Toyota Tercel

Ensimmäisen sukupolven porrasperäinen Toyota Tercel.

Japanin viistoperäinen versio.

Euroopassa myytävät Tercelit erosivat japanilaisista vastaavista siinä, että Japanin mallit olivat viistoperäisiä mutta Euroopassa malleissa oli lyhyt porrasperä. Tercelin moottori Suomen markkinoilla oli uusi 65 hevosvoimainen 1.3 -litrainen 2A, joka oli monista etuvetoisista poiketen moottoritilassa pitkittäin sekä tarjosi samaan aikaan hyvän suorituskyvyn että pienen polttoaineen kulutuksen.[2] Aisan-merkkisessä kaasuttimessa oli kuitenkin pieni suunnitteluvirhe; liian laihasta polttoaineseoksesta johtuen moottorin alavääntö oli heikohko, ja kylmällä ilmalla moottori kävi lämpimänäkin huonosti tyhjäkäyntiä ilman ryyppyä, sekä siinä saattoi olla muitakin pienempiä käyntihäiriöitä. Korpivaara Oy vaihtoi takuutyönä kaasuttimeen isomman pääsuuttimen sekä kaasuläpän toimintaan vaikuttavan kaarivivun. Toimenpiteet auttoivat vaivoihin.[3] Auton akseliväli oli pienelle Toyotalle poikkeuksellisen pitkä.[2]

Tercelin sisustus oli Toyotan mukaan pelkistetty ja vaatimaton. Ulkönäönsä vuoksi Tercel oli "vanhana syntynyt", ja sen takia monet sen hyvät ominaisuudet jäivät ostajilta huomaamatta. Näitä olivat mm. ajo-ominaisuudet, moottorin suorituskyky, luotettavuus, jarrut, sisätilat, alhainen melutaso sekä pieni polttoaineen kulutus. Vaihteistona Tercelissä oli joko 4-vaihteinen manuaali- tai 3-portainen automaattivaihteisto.[3]

Vuonna 1980 rakennettiin 600 auton sarja Toyota Tercel TS erikoismalleja sen kunniaksi että Toyota oli ollut 15 vuotta Suomen markkinoilla. Autot olivat muuten täysin samoja kuin normaalit Tercelit, TS mallissa vain oli viides vaihde, huomiovalot, teippiraidat auton kyljissä, nahkainen ohjauspyörä, Citroën GS:n ovilokerot, ensiapulaukku, ja digitaalikellolla varustettu avaimenperä. Varusteet asennettiin Suomessa, ja lisävarustelusta ei peritty lisähintaa, vaan itse asiassa Terceleiden hinnat tuolloin alenivat entisestään.

Vuonna 1981 Tercel koki pienen ns. "kasvojenkohotuksen" (eng. facelift), jossa auton keulaa muutettiin hieman viistommaksi sekä maski vaihdettiin kulmikkaampaan. Myös parkkivalot siirtyivät etupuskurista vilkkujen rinnalta ajovalojen viereen. Lokasuojien sivuvilkut vaihdettiin pienempiin ja kulmikkaampiin. Samalla myös varustelutasoa parannettiin; mittaristo vaihdettiin modernimpaan, takaluukun pystyi nyt avaamaan sisältä etuistuimen vasemmalta puolelta vaijerin välityksellä, lämmityslaitteesta johdettiin lämminilmakanavat takapenkkiläisten jalkotiloihin, sekä hansikaslokeron alle kojelautaan tuli ylinmääräinen säilytystila, josta oli alun perin ollut hieman puutetta. Tämän varustelutason Terceliä myytiin lisänimellä Deluxe.

Joissakin maissa ensimmäisen sukupolven Terceliä myytiin nimellä Corolla Tercel, johtuen Corollan saamasta luotettavasta ja laadukkaasta maineesta. Japanissa tämä sukupolvi on tunnettu myös nimellä Toyota Corsa.

