Hep Stars

Heglandin ja Petterssonin tarkoitus oli koota tanssiyhtye, joka soittaisi jonkin verran rockia ohjelmistossaan. Rock nousi Friskin vaikutuksesta keskeisempään asemaan.[1] Yhtyeen nimi oli aluksi Quartet Yep, kunnes Janne Frisk ehdotti nimeä Hep Stars.[1] Ajatus nimeen tuli Bill Haleyn laulun Razzle Dazzle sanoituksen kohdasta "It's the hipster's dance" ja tarkoitettiin viittaamaan yhtyeen olevan itsevarma, ajan hermolla oleva ryhmä.

Östlundin ehdotuksesta Svenne Hedlund tuli The Cliftones -yhtyeestä aluksi tuuraamaan Friskiä laulajana hänen liittyessä erään kiertueen taustamuusikoksi ansaitakseen rahaa uutta vahvistinta varten.[2] Friskin palattua Hedlundista tuli laulusolisti. Yhtye esiintyi ensimmäisen kerran tässä kokoonpanossa sotilasalueen nuorisokeskuksessa Tukholman Karlbergissa.[3] Ohjelmisto jakautui tässä vaiheessa siten, että Frisk lauloi raaemmat rock-numerot Hedlundin esittäessä tunnelmallisemmat laulut.

Tukholman ulkopuolella ensimmäinen konsertti oli Öregrundissa, minne yhtye ajoi jo varhain aamulla erään leipomon pakettiautolla, jota Hedlund ajoi päivätöinään.[3] Yhtyeen esiintymiset muuttuivat samaan aikaan kokoillan esiintymisiksi, jotka kestivät tanssimusiikki- ja rock-osuuksineen jopa neljä tuntia.[3] Yhtye pääsi esiintymään Tukholman suosituimmissa paikoissa kuten Limbo Club, Racing Club ja 1960-luvulla Ruotsin rock-musiikissa keskeisellä Nalen-klubilla. Kesään 1964 mennessä yhtye saattoi esiintyä 2000 hengen yleisöille. Varsinainen nousu rock-klubiyleisön tietoisuuteen tapahtui, kun Nalenilla eräänä iltana pääesiintyjänä ollut Spotnicks ei saapunut konserttipaikalle lainkaan.[3] Yhtyeestä tuli erityisesti raggareiden suosikki.[2]

Lennart Hegland sai suostuteltua Åke Gerhardin yhtyeen manageriksi. Samalla levy-yhtiöksi tuli hänen edustamansa Olga.[4] Gerhard sai yhtyeen lavoilla kiertävän "Morgondagens stjärna" -kykyjenetsintäshown säestysryhmäksi.[3] Yleisö huomasi yhtyeen, ja sille oli annettava ohjelmassa enemmän omaa aikaa. Suosio laajeni edelleen myös sanan kiertäessä. Yhtyeen ensimmäisen singlen Kana Kapilan epäonnistuttua Östlundia pyydettiin riitojen vuoksi lähtemään. Erityisesti välit Hedlundin ja Petterssonin kanssa huononivat. Hänellä oli ollut singlellä pieni lauluosuus, ja hän halusi lisää. Hedlundin jo vakiinnuttua yhtyeeseen tähän ei ollut mahdollisuutta Friskin ollessa tähän aikaan edelleen toinen pääsolisti. Christer Pettersson lähti riitoihin kyllästyneenä, ja tilalle tuli Gutte Fredin. Frisk, Hedlund ja Hegland kokivat yhtyeen soinnin muuttuneen, ja Pettersson päätettiin pyytää takaisin, ja Östlund erotettiin. Yhtye toimi syksyn 1964 nelimiehisenä.

