The Great Gig in the Sky

Richard Wright vuonna 1971.

”The Great Gig in the Sky” sai alkunsa Richard Wrightin studiojammailusta. David Gilmourin ja Roger Watersin kannustamana Wright kehitteli sointujensa pohjalta kokonaisen kappaleen, jota päätettiin käyttää yhtyeen seuraavalla albumilla.[5] Kappaleen työnimiä olivat ”The Religion Song” (”Uskontolaulu”) ja ”The Mortality Sequence” (”Kuolevaisuus-kohtaus”).[4]

Clare Torry vuonna 2003.

The Dark Side of the Moonia äänitettiin kesäkuusta 1972 tammikuuhun 1973.[6] ”The Great Gig in the Skyn” pohjaraita äänitettiin 25. kesäkuuta 1972.[3]

Äänitysten lopulla Wright ehdotti, että ”The Great Gig in the Skyta” elävöitettäisiin laululla.[1] Gilmourin mukaan yhtye halusi kappaleeseen ”tytön, joka huutaisi kuin saisi orgasmin”.[7] Ehdokkaita olivat ainakin Madeline Bell ja Doris Troy. Studioteknikko Alan Parsonsin suosituksesta yhtye päätyi kuitenkin käyttämään Clare Torrya.[3] Vuosia myöhemmin Parsons muisteli kuulleensa Torryn laulavan The Doorsin kappaleen ”Light My Fire”, mutta todellisuudessa Torry ei ollut levyttänyt yhtäkään yhtyeen kappaletta. Todennäköisesti Parsons oli kuullut Torryn laulavan Top of the Pops -cover-albumeilla.[8][9] Hän oli lisäksi aiemminkin äänittänyt Torryn laulua.[3]

Torryn mukaan yhtyeen jäsenet antoivat hänelle melko vapaat kädet kappaleen äänittämiseen. Ensimmäisellä otolla Torry improvisoi kappaleeseen tyypillisiä pop- ja rock-sanoituksia (”Ooh-aah, baby, baby — yeah, yeah, yeah...”). Yhtyeen jäsenet eivät kuitenkaan pitäneet tästä ja kehottivat laulamaan pitempiä nuotteja. Lopulta Torry päätti käyttää ääntään kuin soitinta ja lauloi kappaleeseen korkeita ja tunteikkaita, gospel-vaikutteisia melodioita ilman sanoja. Tekniikka oli uuvuttava, joten kappale äänitettiin varsin nopeasti eikä siitä tehty montakaan ottoa. Gilmourin suosituksesta toinen otto oli ensimmäistä ”tunteellisempi”. Gilmour olisi halunnut Torryn jatkavan, mutta kolmannen oton puolivälissä tämä huomasi toistavansa itseään ja lopetti laulamisen.[9]

Gilmour on muistellut tapahtunutta hieman toisin. Hänen mukaansa Torry lauloi ”ehkä puolisen tusinaa” ottoa. Yhtyeen jäsenet antoivat Torrylle ehdotuksia siitä, miten laulun dynamiikka voisi vaihdella. Gilmourin mukaan Torry ei olemuksensa puolesta tehnyt vaikutusta vaan näytti ”kiltiltä englantilaiselta kotirouvalta”. Albumille päätynyt lauluraita koostettiin useista otoista valitsemalla niiden parhaat osat.[7] Roger Watersin mukaan Torrylle kerrottiin kappaleen käsittelevän kuolemaa, minkä jälkeen hän lauloi sen yhdellä kokonaisella otolla.[10]

Lauluraita äänitettiin tammikuussa 1973.[9] Äänityspäivä osui sunnuntaille, joten Torrylle maksettiin laulusuorituksesta kaksinkertainen palkkio eli 30 puntaa.[3][9] Yhtye lahjoitti hänelle lisäksi kaksi konserttilippua. Torry oli alkuun tyytymätön suoritukseensa eikä uskonut sen päätyvän lopulliselle albumille.[9] Yhtyeen jäsenet sen sijaan olivat vaikuttuneita.[4] Lyhyitä pätkiä Torryn laulusta käytettiin myös kappaleen ”Speak to Me” lopussa. Albumin äänitykset valmistuivat pari viikkoa Torryn vierailun jälkeen.[3]

Puhekatkelmia varten Waters kehitteli noin 20 kysymystä, joita kyseltiin studion henkilökunnalta ja heidän omaisiltaan. Yksi niistä oli: ”Pelkäätkö kuolemaa?” Vastauksen tähän antoivat muun muassa Abbey Roadin studioiden ovimies Gerry O’Driscoll[3] sekä Pink Floydin kiertuehenkilökuntaan kuuluneen Peter Wattsin vaimo Patricia ”Puddie” Watts.[3][11] Heidän ajatuksensa kuolemanpelosta kuullaan ”The Great Gig in the Skyn” alussa ja lopussa. Erityisen tyytyväinen yhtye oli O’Driscolliin, jonka omaperäiset ”kadunmiehen” viisaudet ”osuivat asian ytimeen”.[3]

Varhaisissa konserttiesityksissä yhtye soitti ”The Great Gig in the Skyn” aikana nauhoituksia uskonnollisista toimituksista. Lauluosuutta ei tuolloin vielä ollut äänitetty.[1] Vuodesta 1973 alkaen Torry vieraili ajoittain Pink Floydin konserteissa laulamassa kappaletta. Ensimmäisestä esityksestä hänelle maksettiin sata puntaa.[9] Knebworthissa vuonna 1990 soitetusta konsertista on olemassa myös videotaltiointi.[12] Muun kuin Torryn esittämä kappale löytyy useilta Pink Floydin livealbumeilta ja -videoilta,[13] ja yhtyeen jäsenet ovat esittäneet sitä myös soolokonserteissaan.[14]

Alkuperäisellä albumilla ”The Great Gig in the Sky” merkittiin Wrightin tekemäksi.[2] 2000-luvun alussa tuolloin jo eläköitynyt Torry haastoi Pink Floydin ja EMI Recordsin oikeuteen kappaleen tekijänoikeuksista. Hän kertoi harkinneensa asiaa pitkään, mutta lykänneensä päätöstä oikeudenkäyntikulujen ja vaikeaksi työntekijäksi leimautumisen pelossa.[9]

Torry perusteli vaatimuksiaan käyttämällään erityisellä laulutekniikalla ja katsoi, että hänen suorituksensa oli keskeisessä roolissa lopullisen sävellyksen muotoutumisessa. Oikeus piti vaatimuksia perusteltuna, ja vuonna 2005 juttu sovittiin oikeussalin ulkopuolella. Sopimuksen yksityiskohtia ei paljastettu julkisuuteen,[15] mutta sittemmin ilmestyneillä uusintapainoksilla Torry on merkitty lauluosuuksien säveltäjäksi (”vocal composition – – by Clare Torry”).[16]