Teologisen tiedekunnan promootio

Keskiaikaisessa yliopistossa teologinen tiedekunta oli korkein tiedekunta, koska se opetti Raamattua, kanonista oikeutta ja oli siten lähimpänä Jumalaa, josta skolastiikan oppien mukaisesti kaiken katsottiin juontuvan. Teologia oli tieteiden kuningatar, jonka palvelijoita ja jolle alisteisia muut tieteenalat ja tiedekunnat olivat. Filosofinen tiedekunta toimi propedeuttisena eli valmistavana tiedekuntana, josta maisteriksi valmistuttuaan opiskelijat saattoivat siirtyä ylempiin professionaali-tiedekuntiin. Koska näiden ylempien tiedekuntien opiskelijat olivat jo tiedekuntaan tullessaan maistereita filosofisesta tiedekunnasta, ei tiedekunnissa ollut syytä promovoida ketään maisteriksi, vaan peruina keskiaikaisesta järjestelmästä nämä tiedekunnat promovoivat vain tohtoreita. Siten Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta promovoi pelkästään tohtoreita.

Teologisen tohtoripromootion historiaa

Kun yliopiston kantavana voimana toiminut Jakob Ulvsson kuoli vuonna 1515, Uppsalan yliopiston toiminta hiljeni huomattavasti 1500-luvulla.[1]Uskonpuhdistuksen jälkeen Kustaa Vaasa siirsi kirkon omaisuuden kruunulle ja julistautui Ruotsin kirkon johtajaksi. Uppsalan yliopisto elvytettiin vasta 1595 Juhana III:n kuoleman jälkeen. Samalla uudelleen perustettu yliopisto alistettiin evankelisluterilaisen kirkon ja kuninkaan valvontaan. Teologian tohtorinarvot olivat 1600-luvulla kuninkaan myöntämiä kunnianosoituksia. Siten teologian tohtorinarvo muuttui luonteeltaan nykyisen kunniatohtorin kaltaiseksi erityisistä ansioista myönnetyksi arvoksi. Uppsalan tohtoripromootiossa toimi promoottorina Ruotsin arkkipiispa. Uppsalassa promovoitiin muidenkin hiippakuntien papistoa ja muidenkin Ruotsin yliopistojen henkilöstöä teologian tohtoreiksi. Suomessa teologian tohtorien promovointi oli harvinaista.

Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle siirtyi oikeus teologian tohtorinarvojen antamiseen Venäjän keisarille. Keisarit jakoivat tohtorinarvoja Suomen papistolle erityisinä juhlavuosina, kuten kruunajaisten ja Suomen kirkon suurten merkkivuosien yhteydessä. Kun filosofinen tiedekunta omaksui vuonna 1819 tavan viettää promootioita aina 50 vuoden tultua täyteen jostakin aiemmasta promootiosta ja vihkiä samalla riemumaistereita ja riemutohtoreita, alkoivat 1800-luvun lopulla myös ylemmät tiedekunnat promovoida riemutohtoreita. Teologinen tiedekunta omaksui myös tavan promovoida ilman seremonioita, joko pitämällä tiedekuntaneuvoston juhlakokouksen, jossa promovointi tapahtui, tai tiedekunnan promoottoriksi valitsema professori painatti promootio-ohjelman, jossa promovoitavien nimet ja tiedot sekä uusi oppiarvo julistettiin ja promootio katsottiin näin tapahtuneeksi. Teologinen tiedekunta alkoi promovoida kunniatohtoreita vuonna 1907. Aiemmin jo itse teologian tohtorin arvo oli ollut kunniatohtoriuden kaltainen. Suomen itsenäistyttyä teologian tohtorinpromootiot eivät enää liittyneet monarkkiin, vaan tiedekunta sai vapauden itse päättää tohtorinarvojen myöntämisestä ja promootioiden anomisesta yliopiston kanslerilta. Teologian tohtoripromootiot vakiintuivat 1900-luvun loppupuolella. Vuonna 1967 teologian tohtoripromootion ohessa promovoitiin myös toistaiseksi ensimmäisen ja viimeisen kerran teologian maistereita.

