Teurastamo 5 (elokuva)
Teurastamo 5 (Slaughterhouse-Five) on yhdysvaltalainen elokuva jonka on ohjannut George Roy Hill. Sen ensi-ilta oli 1972. Elokuva perustuu Kurt Vonnegutin romaaniin Teurastamo 5. Se on Hillin ensimmäinen kunnianhimoinen romaanifilmatisointi[1].
Teurastamo 5 | |
---|---|
Slaughterhouse-Five | |
Ohjaaja | George Roy Hill |
Käsikirjoittaja | Stephen Geller |
Perustuu | Kurt Vonnegutin romaaniin Teurastamo 5 |
Tuottaja | Paul Monash |
Säveltäjä | Glenn Gould |
Kuvaaja | Miroslav Ondrícek |
Leikkaaja |
|
Tuotantosuunnittelija | Henry Bumstead |
Pääosat |
|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
|
Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
Ensi-ilta | 1972 |
Kesto | 104 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Elokuvan Dresdenin tapahtumat on kuvattu Prahassa,[2] muuten elokuva on kuvattu Yhdysvalloissa Minnesotassa.
Vonnegut kirjoitti pian elokuvan ensi-illan jälkeen teoksen Between Time and Timbuktu alkusanoissa: "George Roy Hill ja Universal Pictures tekivät hienoa työtä, he siirsivät romaanini Teurastamo 5 taitavasti valkokankaalle... kuolaan ja käkätän joka kerta kun katson elokuvan, sillä tunnen aivan samalla tavalla kuin kirjaa kirjoittaessani."
Juoni
Elokuva noudattaa romaania esittäessään tarinan minä-muodossa Billy Pilgrimin (Sacks) kertomana, joka ”irtautuu ajasta” ja kokee elämänsä tapahtumat näennäisen satunnaisessa järjestyksessä, myös ajan jonka hän viettää Tralfamadoren planeetalla. Erityiskorostusta ovat saaneet hänen kokemuksensa toisessa maailmansodassa ja Dresdenin pommituksissa, samoin aika jonka hän vietti toisen sotavangin Edgar Derbyn (Roche) ja psykopaatti Paul Lazzaron (Leibman) kanssa. Elokuvassa kuvataan myös hänen elämäänsä Valencian (Gans) puolisona ja lastensa Barbarn (Near) ja Robertin (King) isänä yltäkylläisyydessä monissa Vonnegutin kirjoissa esiintyvässä kuvitteellisessa Iliumin kaupungissa. Mukana on myös Pilgrimin isän ”uppoa tai ui” -kohtaus. Tralfamadoren avaruuselämässä on mukana Hollywood-tähtönen Montana Wildhack (Perrine).
Vastaanotto
Helsingin Sanomien televisiosivulla vuonna 1981 Mikael Fränti piti George Roy Hillin filmatisointia liian uskollisena Vonnegutin romaanille, mistä aiheutuu kerrontaan mekaanisuutta ja tasapaksuutta. Parhaimmillaan elokuva on hänestä lopussa, missä Pilgrim matkaa povikuningattaren kanssa Trafalmadore-planeetalle.[3] Vuoden 2014 televisioesityksen yhteydessä Pertti Avola toteaa, ettei elokuva ”ole hullumpi Vonnegut-filmatisointi”. Hänestä ohjaaja onnistuu ainakin pintapuolisesti Vonnegutin kirjan tunnelmia keskittymistä edellyttävässä elokuvassa. Pääosanäyttelijä Michael Sacksin uran hän sanoo alkaneen tässä hienosti, mutta näyttelijän vaipuneen sittemmin unohduksiin.[1] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo moittii VHS-videojulkaisun kelvotonta suomennosta mutta antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[4]
Palkinnot
Elokuva sai Cannesin elokuvajuhlilla 1972 tuomariston palkinnon.[5] Se sai myös Hugo-palkinnon ja parhaan sci-fi-elokuvan Saturn-palkinnon. Hill ja Geller olivat kumpikin oman ammattikuntansa palkintoehdokkaina. Sacks oli ehdokkaana Golden Globen saajaksi.
Näyttelijät
Michael Sacks | … | Billy Pilgrim |
Ron Leibman | … | Paul Lazzaro |
Eugene Roche | … | Edgar Derby |
Sharon Gans | … | Valencia Merble Pilgrim |
Valerie Perrine | … | Montana Wildhack |
Holly Near | … | Barbara Pilgrim |
Perry King | … | Robert Pilgrim |
Kevin Conway | … | Roland Weary |
Friedrich von Ledebur | … | saksalainen johtaja |
Ekkehardt Belle | … | nuori saksalainen vartija |
Sorrell Booke | … | Lionel Merble |
Roberts Blossom | … | Wild Bob Cody |
John Dehner | … | professori Rumfoord |
Gary Waynesmith | … | Stanley |
Richard Schaal | … | Howard W. Campbell Jr. |
Gilmer McCormick | … | Lily Rumfoord |
Stan Gottlieb | … | Hobo |
Karl-Otto Alberty | … | saksalainen vartija – 2. ryhmä |
Henry Bumstead | … | Eliot Rosewater |
Lucille Benson | … | Billyn äiti |
John Wood | … | englantilainen upseeri (nimellä Tom Wood) |
Lähteet
- Päivän elokuvat, Pertti Avola, Billy matkaa ajassa. Helsingin Sanomat 14.7.2014 s. B21
- Canby, Vincent: Slaughterhouse-Five (1972). The New York Times. Arkistoitu 3.6.2013. Viitattu 10.7.2014. (englanniksi)
- Fränti, Mikael: Laimeahko ”Teurastamo 5”. Helsingin Sanomat, 26.10.1981, s. 44. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
- Festival de Cannes: Slaughterhouse-Five festival-cannes.com. (englanniksi)