Terhi Utriainen

Terhi Pepita Utriainen[1] (s. 7. marraskuuta 1962 Jyväskylä[2]) on suomalainen uskontotieteilijä ja kirjailija. Hän on toiminut Turun yliopiston uskontotieteen professorina vuodesta 2018 lähtien.[3] Vuonna 2021 hänet valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi.[4]

Utriainen opiskeli Helsingin yliopistossa alun perin filosofiaa, kirjallisuustiedettä ja ranskaa. Hän alkoi opiskella uskontotiedettä, koska hänen läheisensä koki uskonnollisen herätyksen ja kuolemaan liittyvät teemat olivat kiinnostaneet häntä pitkään. Vuonna 1989 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassaan hän tutki vienankarjalaista kuolemanrituaalia. Valmistuttuaan hän työskenteli jonkin aikaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa etnologisen osaston osastonhoitajana.[5][6]

Utriainen teki lisensiaatin työnsä osana uskontotieteen professori Juha Pentikäisen tutkimushanketta, joka liittyi uralilaisten kansojen uskontoihin, ja jatkoi siinä syventymistä vienankarjalaiseen kuolemanrituaaliin. Osana toista tutkimusryhmää hän myös teki muutamia matkoja Aunuksen Karjalan kyliin tutkimaan vanhojen naisten uskonnollisia käsityksiä. Lisäksi hän tutki suomalaisten naisten kirjoittamia itsemurhaviestejä.[5]

Utriainen väitteli Helsingin yliopistosta filosofian tohtoriksi vuonna 1999. Hänen väitöskirjansa Läsnä, riisuttu, puhdas (SKS, 1999) oli etnografinen tutkimus kuolevia hoitavista naisista. Tutkimukseen liittyi saattokodissa tehty kenttätyöjakso. Väitöskirja voitti Helsingin yliopiston väitöskirjapalkinnon.[5]

Myöhemmin urallaan Utriainen on tutkinut muun muassa kärsimykseen liittyvää kuvastoa, ruumiillisuutta ja suomalaisten naisten enkeliuskoa. Hän on ollut erityisen kiinnostunut nykyajan kansanomaisesta uskonnollisuudesta sekä rajapinnoista maallisen ja uskonnollisen kulttuurin välillä.[5][3][6]

Tieteellisten teosten ja artikkeleiden lisäksi Utriainen on julkaissut romaanit Välimatkoja (Tammi, 1999) ja Siivekäs vahtikoira (Teos, 2007). Välimatkoja oli Runeberg-palkintoehdokkaana vuonna 1999.