Texasin vallankumous

Texasin vallankumouksen juuret johtavat 1820-luvun alkuun, jolloin Meksiko itsenäistyi. Saadakseen maansa pohjoisimmat alueet asutetuiksi Meksikon hallitus loi empresario-järjestelmän, jonka avulla yhdysvaltalaisia siirtolaisia houkuteltiin muuttamaan Texasiin. Edellytyksenä muutolle oli, että siirtolaiset kääntyisivät katolisiksi ja heistä tulisi Meksikon kansalaisia. Ennalta valitut empresariot saivat kukin tuoda oman siirtolaisryhmänsä Texasiin ja asettua eri alueelle kuin Texasissa jo ennestään asuvat tejanot. Eräänlaisena vastapalveluksena Texasiin asettuneet siirtokunnat lupautuivat toimimaan puskurina vihamielisten comanchien hyökkäyksiä vastaan.[1]

Siirtolaisten tulva kasvoi nopeasti ja väen lisääntyminen johti kasvaviin näkemyseroihin Meksikon viranomaisten kanssa. Siirtolaisten ensimmäinen vallankumousyritys tapahtui ja loppuvuodesta 1826, jolloin empresario Haden Edwardsin johtama siirtolaisryhmä ja heidän tukijoikseen ryhtyneet cherokeet kävivät lyhytkestoisen Fredonian kapinan Meksikon hallitusta vastaan. Vaikka Fredonian tasavalta jäi perustamatta, kapina jätti käytäntömallin myöhemmälle Texasin vallankumoukselle.[2]

Seuraavan vuosikymmenen alkaessa siirtolaiset ja tejanot halusivat suuremman päätösvallan maihinsa liittyvissä asioissa. Meksikon senaatin asettamat lait ja rajoitukset kuitenkin kahlitsivat siirtolaisten pyrkimyksiä. Suurimmaksi kiistanaiheeksi nousivat Texasin taloudelliseen kehitykseen tähtäävät keinot. Lähinnä Etelävaltioista muuttaneet siirtolaiset suosivat maillaan orjatyövoimaa, jonka käyttö oli ainoa keino talouden nostamiseksi. Meksikon hallitus puolestaan kielsi jyrkästi orjuuden.[3]

Kun "Texasin isänä" tunnettu empresario Stephen F. Austin matkusti vuonna 1833 Meksiko Cityyn neuvotellakseen siirtolaisten ja tejanojen ajatuksesta erottaa Texas omaksi osavaltiokseen, hallitus ei suostunut ehdotukseen. Vuotta myöhemmin generalissimus Antonio López de Santa Anna määräsi Austinin vangittavaksi epäiltynä kapinan valmisteluista.[4] Jo aiemmin Hallitus oli kieltänyt uusien siirtolaisten tulon Texasiin, mutta kiellot osoittautuivat hyödyttömäksi. Tuhannet laittomat siirtolaiset tulivat Red Riverin ja Sabinejoen yli ja huhut amerikkalaisten invaasiosta lisääntyivät.[5]

Vankeudesta vapauduttuaan Austin huomasi, että angloamerikkalaiset siirtolaiset olivat kapinan partaalla. He vaativat Texasia irtautumaan kokonaan Meksikosta ja julistautumaan Texasin tasavallaksi. Austin luopui diplomaattisesta lähestymistavastaan Meksikon hallitukseen ja piti 8. päivänä syyskuuta 1835 kuuluisan puheensa, jonka aloitti sanoilla "Sota on meidän ainoa voimavaramme!"[4]

Alamon taistelusta ja Goliadin verilöylystä kuultuaan Texasin anglo-amerikkalaiset uudisasukkaat aloittivat vetäytymisensä Meksikon armeijan alta. Myös Houstonin armeija peräytyi Santa Annan joukkojen takaa-ajamina. Samalla sadat texasilaiset jättivät Houstonin joukot ja kiirehtivät turvaamaan perheidensä pakomatkaa Yhdysvaltain rajan yli. Pakoa siivitti huhu, jonka mukaan cherokeet olivat valmistelemassa sotaa texasilaisia vastaan.[20] Houston järjesteli armeijaansa tulevaan kostoiskuun ja pyysi paikallisten intiaanien apua turvatakseen siirtolaisten paon. Meksikonlahden rannikon metsäalueella asuvat couchattat lupautuivat antamaan tukea texasilaisille. Ennen kuin Santa Annan armeija saavutti pakolaiset, coushattat kuljettivat nämä rakentamillaan lautoilla yli Sabinejoen. Intiaanit myös majoittivat ja ruokkivat nälkiintyneet pakolaiset.[21]

Sam Houston San Jacinton taistelussa.

Texasin vallankumoukselliset eivät kuitenkaan lopettaneet taisteluaan maansa puolesta. Viimeiseksi jääneeksi yhteenotoksi muodostui San Jacinton taistelu. Se käytiin 21. huhtikuuta 1836 lähellä nykyistä Harrisin piirikuntaa Texasissa. Tuolloin Houstonin joukot tekivät yllätyshyökkäyksen siestaa viettävän meksikolaisarmeijan leiriin. Vain 18 minuuttia kestäneessä taistelussa meksikolaiset lyötiin täysin. Heidän miestappionsa olivat yli 600 kun vallankumoukselliset sen sijaan selvisivät vähin menetyksin. Satoja meksikolaisia sotilaita jäi Houstonin armeijan vangeiksi. Santa Anna pääsi pakoon, mutta texasilaisten partio jäljitti hänet. Pidätettäessä generalissimus oli pukeutunut meksikolaisen sotilaan univormuun ja hänet tunnistettiin vasta muiden vankien kutsuessa häntä El Presidenceksi.[22]

Monet teksasilaiset vaativat Santa Annan teloitusta, mutta Houston katsoi generalissimuksen olevan hyödyllisempi elävänä ja säästi tämän hengen. Meksikon armeija suostui vetäytymään Texasista ja valtiot tekivät keskinäisen rauhansopimuksen, jonka yhteydessä Meksiko lupasi tunnustaa Texasin itsenäisyyden.[23]

• Abernethy, Francis Edward: Tales from the Big Thicket. University of North Texas Press, 2006. ISBN 978-1574411423. (englanniksi)
• Crutchfield, James A.: The Settlement of America: An Encyclopedia of Westward Expansion from Jamestown to the Closing of the Frontier. Routledge, 2011. ISBN 978-0765619846. (englanniksi)
• Davis, William C.: Three Roads to the Alamo. Harper Perennial, 1999. ISBN 978-0060930943. (englanniksi)
• Donovan, James: The Blood of Heroes. Back Bay Book, 2013. ISBN 978-0316053730. (englanniksi)
• Edmondson J.R: Alamo Story: From Early History to Current Conflicts. Campbell, Ballard C. (toim.): Disasters, Accidents, and Crises in American History. New York: Facts On File, 2000. ISBN 978-1556226786. (englanniksi)
• Hatch, Thom: Encyclopedia of the Alamo and the Texas Revolution. McFarland, 2007. ISBN 978-0786430956. (englanniksi)
• Smith, F. Todd.: From Dominance to Disappearance: The Indians of Texas and the Near Southwest, 1786-185. Univ of Nebraska, 2008. ISBN 978-0803220775. (englanniksi)
• Todish, Tim J. & Terry S.: Alamo Sourcebook 1836. Eakin Press, 1998. ISBN 978-1571681522. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Texasin vallankumous Wikimedia Commonsissa