Teresa Brewer

Teresa Brewer, oikealta nimeltään Theresa Breuer (7. toukokuuta 1931 Toledo (Ohio), Ohio[1] – 17. lokakuuta 2007 New Rochelle, New York[2]) oli yhdysvaltalainen pop- ja jazzlaulaja. Hänen levytysuransa huippu oli 1950-luku; tunnetuimpia lauluja ovat ”Till I Waltz Again with You” (1953) ja ”Ricochet” (1953).

Teresa Brewer elokuvan Punatukkaiset enkelit (1953) esittelyfilmissä.

Elämä ja ura

Teresa Breuerin isä toimi Libby-Owens-tasolasitehtaan laaduntarkkailijana, eikä suvussa ollut muusikoita. Äiti kuitenkin sai innokkaan laulajatyttärensä Teresan esiintymään radioon jo kaksivuotiaana. Ennen kymmenettä ikävuotta hän oli jo radion vakioesiintyjiä ja osallistui kiertueillekin.[1]

Vuonna 1948 Brewer sai paikallisesta laulukilpailusta palkinnoksi mahdollisuuden osallistua New Yorkissa valtakunnalliseen kykykilpailuun, jonka hän voitti ja sai kiinnityksiä kaupungin musiikkiklubeille. Hän sai myös levytyssopimuksen brittiläiselle London Recordsille yhtenä ensimmäisistä amerikkalaisista. Kolme ensimmäistä singleä eivät menestyneet, mutta neljännen singlen ”Copenhagen” b-puolen sävelmästä ”Music, Music, Music” tuli vuonna 1950 iso radiohitti, joka myi yli miljoona kappaletta.[1]

Brewer jatkoi levyttämistä hittikappaletta säestäneen yhtyeen The Dixieland All Stars kanssa kappaleilla ”Choo’n Gum”, ”Molasses, Molasses” sekä Oskar Straussin valssista tehdyllä muunnelmalla ”Longing for You”, joka nousi listasijoitukselle 23.[1]

20-vuotias Brewer meni naimisiin, sai tyttären ja vaihtoi levy-yhtiötä Coral Recordsille, jossa sai tuottajakseen Bob Theilen. Hänen seuraava hittinsä oli vuoden 1952 ”Gonna Get Along without You Now”, josta myöhemmät tulkitsijat saivat vielä suurempia listamenestyksiä. ”You’ll Never Get Away” oli duetto Don Cornellin kanssa, ja vuoden 1952 singlestä ”Till I Waltz Again with You” tuli vuoden ykköshitti kun se pysyi listaykkösenä seitsemän viikkoa ja myi kultaa.[1]

Brewer sai myös elokuvaroolin Paramount Pictures -yhtiön elokuvassa Punatukkaiset enkelit (Those Redheads from Seattle, 1953). Arvostelut olivat hyviä, ja Paramount tarjosi Brewerille seitsemän vuoden sopimusta, josta hän kuitenkin kieltäytyi koska ei halunnut perheensä muuttavan pois New Rochellesta länsirannikolle. Sen sijaan Brewer alkoi esiintyä televisiossa, jonka ohjelmat tuotettiin vielä tuolloin paljolti New Yorkissa ja sen ympäristössä. Hän jatkoi myös levyttämistä ja menestyi kappaleilla ”Dancin’ with Someone (Longin’ for You)” (1953), ”Into Each Life Some Rain Must Fall”, ”Richochet” ja ”Baby, Baby, Baby”, joka oli peräisin Punatukkaisista enkeleistä. Brewerin seuraavasta singlestä, vuoden 1954 ”Bell Bottom Blues” / ”Our Heart Breaking Waltz”, tuli harvinainen ”double-A”-hitti, jonka molemmat puolet nousivat listoille.[1]

Kun rock and roll alkoi tulla kuvioihin 1950-luvun puolivälissä, Brewer alkoi tehdä uusintaversioita rock- ja rhythm and blues -artistien hiteistä, jotka menestyivät listoilla hänen laulamanaan usein paremmin kuin alkuperäisesitykset. Näitä olivat Johnny Acen ”Pledging My Love”, Ivory Joe Hunterin ”A Tear Fell” ja ”Empty Arms”, Fats Dominon ”Bo Weevil” ja Sam Cooken ”You Send Me”. Brewerin viimeinen Top 40 -hitti oli vuoden 1960 ”Anymore”, minkä jälkeen hän levytti vain harvakseltaan ja esiintyi enimmäkseen vain televisiossa.[1]

1970-luvun alussa Teresa Brewer otti eron ensimmäisestä aviomiehestään ja avioitui Bob Thielen kanssa, joka myös tuotti Brewerin levytyksiä omalle Flying Dutchman -levymerkilleen. Näillä levytyksillä vieralivat myös Count Basie, Stéphane Grappelli ja Duke Ellington, jonka viimeiseksi levytykseksi yhteistyö Teresa Brewerin kanssa jäi. Bob Thiele kuoli 1996, ja sen jälkeen Brewer on ollut ahkera esiintyjä pelikasinoilla ja klubeilla.[1]

Brewer sai ansioistaan tähden Hollywood Walk of Famelle. Hän kuoli PSP-tautiin 76-vuotiaana.[2]

Lähteet
  1. Bordowitz, Hank: Brewer, Teresa (Arkistoitu – Internet Archive), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group 2001. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 8.12.2015.
  2. Bernstein, Adam: ’50s Singer Teresa Brewer Dies at 76, The Washington Post 17.10.2007 (Internet Archive). Viitattu 8.12.2015.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.