Terhokoti

Terhokoti on vaativan erityistason saattohoitokoti Lassilassa[1] Helsingissä.[2]

Terhokotiin hakeutumisen aiheena on pitkälle edennyt sairaus, jonka hoitaminen muissa oloissa osoittautuu liian vaikeaksi tai raskaaksi esimerkiksi vaikeasti hoidettavien oireiden johdosta. Aiheena Terhokotiin hakeutumiselle voi olla myös vaativa perhetilanne, kuten alaikäiset lapset kotona. Terhokotiin voi päästä myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Terhokoti toteuttaa lisäksi kotisairaanhoidon palveluita. Niissä hoitoa tarjotaan palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon erikoistuneiden sairaanhoitajien ja lääkärien noin 50 kilometrin säteellä pääkaupunkiseudulta tekemillä kotikäynneillä. Terhokoti järjestää myös läheisten sururyhmiä ja vertaistapaamisia.[2]

Yleisimmin Terhokodin potilaat ovat olleet syöpätauteja sairastaneita. Lisäksi siellä on hoidettu esimerkiksi ALS-taudista kärsineitä. Keskimäärin hoito Terhokodissa on kestänyt parin viikon ajan, mutta hajonta on ollut suurta, ja hoitojaksot ovat toisinaan voineet kestää muutamia kuukausiakin. Jos hankala oire on saatu hallintaan ja potilaan tilanne on tasaantunut tai jopa kohentunut, on Terhokodista myös palattu kotihoitoon.[3] Kaksi kolmasosaa Terhokodin potilaista on ollut työikäisiä.[4]

Terhokodin henkilökuntaan kuuluu 42 vakituista työntekijää (2023). Lääkäreillä on erityispätevyys palliatiivisessa lääketieteessä, ja sairaan- sekä lähihoitajilla on erilaisia koulutaustoja. Terhokotia ylläpitää vuonna 1985 perustettu Terho-säätiö, jonka taustajärjestöjä ovat Syöpäsäätiö ja Etelä-Suomen Syöpäyhdistys.[2] Terhokodissa 25 vuoden ajan johtajana ja ylilääkärinä toiminut Juha Hänninen on julkaissut kirjoja, joihin on ammennettu vaikutteita kokemuksista saattohoidon parissa.[5][6]

Terhokoti oli syksyllä 2020 talouskriisissä ja aloitti yhteistoimintaneuvottelut. Saattohoitokodin potilasmäärä oli vähentynyt; vuodeosasto oli tuohon aikaan 17-paikkainen, mutta siellä oli vuonna 2019 keskimäärin 13,5 potilasta ja vuonna 2020 enää keskimäärin yksitoista potilasta.[1] Potilaita alettiin kuitenkin ohjata Terhokotiin aiempaa enemmän, eikä Terhokodin tarvinnut tehdä yhteistoimintaneuvottelujen seurauksena irtisanomisia tai lomautuksia. Saattohoitopaikkojen määrä väheni viiteentoista.[3]