 | |
1990 | Stephen Hendry | John Parrott | 9–4 | 1989–1990 | |
1991 | Stephen Hendry | Mike Hallett | 9–8 | 1990–1991 | |
1992 | Stephen Hendry | John Parrott | 9–4 | 1991–1992 | |
1993 | Stephen Hendry | James Wattana | 9–5 | 1992–1993 | |
1994 | Alan McManus | Stephen Hendry | 9–8 | 1993–1994 | |
1995 | Ronnie O'Sullivan | John Higgins | 9–3 | 1994–1995 | |
1996 | Stephen Hendry | Ronnie O'Sullivan | 10–5 | 1995–1996 | |
1997 | Steve Davis | Ronnie O'Sullivan | 10–8 | 1996–1997 | |
1998 | Mark Williams | Stephen Hendry | 10–9 | 1997–1998 | |
1999 | John Higgins | Ken Doherty | 10–8 | 1997–1998 | |
2000 | Matthew Stevens | Ken Doherty | 10–8 | 1999–2000 | |
2001 | Paul Hunter | Fergal O'Brien | 10–9 | 2000–2001 | |
2002 | Paul Hunter | Mark Williams | 10–9 | 2001–2002 | |
2003 | Mark Williams | Stephen Hendry | 10–4 | 2002–2003 | |
The Masters | |||||
2004 | Paul Hunter | Ronnie O'Sullivan | 10–9 | 2003–2004 | |
Rileys Club Masters | |||||
2005 | Ronnie O'Sullivan | John Higgins | 10–3 | 2004–2005 | |
Saga Insurance Masters | |||||
2006 | John Higgins | Ronnie O'Sullivan | 10–9 | 2005–2006 | |
2007 | Ronnie O'Sullivan | Ding Junhui | 10–3 | 2006–2007 | Wembley Arena, Lontoo |
2008 | Mark Selby | Stephen Lee | 10–3 | 2007-2008 | |
The Masters | |||||
2009 | Ronnie O'Sullivan | Mark Selby | 10–8 | 2008-2009 | |
Pokerstars.com Masters | |||||
2010 | Mark Selby | Ronnie O'Sullivan | 10–9 | 2009–2010 | |
Ladbrokes Mobile Masters | |||||
2011 | Ding Junhui | Marco Fu | 10–4 | 2010–2011 | |
BGC Masters | |||||
2012 | Neil Robertson | Shaun Murphy | 10–6 | 2011–2012 | Alexandra Palace, Lontoo |
Betfair Masters | |||||
2013 | Mark Selby | Neil Robertson | 10–6 | 2012–2013 | |
Dafabet Masters | |||||
2014 | Ronnie O'Sullivan | Mark Selby | 10–4 | 2013–2014 | |
2015 | Shaun Murphy | Neil Robertson | 10–2 | 2014–2015 | |
2016 | Ronnie O'Sullivan | Barry Hawkins | 10–1 | 2015–2016 | |
2017 | Ronnie O'Sullivan | Joe Perry | 10–7 | 2016–2017 | |
2018 | Mark Allen | Kyren Wilson | 10–7 | 2017–2018 | |
2019 | Judd Trump | Ronnie O’Sullivan | 10–4 | 2018–2019 | |
2020 | Stuart Bingham | Ali Carter | 10–8 | 2019–2020 | |
Betfred Masters | |||||
2021 | Yan Bingtao | John Higgins | 10–8 | 2020–2021 | Marshall Arena, Milton Keynes |
Cazoo Masters | |||||
2022 | Neil Robertson | Barry Hawkins | 10–4 | 2021–2022 | Alexandra Palace, Lontoo |
Lähteet
- The Masters livesnooker.com. Catena Operations Limited. Viitattu 3.3.2022. (englanniksi)
- Alexandra Palace
- Turner Chris: The Masters cajt.pwp.blueyonder.co.uk. 2010. Arkistoitu 7.1.2012. Viitattu 3.3.2022. (englanniksi)
- Kane, Desmond: Masters snooker 2022: What are the top 10 greatest moments in Masters history? Ronnie O'Sullivan, Higgins, Hendry, White eurosport.co.uk. 5.1.2022. Eurosport. Viitattu 3.3.2022. (englanniksi)
- World Snooker Tournament History
- Global Snooker Centre Tournament Histories - The Saga Masters
- BBC Sport Masters history
- "Snooker finds new Masters sponsor", BBC Sport, 13.1.2006. Luettu 14.1.2007.
- "SAGA INSURANCE SIGN UNTIL 2009", World Snooker, 2006-10-12. Luettu 14.1.2007.
- "New Wembley home for the Masters", BBC Sport, 12.10.2006. Luettu 14.1.2007.
- "Hunter loses battle with cancer", BBC Sport, 9.10.2006. Luettu 14.1.2007.
- BBC Sport Ding Junhui beats Marco Fu 10-4 to win Masters, 16. tammikuuta 2011