Toisen sukupolven Toyota Tercel

Vuonna 1982 esiteltiin täysin uudelleen suunniteltu Tercel, jota oli saatavana sekä 3- ja 5-ovisena hatchbackina että nelivetoisena farmarina. Viistoperäiselle varustelutasoja oli kaksi; huokein Super, jota sai ainoastaan kolmiovisena, sekä hieman paremmin varusteltu DX (Deluxe). Corollan ja Corsan kaltaisia nimiä ei enää käytetty, vaan Tercelin nimi oli tästä lähtien Tercel kaikkialla. Viistoperämallissa käytettiin edelleen edellisestä sukupolvesta tuttua 2A-moottoria, jossa oli nyt uutuuksina automaattirikastin ja automaattinen imuilman lämmityksen säätö. Yksi ominaisuus oli myös imusarjan lämmitys pakokaasuilla moottorin kylmänä ollessa, jolloin bimetallijousella ohjattu läppä ohjasi pakokaasut kulkemaan imusarjan (kaasuttimen kurkun kohdalta) pohjan kautta, estäen näin kaasuttimen jäätymisen, sekä parantaen polttoaineen höyrystymistä. Moottorin lämpeämisen jälkeen läppä ohjasi pakokaasut kulkemaan osittain imusarjan pohjan kautta, osittain sen ohi, pitäen näin imusarjan lämpötilan sopivana. Polttoainejärjestelmä, eli kaasutin, oli varustettu nyt myös muutamalla alipaine toimisella apulaitteella, joita käytettiin myös muissa kaasutinmoottoreilla varustetuissa Toyotissa vuosikymmenen vaihteeseen saakka. Suomessa viistoperäistä mallia sai vain 2A-moottorilla varustettuna. Puristussuhde nostettiin arvoon 9,3:1 polttoainetaloudellisuuden parantamiseksi. Palotilat on uudelleenmuotoiltu polttoaine/ilma seoksen virtauksen tehostamiseksi, jotta seos palaisi puhtaammin ja täydellisemmin. Päästöiltään tämä moottori onkin katalysaattorilla varustetun moottorin luokkaa. Vaihteistoon sai viidennen vaihteen lisävarusteena. Tarjolla oli myös edellisen sukupolven tavoin 3-vaihteinen Toyota-Aisin automaattivaihteisto. Ainakin suomen markkinoilla automaatilla varustettu malli oli kallein Tercel mallistossa, ja sitä sai ainoastaan kolmiovisena DX-varustelutasolla.[4] Moottorin teho ja vääntömomentti oli Toyotan mukaan sama kuin edellisessä mallissakin, mutta vanhasta Tercelistä poiketen hieman isommilla kierroksilla (6000 r/min ja 3800 r/min). Edellisen sukupolven alhaiseen myyntiin pettyneenä Toyota halusi nyt "päivittää" Tercelin muotoilun ja sisustuksen, jotta suuri yleisö ostaisi automallia. Siinä missä edellisen korimallin muotoilu oli rohkea, massasta poikkeava ja hieman vanhahtavakin, uusi kori oli muotoilultaan ajan hengen mukaisesti kulmikas. Myös kojelauta sekä verhoilu oli modernisoitu samalle tasolle kuin muissakin tuon päivän autoissa. Eräät mittariston katkaisimet (takalasin pyyhin/pesin, takalasin lämmitin ja takasumuvalo) oli sijoitettu mittariston kehykseen Citroënin tai Audin tyyliin. Edelliseen sukupolveen verrattuna varusteita oli enemmän. Kuten edeltäjänsäkin, myös tämän sukupolven Tercel oli sisältä tilava. Uuden monikäyttö tavaratilan kummatkin puolet oli muoviverhoiltu, ja tavaratilaan pääsi käsiksi suoraan takapenkiltä, sillä hattuhylly oli käännettävissä myös takalasiin päin. Edeltäjäänsä verrattuna polttoaineenkulutus oli n. litran alhaisempi sadalla kilometrillä jopa automaattivaihteistolla varustettuna. Moottori ei ollut yhtä suorituskykyinen, edellisen sukupolven ns. "terävyys" puuttui, mutta sen sijaan moottorin käyttäytyminen oli pehmeämpää ja harmonisempaa alhaisemmilla kierroksilla. Jousitus yhdisti japanilaisen toimivuuden, ja ranskalaisen mukavuuden, mikä saatiin aikaan käyttämällä McPherson-joustintukien yhteydessä läpimitaltaan entistä suurempia jousikieppejä. Takajousituksessa oli nyt jouset ja iskunvaimentimet samassa paketissa, kuten edessäkin. Etuakseliston olkapoikkeamaa oli muutettu hieman positiivisen puolelle, edellisen sukupolven negatiivisesta poiketen. Etupyörät toimivat Saab 99:n tavoin, eli sisäkaarteenpuoleinen pyörä kääntyi enemmän kuin ulkokaarteen vastaava. Muuten alustarakenne ja ajo-ominaisuudet olivat suurimmaksi osaksi ennallaan edellisestä sukupolvesta.[5] Uudesta Tercelistä uumoiltiin myyntimenestystä, johon se ei kuitenkaan koskaan yltänyt, jääden pahoin isoveljensä Corollan jalkoihin. Tästä huolimatta Tercel oli ajankohtaan nähden varsin moderni monikäyttöauto. Vuonna 1985 viistoperäinen Toyota Corolla FX korvasi Tercelin Suomen markkinoilla.[6] Tercel oli vuonna 1983 ehdolla vuoden autoksi, jossa se pääsi sijalle 7.[7]

