The Guess Who
The Guess Who on kanadalainen rockyhtye Winnipegistä. Se nautti kotimaassaan suurta suosiota 1960- ja 1970-luvuilla, ja myös Yhdysvalloissa yhtye saavutti muutamia hittejä. The Guess Whon tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat ”American Woman”, ”No Time” ja ”Dancin’ Fool”.
| The Guess Who | |
|---|---|
 The Guess Who vuonna 1970. |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1965–1975, 1977– |
| Tyylilaji |
rock bluesrock hard rock folkrock |
| Kotipaikka | Winnipeg, Manitoba |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Jim Kale |
| Entiset jäsenet |
Chad Allan |
| Levy-yhtiö |
Quality, Scepter, Buddah, RCA, Paradiso, Sundazed |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Historia
The Expressions -niminen yhtye, johon kuuluivat Chad Allan, Randy Bachman, Jim Kale, Bob Ashley ja Garry Peterson, äänitti vuonna 1965 cover-version Johnny Kidd & the Piratesin kappaleesta ”Shakin’ All Over”. Levy-yhtiö Quality Records ilmoitti levyn etiketissä kappaleen esittäjäksi ”Guess Whon” (suom. arvaa kuka) toivoen, että asiakkaat luulisivat kyseessä olevan jonkin kuuluisan yhtyeen. ”Shakin’ All Overista” tuli yllätyshitti Kanadassa, ja myös Yhdysvalloissa se ylsi top 40:een. Kosketinsoittaja Bob Ashleyn korvasi pian Burton Cummings, josta tuli myös laulaja, kun Chad Allan erosi yhtyeestä vuonna 1966. The Guess Who lähti heikosti menestyneelle Englannin-kiertueelle ja palasi kotimaahansa esiintymään omaan Let’s Go -televisio-ohjelmaansa.
Suuri menestys Yhdysvalloissa vältteli yhtyettä aina vuoteen 1969 asti, jolloin ”These Eyes” nousi Billboard Hot 100 -listalla kymmenen myydyimmän singlen joukkoon. Myöhemmin samana vuonna ilmestynyt albumi Canned Wheat Packed by the Guess Who sisälsi kolme top 40 -hittiä. Vuonna 1970 ilmestyi hittisingle ”American Woman”. Vaikka kappale oli sävyltään amerikkalaisvastainen, siitä tuli ironisesti yhtyeen ainoa Yhdysvaltain listaykköseksi noussut single. Myös samanniminen albumi nousi top 10:een ja myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Yhtye myös esiintyi Valkoisessa talossa Richard ja Pat Nixonille sekä prinssi Charlesille. Pat Nixonin vaatimuksesta ”American Womania” ei esitetty.
Mormoniksi kääntynyt kitaristi Randy Bachman alkoi vieraantua yhtyeen rock and roll -elämäntyylistä, mikä johti yhteentörmäyksiin Burton Cummingsin kanssa. Bachman erosi yhtyeestä heinäkuussa 1970 ja perusti yhdessä Chad Allanin kanssa Brave Belt -yhtyeen, josta muodostui pian menestyksekäs Bachman-Turner Overdrive. Bachmanin tilalle yhtyeeseen tuli kaksi kitaristia: Kurt Winter ja Greg Leskiw. Vielä vuonna 1970 ilmestyneen seuraavan albumin, Share the Landin, nimikkokappale nousi jälleen top 10:een Yhdysvalloissa.
Viimeisen kerran yhtye nähtiin Yhdysvaltain top 10:ssä vuonna 1974, kun ”Clap for the Wolfman” nousi sijalle 6. Seuraavana vuonna Burton Cummings hajotti yhtyeen ja yritti soolouraa. The Guess Who kuitenkin koottiin uudelleen kasaan vuonna 1977, ja vuonna 1983 yhtyeen suuruuden päivien kokoonpano palasi hetkeksi. The Guess Who keikkailee edelleen – tosin sen kokoonpano on muuttunut tiheään tahtiin.
Diskografia
Studioalbumit
- It’s Time (1966)
- A Wild Pair (1968) (A-puolella The Guess Who?, B-puolella The Staccatos)
- Wheatfield Soul (1968)
- Canned Wheat (1969)
- American Woman (1970)
- Share the Land (1970)
- So Long, Bannatyne (1971)
- Rockin’ (1972)
- Wild One (1972)
- Artificial Paradise (1973)
- #10 (1973)
- Road Food (1974)
- Flavours (1974)
- Power in the Music (1975)
- The Way They Were (1976) (ennenjulkaisemattomia kappaleita)
- Guess Who’s Back (1978)
- All This for a Song (1979)
- Now and Not Then (1981)
- Liberty (1995) (ilmestynyt myös nimellä Lonely One)
Livealbumit
- Live at the Paramount (1972)
- Together Again (1984)
- The Best of the Guess Who Live (1986) (Together Againin laajennettu versio)
- The Spirit Lives On (1998)
- Down the Road (1999)
- Running Back Thru Canada (2000)
- The Best of Running Back Thru Canada (2004)
- Extended Versions: The Encore Collection (2004)
- In Concert (2009)