Terjo Markkanen

Terjo Markkasen vanhemmat olivat kotkalaissyntyinen osuuskauppamies, toimitusjohtaja Arvo Abelinpoika Markkanen (1904–1977)[13] ja hänen vaimonsa Ida Rissanen (1907–1968)[13][14][10]. Terjon lisäksi perheeseen kuuluivat kuusivuotiaana kuollut isosisko Raija, Lahdessa 1939 syntynyt veli Ilpo ja Turtolassa, Lapissa 1947 syntynyt kuopus Arimo[10].

Isänsä ammatin takia nuori Terjo Markkanen joutui muuttamaan jo vuoden vanhana 1935 Lahteen, josta Arvo Markkanen oli saanut työn myymälänhoitajana. Lahdesta Arvo-isä siirtyi toimitusjohtajaksi Torniolaakson Osuusliikkeeseen sota-aikaan 1942, minkä takia perhe asui Pellossa aina vuoteen 1948. Terjo kuitenkin muutti isovanhempiensa Abel ja Venla Markkasen luokse Kotkaan heti jatkosodan päätyttyä syksyllä 1944 ja siirtyi Kotkan kaupungin kansakoulun oppilaaksi syyslukukaudella 1944[10][15].

Markkanen oli aloittanut koulutiensä Lahdessa, josta hän siirtyi Pellon kansakoulun oppilaaksi syksyllä 1942. Takaisin vanhempiensa luokse Markkanen muutti vuonna 1948, kun Arvo siirtyi Turtolasta Hämeenkyröön Osuusliike Oman toimitusjohtajaksi, ja keskikoulun päästötodistuksen Terjo saikin Ikaalisten yhteiskoulusta vuonna 1952[14]. Keskikoulunsa hän oli aloittanut Kotkan Lyseossa vuonna 1945[16].

Asepalveluksen Markkanen suoritti 1953 Mikkelissä ja aliupseerikoulun käytyään hänen sotilasarvonsa oli alikersantti[14]. Aina vuoteen 1956 Terjo työskenteli sähköasentajana Lahti-Tampere alueella ja aloitti tämän jälkeen radiosähköttäjän opinnot Helsingissä[14].

Arvo Markkanen perheineen noin vuonna 1943. Vasemmalta oikealle: Ida, Arvo, Ilpo ja Terjo.

Terjo Markkanen suoritti II luokan radiosähköttäjän tutkinnon 27. huhtikuuta 1957, ja pian tämän jälkeen hän pestautui valtamerilaiva s/s Hermeksen radistiksi. Markkanen työskenteli kolmella eri laivalla radiosähköttäjänä vuosina 1957–1960 ja kiersi maailmaa Venezuelasta Ranskan Länsi-Afrikkaan, kunnes hän 1960 palasi Suomeen ja nyt kotikaupunkiin Kotkaan.[14][17][1]

Markkanen avioitui Seija Marita Halmin kanssa 10. tammikuuta 1959.[14] Kasvava perhe veti Markkasen takaisin maihin ja työpaikka valtion Posti- ja lennätinlaitoksella mahdollisti pysyvän asettumisen Kotkaan. Markkasten omakotitalo valmistui Kotkan Lankilaan vuonna 1963. Talo oli Myyntiyhdistys Puutalon markkinoima Pähkinä-valmistalo, mutta sen kokosi kuitenkin Terjon vaimon Seijan kirvesmies-isä Eino Halm[18][19]. Samoihin aikoihin tapahtui myös Terjo Markkasen poliittinen valveutuminen, kun hän 1963 liittyi SDP:n paikallisosastoon ja päätyi Metallityöväen Liiton jäseneksi telealan kautta[1].