Toisen sukupolven neliveto Toyota Tercel

Nelivetoversiossa oli moottorina 1,5 litrainen 3A, joka oli rakenteeltaan sekä ulkonäöltään huomattavasti samankaltainen kuin 2A. Suurempi iskutilavuus oli saatu aikaan kasvattamalla iskunpituutta 6,5mm sekä sylintereiden halkaisijaa 1,5mm verran. Puristussuhde oli 9.0:1. Sisusta oli melko pitkälle samankaltainen viistoperäisen kanssa, lukuun ottamatta ylinmääräistä mittaristoa keskellä kojelautaa, jossa oli suuri nelivedon merkkivalo ja klinometri, joka osoitti auton pituus- ja poikittaiskallistuman. Tercelin neliveto oli käsin kytkettävää tyyppiä, normaalisti ilman nelivetoa auto oli etuvetoinen. Nelivedon kytkentävipu sijaitsi vaihdekepin takana, ja nelivedon pystyi kytkemään ajon aikana. Neliveto Tercelissä oli 6-vaihteinen manuaalivaihteisto, jossa oli normaalin viiden vaihteen lisäksi erittäin matala vaihde joka oli tarkoitettu hyvin pieniin nopeuksiin esimerkiksi liukkaissa tai hankalakulkuisissa paikoissa. Matalan vaihteen sai kytkettyä päälle vain kun neliveto oli käytössä. Nelivetomalli oli rakennettu Toyotan muiden mallien osista. Etuakseli, moottori ja etuvetojärjestelmä oli tavallisesta Tercelistä ja taka-akseli Corollasta. Tercelin jousitus oli kohtalaisen jämäkkä, jolla oli pyritty löytämään kompromissi normaalin ajon, suuren kuorman ja huonojen teiden välille. Neliveto vakautti auton kulkua huomattavasti, vaikkakin kiinteän nelivedon takia auto oli normaalisti tarkoitettu ajettavaksi pelkällä etuvedolla, ja neliveto kytkettäväksi vasta, kun olosuhteet sitä vaativat. Joillain markkinoilla tätä farmarimallia sai myös pelkällä etuvedolla varustettuna, sekä nelivetoisena automaattina. Automaattimallissa nelivedon kytkentä tapahtuu sähköisesti. Viistoperäiseen Terceliin verrattuna nelivetomallin polttoaineen kulutus oli hieman suurempi, johtuen auton suuremmasta painosta, nelivedon voimansiirrosta, sekä moottorin alhaisemmasta viritysasteesta (mm. alhaisempi puristussuhde).[7][8]

Vaihteiden välityksiä muutettiin vuonna 1985 ja uuden sisustan Tercel sai vuonna 1986. Nelivetomallin tuotantoa jatkettiin vielä vuoteen 1988 mutta coupé ja sedan saivat uuden korimallin jo vuonna 1987.