Teologisen tiedekunnan kunniatohtoripromootiot

Kunniatohtorien arvojen myöntäminen tuli mahdolliseksi Keisarillisessa Aleksanterin-Yliopistossa (nyk. Helsingin yliopisto) vuoden 1828 statuuttien perusteella, ja ensimmäiset kunniatohtorien arvot jaettiin yliopiston 200-vuotisjuhlallisuuksien promootioiden yhteydessä. Teologinen tiedekunta ei kuitenkaan tuolloin vielä alkanut jakaa kunniatohtorin arvoja, koska itse teologian tohtorin arvo oli tähän aikaan hallitsijan eli Venäjän keisarin myöntämä erityinen huomionosoitus. Käytännössä teologian tohtorin arvo siis oli samanlainen kuin myöhempi kunniatohtorin arvo. Kun tämä tapa päättyi 1900-luvun alussa, avautui myös teologiselle tiedekunnalle mahdollisuus jakaa itse tiedekunnan päätöksellä kunniatohtorin arvoja. Ensimmäiset teologian kunniatohtorit vihittiinkin vuoden 1907 teologisen tiedekunnan promootiossa. Teologinen tiedekunta on sittemmin pitänyt myös kunniatohtorien promootioita, joissa on promovoitu siis vain kunniatohtoreita.

Katso myös

Lähteet

Alkuperäislähteet
  • Ad celebranda sacra summorum in theologia honorum viris XXVI meritissimis academico more distribuendorum, magnos litterarum patronos hospites patres civesque academicos et urbicos reverenter et officiose / invitat Jacobus Tengström.. Turun Akatemia, 1818. Kansalliskirjasto (viitattu 6.8.2022).
  • Summos in theologia honores a sacra imperiali majestate Nicolao primo, Rossiarum omnium imperatore et autocratore augustissimo, domino nostro clementissimo, viris VII Fennia oriundis, de ecclesia non minus quam universa patria egregie meritis, haud ita pridem decretos, ipsis jamjam esse distribuendos, more solito magnis litterarum patronis, hospitibus, patribus civibusque academicis et urbicis, qua par est observentia / indicit Jacobus Tengström.. Turun Akatemia, 1827. Kansalliskirjasto (viitattu 6.8.2022).
  • Summos in theologia honores a sacra imperiali majestate Nicolao primo, Rossiarum omnium imperatore et autocratore augustissimo, domino nostro clementissimo, viris IX Fennia oriundis, de ecclesia non minus quam universa patria egregie meritis, haud ita pridem decretos, ipsis jamjam esse distribuendos, more solito magnis litterarum patronis, fautoribus, hospitibus, patribus civibusque qua par est observantia indicit a s. imp. majestate clementissime constitutus promotor, Jacobus Tengström, s.s. theologiae doctor, archi-episcopus Finlandiae .... Hjelt, Christian Ludvig (kirjapaino, Turku, 1824–1849), 1831. Kansalliskirjasto (viitattu 6.8.2022).
  • Summos in theologia honores, e statutorum Caesareae Universitatis Alexandreae Finlandicae vi et auctoritate, clementissime adnuente et jubente, mitissimo laudatae universitatis primo tutore et cancellario, magno rossiarum omnium principe, Alexandro Nicolaide, caesaride , imperii successore, celsissimo, serenissimo, viris VII, antehac legitime theologiae licentiatis et dignis qui theologiae doctores crearentur, pronunciatis, ac praeter eos, solenni eodem actu, e singulari caesareae majestatis decreto XII civibus, e Fennia oriundis, multiplici nomine non de ecclesia minus, quam de universa patria egregie meritis, distribuendos, magnis litterarum patronis, hospitibus, fautoribus, patribusque ac civibus qua par est reverentia, officio et humanitate / indicit Gustavus Gadolin.. Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, 1840. Kansalliskirjasto (viitattu 6.8.2022).
  • Summos in theologia honores a sacra imperiali majestate Alexandro secundo, Rossiarum omnium imperatore et autocratore augustissimo magno principe Fenniae celsissimo domino nostro clementissimo viris quattuor Fenniae filiis de ecclesia non minus quam universa patria egregie meritis die solemni coronationis decretos ipsis jamjam esse distribuendos more solito magnis litterarum patronis fautoribus hospitibus patribus civibusque qua par est observantia indicit a sacra imperiali majestate clementissime constitutus / Carolus Gustavus Ottelin.. Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, 1856. Kansalliskirjasto (viitattu 6.8.2022).
  • Program utfärdadt med anledning deraf, att åt de åtta medlemmar af Finlands presterskap, hvilka hans kejserliga majestät Alexander II, kejsare öfver hela Ryssland, storfurste till Finland, vid den jubelfest som i år firades till minne af christendomens införande i landet för sjuhundrade år sedan, hugnat med theologiae doktors namn och värdighet, diplom och öfriga insignier nu komma att öfverlemnas / af Frans Ludvig Schauman.. Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, 1857. Kansalliskirjasto (viitattu 6.8.2022).
  • Program till bekantgörande deraf, att för de sju medlemmar af Finlands presterskap, hvilka hans kejserliga majestät Alexander den andre, kejsare och sjelfherrskare öfver hela Ryssland, tsar af Polen samt storfurste till Finland [et]c. [et]c., den 1:sta maji 1864, efter att den 15:de nästföregångne april hafva nådigst hemförlofvat Finlands under sju månader i Helsingors till landtdag samlade ständer, i nåder hugnat med theologie doktors namn och värdighet, diplomer blifvit i vanlig ordning utfärdade / af nådigst tillförordnad promotor Edvard Bergenheim.. Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, 1864. Kansalliskirjasto (viitattu 6.8.2022).

