Termiset vuodenajat

Termiset vuodenajat on meteorologiassa käytetty tapa määritellä vuodenajat lämpötilojen mukaan. Vuodenaika vaihtuu, kun vuorokauden keskilämpötila pysyväisluonteisesti ylittää sovitun raja-arvon: yksittäistä kylmää päivää ei lasketa talveksi. Joskus vuodenajan vaihtuminen voidaan todeta vasta jälkeenpäin. Muun muassa Suomen etelärannikolla etenkin talvisin vuodenaikojen vaihtumisen määritteleminen on toisinaan hankalaa sillä sää voi vaihdella rajustikin syksyn ja talven välillä jopa helmikuun puolelle. Joskus terminen talvi ei tule ollenkaan Suomen etälärannikolle; esim. 2020 syksy vaihtui kevääksi, ja niiden vaihtumisen päätteleminen on erittäin hankala ja epäselvä.

Narvan ilmastodiagrammi, josta nähdään, että suomalaisin rajoin siellä alkaa kevät maaliskuun lopussa, kesä toukokuussa, syksy syyskuussa ja talvi marraskuussa

Vuodenaikojen järkevä määrä riippuu alueen ilmastosta: esimerkiksi Suomessa on käytössä neljä termistä vuodenaikaa (talvi, kevät, kesä ja syksy), Puolassa kuusi (edellä mainittujen lisäksi alkukevät ja alkutalvi).[1] Ruotsissa on samat lämpötilarajat, mutta jokaiselle vaihtumiselle on määritelty rajat, kuinka pitkään on "pysyvästi" (kevät tulee, kun lämpötila on ainakin 7 päivää nollan ja 10 asteen välillä, ja kesän tuloon tarvitaan 5 peräkkäistä päivää yli 10 asteen keskilämpötilassa).[2]