Benny Andersson tuli Elverkets Spelmanslag -yhtyeestä Svenne Hedlundin ehdotuksesta. Hän oli rahaa ansaitakseen kuljettanut yhtyettä ja kuunnellut esiintymisen. Andersson puolestaan oli nähnyt lehtijutun Hep Starsin ostamasta suuresta asuntoautosta, johon mahtuivat sekä yhtye että laitteet. Häneen tekivät vaikutuksen myös yhtyeen kommentit musiikin ja yhtyeiden tilanteesta. Sattumoisin Hedlund soitti hänelle seuraavana päivänä lehden ilmestymisestä.[2] Andersson oli jo taitava muusikko, minkä lisäksi hän laajensi yhtyeen musiikillista valikoimaa, mikä oli kokoillan esiintymisille hyödyllistä.

Kokoonpano levytti seuraavat kolme singleään kuudessa tunnissa[4] kolmiraitaisella nauhurilla[3] Raitoja ei käytetty päällekkäisäänityksiin, vaan kulujen säästämiseksi kullekin raidalle äänitettiin yhden singlen kappaleet aitoina esityksinä. Yhtye sai Cadillac-kappaleesta suuren hitin, mitä auttoi esiintyminen televisiossa "Drop in" - ohjelmassa 23.3.1965. 8. huhtikuuta yhtye sai kaikki kolme singleä radion Tio i topp -äänestyslistan neljän parhaan joukkoon. Myyntilistalla Cadillac ja Farmer John nousivat kärkeen, Cadillac yhden viikon ja Farmer John 4. viikon ajaksi. Tribute to Buddy Holly oli parhaimmillaan sijalla 5.[2]

Svenne Hedlund nousi yhtyeen keulakuvaksi. Yhtye alkoi saada kritiikkiä muilta yhtyeiltä kuten Tages ja Shanes cover-versioiden käytöstä, sillä nämä yhtyeet tekivät laulunsa itse. Tämä oli Anderssonin motiivina päätöksessä yrittää laulujen säveltämistä, mutta myös tuoreiden kappaleiden etsintä versioitavaksi oli työlästä. Andersson tekikin useita yhtyeen suosituimmista kappaleista sekä yksin että yhteistyönä Hedlundin kanssa.[3]

Yhtyeen palkkiot nousivat 2000-2500 kruunuun konsertilta, mutta nopean läpimurron vuoksi se soitti vielä muutamia aiemmin sovittuja kokoillan esiintymisiä, joista yhtye oli aiemmin ansainnut noin 1000-1500 kruunua. Hep Starsin kiertueiden käytännön asioita alkoi hoitaa Lennart "Felle" Fernholm. Hän myös toi tietoon yhtyeen ihailijoiden omaksumat kutsumanimet lavakuulutuksissaan. Hän oli pätevä muusikko ja soitti nimettömänä basso-osuudet useissa Hep Starsin levytyksissä. Suosion kasvaessa palkkiot nousivat viikonloppuesiintymisissä 3500 kruunuun.

Gerd Palmcrantz vakiintui Hep Starsin äänittäjäksi, ja hän sekä yhtye tekivät yhdessä päätökset studiotyössä.

Menestyksensä huipulla nimenomaan rock-yleisölle yhtye oli vuosina 1965 ja 1966. Vuonna 1966 yhtye teki jo kotimaassaan 150 konserttia. On huomattava, että tähän aikaan pääesiintyjän konsertti kesti noin puoli tuntia. Huolellisella suunnittelulla yhtyeet saattoivat soittaa kaksikin esiintymistä päivässä.[4] Yhtye nautti tällöin suurta suosiota myös Suomessa ja Norjassa. Syksyllä 1967 yhtyeen singlejä oli Ruotsissa myyty noin 1 200 000 kpl ja albumeita 110 000 kpl.

