The Bridge (dokumenttielokuva)

Kun Steel haastatteli itsemurhan tehneiden omaisia ja ystäviä, hän ei ilmoittanut heille, että hänellä oli heidän läheisensä kuolema filmattuna. Steel on sanonut myöhemmin että ”Kaikki omaiset ovat nähneet elokuvan, ja ovat iloisia että tekivät niin.”[2] Haastatteluja kuvattiin kaikkiaan 120 tuntia.[3] Filmausryhmään kuului 12 henkeä, jotka tulivat joka aamu kuvaamaan siltaa.

Projekti pidettiin salaisena ettei kukaan ”saisi päähänsä mennä sillalle ikuistamaan kuolemansa filmille”. Kuvausten aikana sillalta hyppäsi joku keskimäärin 15 päivän välein.[4] BBC:n haastattelussa Steel muistuttaa, että silloin kun itsemurhien lukumäärä lähestyi tuhatta, hyppyjen lukumäärään tuli piikki, kun ihmisiä hyppäsi kantaen kylttiä ”Olen tuhannes”.[5]

Kuvausten alussa vuoden 2004 tammi- ja helmikuussa saatiin kuvattua vain loiskahduksia vedessä, minkä jälkeen rannikkovartioston veneiden ilmaantuminen vahvisti jonkun hypänneen. Ensimmäinen hyppääjä, joka saatiin kuvattua pitkällä linssillä ei käyttäytynyt lainkaan kuten kuvausryhmä oli odottanut itsemurhaajien käyttäytyvän eli itkien ja nyyhkien, vaan kyseinen henkilö hölkkäsi paikalle, puhui matkapuhelimeen, naureskeli, laittoi tavaransa pois ja hyppäsi. Kuvausryhmille oli annettu ohjeet yrittää estää hyppääminen mikäli mahdollista soittamalla sillan vartijoille, onnistuen tällä tavoin estämään kuusi hyppyä[6]. Useimmissa tapauksissa hyppääjät eivät varoittaneet mitenkään aikeistaan tai aikaa jäi liian vähän kuvausryhmälle reagoida tapahtumaan. Kuvausryhmä taltioi 23 tunnetuista 24:stä sillalta 2004 tapahtuneesta hypystä. [7] [3][5]

Dokumentissa esiintyy myös vuonna 2000 hypännyt Kevin Hines, joka tuli hypyn aikana toisiin ajatuksiin ja muutti asentoaan siten, että tuli veteen jalat edellä selviten siten hypystä hengissä. Hän sai vakavia vaurioita muun muassa selkärankaansa, mutta pääsi pintaan 10 metrin syvyydestä lähellä uineen hylkeen avustamana. Hän kokee hylkeen olleen merkki Jumalalta.

Dokumentti aiheutti polemiikkia, kun sillan kuvauslupia hallinnoivat viranomaiset sanoivat Steelen johtaneen heitä harhaan anoessaan lupaa kuvauksiin. Kuvauslupa tarvittiin, koska vaikka sillan kuvaamiseen ei lupaa tarvita, kameroiden sijoittaminen lahtea ympäröivälle suojelualueelle tarvitsi luvan, varsinkin kun kuvausprojekti kesti koko vuoden. Kuvauslupa-anomuksessa Steel kertoi haluavansa ”saada taltioitua luonnon ja monumentin voimakas ja spektaakkelimainen kohtaaminen, mikä tapahtuu joka päivä Golden Gate -sillalla” (”to capture the powerful, spectacular intersection of monument and nature that takes place every day at the Golden Gate Bridge”).[8] Kuvaukset kestivät koko vuoden 2004 jolloin materiaalia oli kuvattu 10 000 tuntia.[9]

”Kaide on niin matala, että 7-vuotiaskin voi kiivetä sen yli.” -Eric Steel[3]

Elokuvan viimeisen hypyn tekee Gene Sprague [10], tummiin pukeutunut hahmo, jonka viimeisiä hetkiä seurataan dokumentissa hänen kävellessään sillalla. Myös hänen omaisiaan ja ystäviään haastatellaan koko elokuvan ajan, elokuvan päättyessä hänen hyppyynsä.

Sprague (11. joulukuuta 1969 – 11. toukokuuta 2004) syntyi San Franciscossa aviottomana lapsena, jonka äiti ei ollut halunnut saada häntä. Hänen äitinsä kuitenkin päätti kasvattaa hänet ja äidistä tuli Spraguen elämän tärkein hahmo. Sprague kärsi masennuksesta kertoen ystävilleen itsemurha-ajatuksistaan. He eivät kuitenkaan ottaneet häntä todesta, koska Sprague pilaili aina. Spraguen kummitädin mukaan hänen äitinsä tiesi näistä asioista.

Spraguen äidin kuoltua syöpään itsemurhasta tuli hänelle pakkomielle. Hän muutti St. Louisiin uuden alun toivossa, mutta sanoi suunnitelleensa hyppäävänsä sillalta tai jättäytymään junan alle. Hänen ystävänsä kuitenkin saivat hänet palaamaan takaisin Kaliforniaan työnhakuun.

Toukokuun 11. 2004 Sprague käveli edestakaisin siltaa 90 minuutin ajan. Lopulta hän kiipesi kaiteelle, istui sillä hetken ennen nousemistaan seisomaan kaiteelle, josta hän kaatui taaksepäin kuolemaansa. Toisin kuin useimmat muut hyppääjät, jotka tavallisesti heiluttavat tahattomasti raajojaan pudotessaan, Sprague putosi 4 sekuntia tikkusuorana. Hän iskeytyi veden pintaan selälleen noin 120 kmh nopeudella.

Elokuvan ohjaajan Eric Steelen mukaan ”hän käveli siltaa päästä päähän kuten tavalliset turistit. En ajatellut hänen hyppäävän, mutta jokin hänessä kiinnitti huomioni.”[3][5]

»Why he chose the Bridge? I don't know… Maybe he just wanted to fly one time.
(Miksi hän valitsi Sillan? En tiedä… Ehkä hän vain halusi lentää yhden kerran.)»
(Caroline Pressley, Genen ystävä)

Golden Gate Bridge on kuuluisa itsemurhan tekopaikka. Virallinen itsemurhalaskenta päättyi vuonna 1995, jolloin luku lähestyi tuhannen itsemurhan rajaa. Vuoteen 2013 mennessä sillalta tehtiin itsemurha keskimäärin kerran kahdessa viikossa, jolloin itsemurhan tehneiden epävirallinen lukema oli kokonaisuudessaan yli 1 600.[11] Elokuussa 2013 tapahtui eniten itsemurhia yhdessä kuukaudessa, kun 10 hyppäsi, yksi joka kolmas päivä. Kaikkiaan vuonna 2013 itsemurhan teki ennätykselliset 46 ihmistä.[12] Nuorin sillalta koskaan hypännyt on ollut 5-vuotias.[13]

Noin 75 metrin pudotus kestää neljä sekuntia ja hyppääjä osuu veteen noin 120 kilometrin tuntinopeudella. Heinäkuuhun 2013 mennessä vain 34 ihmistä oli selviytynyt hypystä hengissä; arviolta 98 % hyppääjistä kuolee.[14] Salmen virtausten takia monien hyppääjien ruumiit ajautuivat avomerelle, eikä niitä koskaan löydetty. Näin erityisesti yöllä hypänneiden kohdalla, minkä takia sillalla ei saa kulkea jalkaisin öisin.

• Elokuvan kotisivut