Thaïs

Thaïs on vuonna 1894 ensi-iltansa saanut Jules Massenet’n ooppera.[1] Libreton on kirjoittanut Louis Gallet Anatole Francen vuonna 1890 ilmestyneen samannimisen romaanin pohjalta.[2]

Thaïs
Alkuperäinen nimi Thaïs
Määritelmä opera en trois actes
Säveltäjä Jules Massenet
Libretto Louis Gallet
Pohjautuu Anatole Francen samannimiseen romaaniin
Tyylilaji grand opéra
Kieli ranska
Kantaesitys 16. maaliskuuta 1894
Palais Garnier, Pariisi
Aikajana Massenet'n oopperoista
Werther Thaïs Le Portrait de Manon
1892 1894 1894
Méditation
Soittaja Bomsori Kim ja Pallavi Mahidhara

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Musiikki

Thaïsista puuttuu muutamia Massenet’n tavaramerkkejä: laajat kuoro-osuudet ja pitkät balettikohtaukset. Oopperassa paino onkin kahden päähahmon välisessä kanssakäymisessä. Keskeinen miesrooli on tavanomaisesta oopperakäytännöstä poiketen kirjoitettu baritonille. Laulumelodiat Thaïsissa ovat pidempiä kuin säveltäjän aikaisemmissa oopperoissa, ja dialogia on lisätty aarioiden kustannuksella. Nykyään tunnetuin kohtaus lienee toisen näytöksen puolivälissä, jossa Thaïs käy ankaraa sisäistä kamppailua ennen kääntymistään. Tätä jaakobinpainia kuvatakseen Massenet päätyi laulettavan aarian sijasta sooloviuluun ja orkesteriin. Tämä kohta tunnetaan "Meditaationa". Se on nykyään hyvin suosittu konserttikappale viulisteilla.

Musiikillisia kohokohtia
  • "Meditaatio" - sooloviululle ja orkesterille
  • "Dis-moi que je suis belle" - Thaïsin aaria
  • "Baigne d’eau" - Thaïsin ja Athanaëlin duetto

Hahmot
Repaleinen aikakauden mainosjuliste.

Tapahtumapaikka ja -aika

Egypti 400-luvulla.

Juoni

Ensimmäinen näytös

Munkki Athanaël päättää käännyttää Aleksandrian halutuimman kurtisaanin Thaïsin. Athanaël tapaa hänet nuoruudenystävänsä Niciaksen talossa ja lupaa tulla Thaïsin luo myöhemmin.

Toinen näytös

Palatessaan Thaïsin luo Athanaël yrittää uudestaan taivutella häntä jättämään vanhan elämänsä. Vähitellen Thaïs alkaa taipua munkin tahtoon, ja kun Nicias saapuu ystävineen, hän on jo täysin valmis luopumaan ammatistaan. Aamulla hän lähtee Athanaëlin mukana pois ja hävittää omaisuutensa. Väkijoukko vastustaa ja uhkaa kivittää Athanaëlin, mutta Nicias hajottaa joukon heittämällä heille kultaa.

Kolmas näytös

Athanaël vie Thaïsin erämaaluostariin, jossa hänet suljetaan ahtaaseen selliin katumaan syntejään. Athanaël näkee myöhemmin näyn, josta selviää Thaïsin olevan kuolemassa. Hän lähtee luostariin ja tunnustaa Thaïsille valehdelleensa puhuessaan ikuisesta elämästä ja taivaasta, todellisuudessa hän oli koko ajan himoinnut Thaïsia. Thaïs ei välitä hänestä vaan näkee taivasnäkyjä. Syntisestä naisesta oli tullut pyhä, pyhästä miehestä syntinen.

Lähteet
  1. Jules Massenet kuollut. Sana, 15.8.1912, nro 15, s. 10-11. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.7.2018.
  2. Anatole France, Thais. Romaani. Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjaluettelo, 1.1.1913, nro null, s. 28. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.7.2018.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.