Folk-laulusta I natt jag drömde tuli suuren yleisön suosikki, mikä karkotti rock-yleisöä ja jakoi yhtyettä. Yhtye soitti silti 200 konserttia vuonna 1967. Samana vuonna yhtye kuvasi Keniassa elokuvaa, jonka budjetti oli 280 000 kruunua. Joitakin promootiofilmejä lukuun ottamatta se ei valmistunut koskaan, vaikka materiaalia kuvattiin noin 6 000 metriä.[2]

Hep Stars löysi Malaika-kappaleen tällä matkalla. Sen julkaiseminen merkitsi yhä enemmän siirtymistä suuren yleisön yhtyeeksi rock-yleisön sijaan. Yhtyeen sisällä erityisesti Andersson ja Hedlund ottivat yhä enemmän roolia studiotyössä, ja he halusivat kokeilla viihteellisempää tyyliä. Osaksi tähän johtivat muutokset 1960-luvun nopeasti kehittyvässä pop-musiikissa. Taloutta hoitamaan perustettu yhtiö teki virheitä vero- sekä käytännön taloudessa, minkä lisäksi elokuvaprojekti aiheutti 265 000 kruunun velat. Yleisemmin 1960-luvun voimakas talouskasvu heikkeni. Nämä kaikki pakottivat yhtyeen etsimään laajempaa esiintymispohjaa, vaikka verovelat saatiin osaksi selvitetyksi asiantuntijoiden avulla. Uudeksi jäseneksi tuli Charlotte Walker, ja hänen kanssaan yhtye kokosi kesän lavakiertueen jälkeen ravintolashown.

Rock-vaikutteet yhtyeeseen alkuaikoina tuonut Janne Frisk menetti kiinnostustaan yhä enemmän, ja lopulta hänet erotettiin alkuvuodesta 1969. Hänen tilalleen tuli Hootenanny Singers -yhtyeen Björn Ulvaeus, joka oli jo muutaman kerran tuurannut Friskiä.[4] Myöhemmin Fernholm myönsi, että asiaa ei hoidettu kovinkaan hyvin ja että tunnelmat olivat ristiriitaiset alkuperäisen jäsenen poistuessa. Yhtye teki päätöksen lopettamisesta, kun kesän kiertueet olisi tehty.[2]

Yhtye soitti Ulvaeuksen kanssa viimeisen konserttinsa 31. elokuuta 1969 Kungsträdgårdenissa Tukholmassa,[5] jonka jälkeen Andersson, Hedlund, Ulvaeus ja Walker erosivat kokoonpanosta. Yhtye hajosi lopullisesti useiden kokoonpano- ja tyylimuutosten jälkeen Heglandin ollessa ainoa alkuperäisjäsen, vaikka yhtye teki 1971 vielä albumin California Maiden.

Suosionsa huipulla Hep Stars herätti kiinnostusta Pohjoismaiden ulkopuolella. Kappale Sunny Girl sai soittoaikaa Radio Luxemburgissa, ja se nousi Alankomaissa singlelistalla sijalle 4. Decca-levy-yhtiö osoitti kiinnostusta yhtyeen markkinoimiseen kansainvälisesti, mutta suunnitelma pysähtyi kiistaan osuuksista Olga-levy-yhtiön kanssa. Yhtye itse sai tietää syyn yhteyden katkeamiseen vasta vuosia myöhemmin.

Myöskään suunnitelmat Yhdysvaltain kiertueesta Paul Revere And The Raidersin kanssa eivät toteutuneet.[3] Yhtyeen singlejä oli 1983 mennessä myyty Yhdysvalloissa noin 100 000 kpl ja albumeja 50 000 kpl. Konsertista äänitetty On Stage kiinnitti tunnelmallaan Yhdysvalloissa huomiota vielä 1970-luvulla.

Yhtyeen levytyksiä julkaistiin kansainvälisesti useissa maissa kuten Saksassa ja muualla Euroopassa, Japanissa ja Kanadassa. Yhtyeen yritys Britannian markkinoille sekä Saksaan ei onnistunut, sillä taitotietoa ei vielä ollut riittävästi kansainvälisen markkinoinnin hallitsemiseksi, vaikka yhtye palkkasi managerikseen britannialaisen Richard Reese-Edwardsin. Yhtye itse totesi Saksassa tekemällään kiertueella markkinat erittäin kovaksi. Toisaalta talousongelmat kiristivät yhtyeen tunnelmia juuri uusille markkinoille aiotun "It's Good To Be Back Again" - singlen ja It's Been a Long Long Time -albumin materiaalia tehtäessä.