Markkanen pääsi Länsi-Kotkan sosiaalidemokraattisen työväenyhdistyksen johtokuntaan 1970, ja sitä seuraavina vuosina hän otti vastaan useita poliittisia luottamustehtäviä. Vuodesta 1972 Terjo istui sosiaalidemokraattisesti sitoutuneen, Eteenpäin-sanomalehteä julkaisseen, Eteenpäin Osakeyhtiön johtokunnassa. Kolme vuotta myöhemmin, 15. tammikuuta 1975 hänet valittiin johtokunnan uudeksi puheenjohtajaksi, kun edellinen puheenjohtaja Paavo Ropa oli kutsuttu yhtiön toimitusjohtajaksi[20]. Samana vuonna Terjo Markkanen valittiin myös Metallityöväen Liiton liittotoimikuntaan.

Kotkan kaupunginhallituksessa Markkanen oli vuodesta 1973 aina vuoteen 1981. Hän muun muassa johti peruskoulujärjestelmään siirtymiseksi määriteltyä suunnittelutoimikuntaa 1970-luvulla[21][11]. Kaupunginhallituksen jäsenenä Markkanen osallistui myös muihin merkittäviin toimikuntiin, mukaan luettuna satamalautakunta, matkailulautakunta, sekä ammattioppilaitoslautakunta.[1][2]

1970-luvun alussa Markkanen johti toimikuntaa, jonka tehtävänä oli yhdistää Kotkan sosiaali- ja terveyshallinnot yhdeksi organisaatioksi[11].

Terjo Markkasen puheenjohtajakaudella Eteenpäin Osakeyhtiössä Eteenpäin-lehti kasvoi levikiltään alueen suurimmaksi sanomalehdeksi. Vielä 1960-luvulla sen kilpailija Etelä-Suomi oli pitänyt selkeää johtoasemaa Kotkan alueen johtavana sanomalehtenä ja kilpailu oli näyttänyt jo lähes turhalta[22]. Kuitenkin joukko mittavia uudistuksia muutti tilannetta, ja 1980-luvun lopulla Etelä-Suomi ja Eteenpäin olivat levikiltään lähes tasavertaisia ja Eteenpäin oli noussut alueellisesti johtavaksi 7-päiväiseksi sanomalehdeksi[23].

1978 oli Eteenpäin Osakeyhtiölle valmistunut uusi toimitalo Kotkan Hovinsaarelle vanhan ja auttamattoman ahtaaksi käyneen painotalon tilalle. Vuonna 1980 oli lehden julkaisu muuttunut seitsenpäiväiseksi, ja 1980-luvun puoliväliin mennessä osakeyhtiön toimintaa oli hajautettu tytäryhtiölle, jotka julkaisivat useita muita lehtiä (muun muassa Kotkansilmää ja PK-lehteä)[24][25]. Tämän lisäksi Eteenpäin Osakeyhtiön painettavaksi oli siirtynyt muita painotuotteita, joista merkittävimpinä mainittakoon Anjalankosken Sanomat ja AKT:n sekä Paperiliiton jäsenlehdet[26]. 50-vuotishaastattelussaan Markkanen toteaa Eteenpäin-lehden kuitenkin olleen yhtiön päätuote ja että tästä lähtökohdasta oli pohdittu kaikkia suuria uudistuksia[11].

Kaikesta huolimatta 1980-luvun loppupuolella osakeyhtiön tulos kääntyi miinusmerkkiseksi, ja Kotkan päivälehdet päätyivät yhdistymään 1989 Kotkan Sanomiksi (joskin Eteenpäin työtä sosiaalidemokraattisena päivälehtenä jatkoi Viikko-Eteenpäin)[27].

Jo 1980-luvun puolivälissä huoli terveydestä astui Terjo Markkasen elämään, ja hän vetäytyi vähitellen poliittisista tehtävistään. Markkanen toimi kuitenkin SDP:n paikallisosaston johtokunnassa vielä 1996–2003[1].

Markkanen kuoli Kotkassa 73-vutiaana 24. heinäkuuta 2007[1]. Hänet haudattiin Kotkassa sijaitsevalle Parikan hautausmaalle[28].