Teollinen ekologia

Teollinen ekologia on tieteenala, joka tutkii materiaali- ja energiavirtoja ihmisten luomissa teollisissa systeemeissä ja kulutuksessa. Tutkimuksen fokuksena on ymmärtää materiaalivirtojen suorat ja epäsuorat vaikutukset ympäristöön, sekä ymmärtää miten taloudelliset, poliittiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat resurssivirtoihin ja resurssienkäyttöön. Teollisen ekologian tavoitteena on luoda kestäviä teollisia ekosysteemejä. Teollinen ekologia on määritelty muun muassa kestävän kehitykseen tieteeksi [1] , teollisten järjestelmien ja ympäristön suhteiden tutkimukseksi [2] ja systeemiajatteluun perustuvaksi, monitieteelliseksi diskurssiksi, joka pyrkii ymmärtämään kompleksisten ja integroitujen ihmisten luomien ja luonnon systeemien makrotason käyttäytymisen (emergenssi) [3]. Teollinen ekologia ratkoo tuotannon ja kulutuksen ympäristöön liittyviä ongelmia systeemisesti, siten että lopputulos on kokonaisuuden kannalta optimaalinen. Tieteenalan nimi pohjautuu ajatukseen, että meidän tulisi ottaa mallia siitä miten luonnon systeemit toimivat kun suunnittelemme kestäviä teollisia järjestelmiä.

Mitä on teollinen ekologia?

Teollisessa ekologiassa pyritään vähentämään teollisuuden ympäristökuormitusta soveltamalla luonnon ekosysteemin materiaali- ja energiavirtamallia teolliseen toimintaan. Luonnon ekosysteemissä kasvit, eläimet ja hajottajat hyödyntävät toistensa jätemateriaalivirtoja sekä rakennusaineena että energian lähteenä. Tavoitteena on muuttaa nykyinen lineaarinen jätteeksi päätyvä resurssien käyttö suljetun kierron järjestelmiksi, joissa jäte ei ole enää jätettä vaan raaka-aine seuraavalle prosessille. Teollisessa ekologiassa teollinen systeemi nähdään kokonaisvaltaisena ja poikkiteollisena ekosysteeminä, joka muodostaa erilaisten prosessien ja virtojen verkoston.

Teollisen ekologian tutkimus keskittyy pääsääntöisesti seuraaviin aihealueihin:

Teollinen ekologia tieteenalana tekee samanaikaisesti kuvaavaa, selittävää ja normatiivista työtä. Teollisessa ekologiassa yhteiskunnan ajatellaan olevan osa luonnonympäristöä eikä erillinen siitä.

Historia

Teollinen ekologia nimityksen tekivät tutuksi ensimmäisen kerran Robert Frosch ja Nicholas E. Gallopoulos Scientific American -lehdessä vuonna 1989. Frosh ja Gallopoulos visioivat: "Miksi teolliset systeemit eivät voisi toimi kuten ekosysteemit, joissa toisen lajin jäte on resurssi toiselle lajille?"

Lähteet
  1. Ehrenfeld, J. R.: Can industrial ecology be the “science of sustainability”?. Journal of Industrial Ecology, 2004, 8. vsk, nro 1–2, s. 1–3.
  2. Graedel, T., edited by R. Socolow et al: Industrial ecology: Definition and implementation, Industrial ecology and global change. Cambridge University Press, 1994.
  3. Allenby, B.: The ontologies of industrial ecology?. Progress in Industrial Ecology, An International Journal, 2006, 3. vsk, nro 1/2. Artikkelin verkkoversio.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.