Johnny esitti Sunny Girl -kappaleen nimellä Hymyillen Pertsa Reposen sanoittamana vuonna 1966. Milana Misic esitti laulun nimellä Auringon tyttö Pertti Hannu Niemisen [6] kääntämänä vuonna 1991.

Andersson, Hedlund, Walker ja Ulvaeus tekivät syksyllä 1969 show-kiertueen koomikko Finn Alberthin kanssa.

Björn Ulvaeus ja Benny Andesson jatkoivat yhteistyötä. He toimivat Polar-levy-yhtiön säveltäjäparina tehden kappaleita yhtiöön kiinnitetyille artisteille ja yhtyeille. Uuden materiaalin luominen sekä studiosessiot johtivat ABBA:an, joka julkaisi lauluja aluksi nimellä Björn & Benny, Angetha & Frida.[7]

Svenne Hedlund perusti duon Svenne & Lotta yhdessä vaimonsa laulaja Charlotte Walkerin kanssa. He vakiinnuttivat asemansa Ruotsin lisäksi erityisesti Tanskassa. 1970-luvun lopulla he menestyivät myös Keski-Euroopassa.

Frisk, Hegland ja Pettersson perustivat tauon jälkeen Gummibandet-yhtyeen, joka toimi koko 1970-luvun julkaisten kolme albumia. Gummibandet otti Hep Stars -nimen käyttöön uudelleen 1983 julkaistuaan kolmannen albuminsa nimellä Gummibandet/Hep Stars. 1980-luvulla tulleen 1960-lukunostalgian myötä (Suomessa esimerkiksi Agents) yhtyeen jäsenet päättivät keskustelun jälkeen koota tunnetuimman kokoonpanon. Benny Anderssonin tilalle tuli Benneth Fagerlund. Kokoonpanossa oli myös vierailevia muusikoita, kuten sessiokitaristi Lasse Wellander. Vuonna 1990 Lennart Hegland vetäytyi yhtyeestä, ja Benneth Fagerlund seurasi muutamaa vuotta myöhemmin. Hedlund, Walker ja Frisk ovat pitäneet yhdessä Hep Stars -konsertteja vierailevien muusikoiden kanssa.

Hep Starsin tunnetuimmalta kokoonpanolta on julkaistu 40-vuotisjuhlakokoelma Cadillac Madness 40 Years 40 Hits 1964-2004

Rumpali Christer Pettersson kuoli elokuussa 2006.

Lennart Hegland kuoli 14.04. 2022 pitkäaikaiseen sairauteen.[8]

Laulaja Sven "Svenne" Hedlund sairastui koronavirukseen ja hän kuoli 03.12.2022.[9]

• 28.2.1966 Konserttitalo, Turku
• 2.3.1966 Pyynikin paviljonki, Tampere
• 2.12.1966 Konserttitalo, Turku
• 26.3.1967 Jäähalli, Helsinki

[10]

• (englanniksi) The Hep Stars - Benny before ABBA
• http://www.thehepstars.se/info.html
• Svensk Pophistoria - Sveriges 12 Största Popband På Sextiotalet
• YLE: Euroopan taivaan alla 16.9.2007 (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.aanitearkisto.fi/firs2/fi/hakufi.php (Arkistoitu – Internet Archive)

• http://www.carlmagnuspalm.com/abba/solo-projects/cadillac-madness-40-years--40-hits/liner-notes%5Bvanhentunut+linkki%5D
• Hep Stars, 1964-1969 EMI Svenska AB/Olga 7C1 38-35956/7
• Carl Markus Palm ABBA ISBN 978-952-01-0260-9
• Yhtyeen kotisivu thehepstars.se
• Dan-Eric Landen, Carl Magnus Palm - Cadillac Madness, den otroliga berättelsen om Hep Stars Premium Publishing 2004 ISBN 91-89136-04-7