Terveyshaitta

Terveyshaitalla tarkoitetaan terveydensuojelulain 1§ mukaan esimerkiksi asuinympäristössä olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai sairauden oiretta. Lain tarkoittamana terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle haitalliselle aineelle tai olosuhteelle siten, että sairauden tai sen oireiden ilmeneminen on mahdollista.[1]

Asuntojen sisäilman aiheuttama terveyshaitta

Sisäilma saattaa sisältää terveyshaittaa aiheuttavia määriä kemiallisia aineita (epäpuhtauksia). Epäpuhtaudet voivat olla peräisin rakennus- tai sisustusmateriaaleista, kosteuden vaurioittamista rakenteista, ihmisen toiminnoista tai asunnon ja muun oleskelutilan ulkopuolelta (rakennuksen muut tilat, teollisuuden tai liikenteen päästöt). Kemialliset epäpuhtaudet ovat hiukkasmaisia tai kaasumaisia aineita, jotka voidaan jakaa orgaanisiin ja epäorgaanisiin yhdisteisiin.

Kemiallisten epäpuhtauksien pitoisuudet sisäilmassa saattavat vaihdella ympäristöolosuhteiden (sääolot, sisäilman lämpötila ja kosteus, ilmanvaihto) tai rakennuksessa ja sen ulkopuolella tapahtuvien toimintojen mukaan. Sisäilman kaasumaisten orgaanisten yhdisteiden epäillään olevan yhteydessä ihmisten kokemiin terveys- ja hajuhaittoihin ja erityisesti asumisviihtyvyyttä vähentäviin tuntemuksiin. Ilmassa samanaikaisesti esiintyvillä useilla yhdisteillä saattaa olla vaikutukseltaan myös toisiaan vahvistava ominaisuus.

Mikrobit saattavat tuottaa erittäin myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita, jotka leijuvat hiukkasten mukana mikrobivaurioisen rakennuksen sisäilmassa. Mikrobitoksiinit ovat terveydensuojelulain tarkoittama terveyshaitta, sillä terveyshaittana pidetään myös altistumista terveydelle haitalliselle aineelle tai olosuhteelle siten, että sairauden tai sen oireiden ilmeneminen on mahdollista. Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun ihminen asuu tai oleskelee asunnossa, jossa hän voi altistua mikrobikasvustosta peräisin oleville aineenvaihduntatuotteille.[2]

Terveyshaitan estäminen

Elinympäristön terveellisyys vaikuttaa yksilön hyvinvointiin. Tämän vuoksi elinympäristöön vaikuttava toiminta tulee terveydensuojelulain mukaan suunnitella ja järjestää siten, että yksilötason ja väestötason terveyttä ylläpidetään ja edistetään. Elinympäristöön vaikuttavaa toimintaa on harjoitettava siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy.

Koska ihminen viettää valtaosan ajastaan kotona ja työpaikalla, erityisen soveltamiskelpoisia lakeja ovat terveydensuojelulaki ja työturvallisuuslaki. Terveydensuojelulain mukaan sisätilojen sisäilman puhtauden ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa. Asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa olla mikrobeja siinä määrin, että niistä aiheutuu terveyshaittaa.[1] Työturvallisuuslain tarkoituksena taas on suojella työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta uhkaavilta vaaroilta, jotka voivat aiheutua altistumisesta biologisille tekijöille työssä. Tätä lakia sovelletaan toimintoihin, joissa työntekijät altistuvat tai voivat altistua työnsä johdosta biologisille tekijöille. Pykälässä asetettaisiin työnantajalle velvollisuus rajoittaa työntekijöiden altistuminen turvallisuutta tai terveyttä haittaaville tai vaarantaville biologisille tekijöille niin vähäiseksi, ettei niistä aiheutuisi vaaraa ja haittaa työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Tämä velvollisuus kattaisi myös lisääntymisterveydelle aiheutuvan vaaran torjumisen.[3]

Terveydensuojelulain (763/94) 26 §:n mukaan asunnon ja muun sisätilan sisäilman tulee olla puhdasta eivätkä esimerkiksi mikrobit ja muut vastaavat tekijät saa aiheuttaa terveyshaittaa asunnossa tai sisätilassa oleskeleville. Puhtaudella tarkoitetaan esimerkiksi sisäilman kemiallisia epäpuhtauksia.[4] Mikrobien tuottamia toksiineja ajatellen EU:n uusi kemikaalilainsäädäntö REACH olisi asianmukainen asetus, jota voisi soveltaa mikrobitoksiinien vaaranarvioinnissa. REACH astui voimaan 2007 ja asetus on suoraan jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä.

Lähteet
  1. Terveydensuojelulaki, N:o 763/ 1994 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Asumisterveysopas, 3. korjattu painos, Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen soveltamisopas, 2009
  3. Työturvallisuuslaki (738/2002)
  4. REACH-asetus 2007, EU-parlamentin ja EU-neuvoston periaatteita[vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.