Thaimaan kiinalaiset

Kylttejä thaiksi ja kiinaksi Bangkokissa.

Kiinalaisia on tullut työläisinä Thaimaahan jo vuosisatojen ajan. Heitä tuli suuremmissa määrin etenkin puoliksi kiinalaisen kuningas Taksinin kutsuttua heitä 1700-luvun loppupuolella maahan. Tuolloin saapuneet kiinalaiset tulivat tunnetuksi nimellä chinluang tai kuninkaalliset kiinalaiset. Tuolloin kiinalaisia tuli etenkin Kiinan eteläosan Fujianista, Guangdongista ja Hainanin saarelta. Suurin osa saapui maahan meren kautta ensin džonkeilla ja sittemmin höyrylaivoilla. Poikkeuksen muodostavat pienehkö määrä kiinalaisia muslimeja, jotka saapuivat Pohjois-Thaimaahan maan kautta. Ennen 1800-lukua lähes kaikki tulijoista olivat miehiä. Suurin osa heistä oli kauppiaita ja loput kaivos- ja muita työläisiä. Vaikka Thaimaan kuninkaalliset toivottivatkin tulijat tervetulleiksi, Kiinan hallitsijat yrittivät estää muuttoliikkeen ulkomaille. Sekä Ming-dynastian että Qing-dynastian aikana säädettiin maastamuuttoa rajoittamaan pyrkineitä lakeja. Kiina joutui kuitenkin avaamaan satamiaan oopiumisotien yhteydessä ja maastamuuttoa rajoittaneet lait poistettiin kokonaan vuonna 1893.[1]

1800-luvun loppuun mennessä Thaimaan kiinalaiset olivat keskittyneet maan rannikolle ja jokien varsille. Heidän suurin keskuksensa oli maan pääkaupunki Bangkok. Kiinalaisia muutti sisämaahankin rautateiden luodessa yhteydet sinnekin. Etenkin Hainanilta muuttaneet kiinalaiset toimivat rautateiden rakennuksen pioneereina Thaimaassa. Qing-dynastian romahtaessa vuonna 1911 maahanmuuttajien määrä lisääntyi ja nyt maahan tuli suuremmissa määrin myös miestensä perään muuttaneita naisia. Suurempimuotoinen muuttoliike Thaimaahan päättyi kommunistien voittoon Kiinan sisällissodassa vuonna 1949.[1]

Vuodesta 1952 vain noin sadan henkilön annettiin muuttaa Kiinasta Thaimaahan vuosittain. 1960-luvulla Thaimaan puolelle tuli kuitenkin jälleen suurempi määrä siirtolaisia Kiinan puolelta. He olivat Kiinan kansallismielisten eli Kuomintangin kannattajia, jotka olivat käyneet sissisotaa kommunisteja vastaan Yunnanissa ja hävittyään siirtyivät pakolaisiksi Thaimaahan. Osa heistä asettui maanviljelijöiksi Chiang Rain ja Chiang Main provinsseihin. Vuoteen 1979 mennessä Yunnanista oli tullut noin 30 000 siirtolaista. Osa Thaimaan kiinalaisista muutti myös kommunistien valtaantulon myötä takaisin Kiinaan osallistuakseen "uuden Kiinan" rakentamiseen. Tulijoita kuitenkin vainottiin etenkin kulttuurivallankumouksen yhteydessä ja osa palasi sittemmin Thaimaahan.[1]

Wat Mangkon Kamalawat, Thaimaan kiinalaisten buddhalainen temppeli Bangkokissa.

Thaimaan kiinalaiset puhuvat viittä eri kiinan kielen murretta, teochewia, kantonia, hakkaa, hainania ja hokkienia. Näistä teochew oli merkittävin ja se toimi liike-elämän kielenä Thaimaassa ylipäätäänkin aina 1960-luvulle saakka. Nykyisin suurin osa uudesta sukupolvesta osaa puhua thaita muttei lukea tai kirjoittaa sitä. Thaimaa järjesti alun perin verrattain vähän kiinan kielen opetusta, tarkoituksena oli näin sulauttaa kiinalaiset valtaväestöön. Sitä opetettiin vain neljänä vuonna peruskoulun aikana. Rajoitukset kielen opetukselle poistettiin vuonna 1992 ja tuolloin tarkoitus oli lähinnä houkutella maahan taiwanilaisia sijoittajia.[1]

Thaimaan kiinalaiset ovat pääasiassa mahajana-buddhalaisia poiketen Thaimaan valtaväestöstä, joka on theravada-buddhalaista. Uskontoon on tullut vaikutteita myös konfutselaisuudesta ja taoismista. Joitakin kiinalaisia muslimeja asuu maan pohjoisosassa ja pieni määrä kristittyjä on keskittynyt maan kaupunkeihin.[1]