Terry Norris

Lukioaikoinaan Norris pelasi myös baseballia ja oli tähtipelaaja koulunsa joukkueessa. Amatöörinyrkkeilyurallaan hän saavutti 291 voittoa ja neljä tappiota. Ammattilaiseksi hän ryhtyi vuonna 1986. Kahden ensimmäisen ammattilaisvuotensa aikana hän voitti 18 ottelua ja hävisi 2 kunnes pääsi iskemään Steve Littleä vastaan avoimesta Pohjois-Amerikan ylemmän välisarjan mestaruudesta voitettuaan Quincy Taylorin. Norris voitti mestaruusottelussa 9. joulukuuta 1988 Littlen teknisellä tyrmäyksellä kuudennessa erässä. Myöhemmin hän puolusti mestaruuttaan Buster Draytonia vastaan 3-0 -voitolla.

Voitettuaan 10-eräisessä kamppailussa Ralph Wardin Norris haastoi 30. heinäkuuta 1989 Julian Jacksonin WBA-liiton maailmanmestaruusottelussa, mutta tuli tyrmätyksi jo toisessa erässä. Saman vuoden marraskuussa hän puolusti vielä menestyksekkäästi Pohjois-Amerikan mestaruuttaan Tony Montgomerya vastaan. 31. maaliskuuta 1990 hän haastoi MM-ottelussa WBC-liiton silloisen hallitsevan mestarin John Mugabin ja tyrmäsi tämän heti ensimmäisessä erässä. Tätä seurasi kymmenen onnistunutta puolustusottelua Rene Jacquota, Sugar Ray Leonardia, Donald Curry, Brett Lallya, Jorge Fernando Castroa, Carl Danielsia, Meldrick Tayloria, Maurice Blockeria, Troy Watersia ja Joe Gattia vastaan, kunnes 11:ssä puolustuksessaan 18. joulukuuta 1993 hävisi haastajalleen Simon Brown neljännessä erässä teknisellä tyrmäyksellä. Tosin kuusi kuukautta myöhemmin miehet kohtasivat uudelleen ja Norris otti tittelin takaisin itselleen pistevoitolla.

Heti seuraavassa ottelussaan Norris kuitenkin menetti jälleen mestaruutensa, tällä kertaa Luis Santanalle. Hän hävisi myös Santanaa vastaan käydyn uusintaottelun jouduttuaan diskvalifoiduksi, mutta miesten kolmannessa kohtaamisessa 19. elokuuta vuonna 1995 mestaruus palasi jälleen Norrisin haltuun toisen erän teknisellä tyrmäyksellä. Puolustettuaan titteliä David Gonzalezia vastaan hän otti nimiinsä myös IBF-liiton mestaruusvyön voitettuaan Paul Vadenin. Voitettuaan puolustusotteluissa Jorge Luis Vadon, Vincent Pettwayn ja Alex Riosin hän menetti IBF-tittelinsä koska ei otellut haastajaansa vastaan. WBC-mestaruuttaan hän puolusti vielä 6. joulukuuta vuonna 1997 Keith Mullingsia vastaan, mutta ottelu päättyi tappioon teknisellä tyrmäyksellä yhdeksännessä erässä. Hän hävisi myös kaksi seuraavaa otteluaan Dana Rosenblattia ja Laurent Boudouania kunnes lopetti uransa.

Norris lopetti uransa rahattomana ja aivovaurion saaneena. Hän väitti promoottori Don Kingin huijanneen hänen rahojaan tämän lainattua rahaa hänen managerilleen Joe Sayatovichille ja sopineen maksavansa Norrisille sovittuja summia vähemmän. Norris ryhtyi perimään rahojaan takaisin oikeusteitse, ja seitsemän vuoden kuluttua, vuonna 2004, kiista ratkesi, kun King maksoi vapaaehtoisesti hänelle vahingonkorvauksia 7,5 miljoonaa dollaria.

Myös Norrisin veli Orlin Norris menestyi nyrkkeilijänä.

Norris valittiin International Boxing Hall of Fameen 2006.