Lehtilähteet
  • Teologiedoktors promotionen den 30 maj 1907. Teologinen aikakauskirja, 1.1.1907, nro 6, s. 30–47. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.8.2022.
  • Teologiantohtorinvihkiäiset 19 31/5 23. Teologinen aikakauskirja, 1.1.1923, nro 4–6, s. 28–48. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.8.2022.
  • Kaksi uutta jumaluusopin kunniatohtoria. Kotimaa, 13.10.1925, nro 78, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.8.2022.
  • Pastori Sigfrid Sireniuksen 50-vuotispäivä. Uusi Suomi, 16.7.1927, nro 160, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.8.2022.
  • Maamme teologiantohtorit. Teologinen aikakauskirja, 1.1.1940, nro 5, s. 89–90. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.8.2022.
  • Uusia teologian tohtoreita. Helsingin Sanomat, 1.11.1942, nro 295, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.8.2022.
  • Teologisella tiedekunnalla eilen juhlaistunto yliopistossa. Uusi Suomi, 15.10.1948, nro 279, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2022.
  • "Yhteiskuntamme pysyy pystyssä vain kristinuskon arvojen turvin". Helsingin Sanomat, 18.5.1955, nro 133, s. 7 & 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2022.
  • 50 vuoden takaiset tohtorit saivat riemutohtorin arvon. Ilta-Sanomat, 31.5.1957, nro 125, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2022.
  • Hengen miekka ojennettiin uusille teologian tohtoreille. Uusi Suomi, 30.7.1963, nro 203, s. 1 & 13. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2022.
  • Teologisen tiedekunnan ensimmäiset maisterit. Uusi Suomi, 3.11.1967, nro 279, s. 12. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2022.
  • Teologinen tiedekunta valitsi kunniatohtorit. Uusi Suomi, 3.10.1967, nro 248, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2022.
  • Kuusi teologian kunniatohtoria. Maaseudun Tulevaisuus, 15.12.1973, nro 146, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2022.
  • Teologisen tiedekunnan juhlaistunto Helsingissä. Uusi Suomi, 3.11.1976, nro 298, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 7.8.2022.

Lähdekirjallisuus
  • Matti Klinge, Rainer Knapas, Anto Leikola & John Strömberg: Turun Kuninkaallinen Akatemia 1640-1808. Helsingin yliopiston historia 1640–1990 I. osa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990. ISBN 951-1-11215-5.
  • Matti Klinge, Rainer Knapas, Anto Leikola & John Strömberg: Helsingin yliopisto 1917-1990. Helsingin yliopiston historia 1640–1990 III. osa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990. ISBN 951-1-09737-7.

Viitteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.