Toisen sukupolven Tercel oli viimeinen Suomeen tuotu Tercel.

Kolmannen sukupolven neliovinen hatchback.

Kolmannen sukupolven Toyota Tercel oli edeltäjäänsä isompi, mutta se oli silti rakennettu edeltäjiensä tavoin helppokäyttöiseksi ja taloudelliseksi. Tässä sukupolvessa Toyota siirtyi käyttämään 12-venttiilistä E-sarjan moottoria ja sijoitti sen poikittain moottoritilaan uuden vaihteiston kanssa. Uutta oli myös uusittu erillisjousitus.[1]

Vuonna 1988 myyntiin tuli halvempi versio EZ, jossa oli pelkistetympi varustelutaso.

Vuosimalliin 1990 3E moottoriin lisättiin polttoaineen suihkutus, ja sekä teho että vääntö nousivat (tosin maksimivääntö saavutetaan jälleen entistä korkeammalla kierrosluvulla) ja polttoainetaloudellisuus parani entisestään. 5-ovisen hatchbackin ja farmarin valmistus lopetettiin samana vuonna, ja jäljelle jäivät 3-ovinen hatchback ja 2-ovinen coupé. Myös nelivetojärjestelmän valmistus lopetettiin ja Tercel oli etuvetoinen siitä lähtien.

Neljännen sukupolven sedan

Neljännen sukupolven Toyota Tercel oli edeltäjäänsä aerodynaamisempi pyöreimmistä muodoista ja matalammasta korista johtuen. Se oli saatavina 2-ovisena coupéna ja 4-ovisena sedanina. Tercelin moottori oli edellisestä sukupolvesta tuttu 3E-E, jossa tehoa oli 88 hevosvoimaa.

Vuoden 1993 kasvojenkohotuksessa Tercel sai uuden sisustan sekä kuljettajan turvatyynyn, myös lukkiutumattomat jarrut sai nyt lisävarusteena.

Viidennen sukupolven sedan.

Toyota esitteli viidennen sukupolven Tercelin mallivuodeksi 1995. Uusi Tercel oli täysin erinäköinen kuin edeltäjänsä ja myös moottori oli uusi. Yhdysvalloissa vakiovarusteena autossa oli nyt etumatkustajien turvatyynyt ja kolmipisteturvavyöt. Kanadassa vakiovarusteisiin kuului kuitenkin vain kuljettajan turvatyyny.

Uusi 5E-FE moottori oli 1.5 -litrainen ja 16-venttiilinen DOHC-moottori, ja se tarjosi tehoa 93 hevosvoimaa sekä kulutti vähemmän polttoainetta kuin edeltäjänsä. Polttoaineen suihkutuksen lisäksi moottorin sytytys oli nyt virranjakajaton, jossa kolmannen ja neljännen sylinterin sytytystulpilla oli omat sytytyspuolansa tulppien yläpuolella venttiilikopassa, ja ko. puolista lähti sytytysjohdot ensimmäiselle ja toiselle tulpalle. Uuden moottorin maksimivääntö saavutetaan jälleen alemmalla kierrosluvulla kuin edeltäjissään.

Vuodesta 1997 lähtien kaikki Toyota Tercelit saivat merkinnän CE, lyhenne sanoista Classic Edition. CE:ssä oli monet vakio- ja lisävarusteet aikaisemmista perus- ja DX -malleista.

Vuonna 1998 Toyota Tercelille tehtiin kasvojenkohotus, jossa malli sai uudet valot, vilkut ja etumaskin.

Tercelin valmistus loppui vuonna 1999, kun sen seuraajaksi tuli Toyota Echo.