Tennispalatsi

Tennispalatsi on Helsingin Kampissa sijaitseva kulttuurin ja vapaa-ajan keskus. Se käsittää kokonaisen korttelin Salomon­kadun, Fredrikin­kadun, Eteläisen Rautatie­kadun ja Jaakon­kadun välissä. Rakennuksessa on Finnkinon elokuvateatteri, kaupungin omistama Helsingin taidemuseo HAM sekä pieniä liikkeitä.

Tennispalatsi

Tennispalatsi KY-talon katolta kuvattuna.
Koordinaatit 60°10′11″N, 024°55′49″E
Valmistumisvuosi 1937
Suunnittelija Helge Lundström
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Funktionalismia edustavan Tennispalatsin suunnitteli arkkitehtiylioppilas Helge Lundström, joskin hänen suunnitelmissaan rakennus oli virtaviivaisempi ja uudenaikaisempi. Vaikka Tennispalatsia pidetään nykyään yhtenä funktionalismin tärkeimmistä edustajista Suomessa, suhtautuminen rakennukseen on vaihdellut. Hilding Ekelund esimerkiksi jätti rakennuksen mainitsematta Helsingin 1920–1930-lukujen arkkitehtuuria käsitelleessä kirjassaan vuodelta 1962.[1]

Rakennuksen historiaa

Tennispalatsi vuonna 1958. Taustalla Autotalo.

Tennispalatsi valmistui vuonna 1937, ja se oli alun perin tarkoitettu autojen huoltorakennukseksi vuodeksi 1940 anottuihin Olympialaisiin.[2] Kaarirakenteet ja neljä tenniskenttää, joista rakennus sai nykyisen nimensä, rakennettiin vuotta myöhemmin. Rakennus oli tarkoitettu tilapäiseksi ja se vuokrattiin kymmeneksi vuodeksi Auto-palatsi Oy:lle autojen ja varaosien myyntitilaksi.[1] Tennispalatsi toimi pitkän aikaa Suomen keskeisimpänä tennisrakennuksena. Toimintaa piti yllä Helsingin verkkopalloseura. Vuoden 1952 olympialaisissa rakennuksessa pelattiin koripalloa.[1]

Autokauppa menetti asemaansa Helsingin keskustassa 1950-luvulla, ja talousvaikeuksiin joutunut rakennus pakkohuutokaupattiin vuonna 1957. Rakennuksen osti Helsingin kaupunki, jonka aikomuksissa oli sen purkaminen. Suunnitelmat uuden linja-autoaseman rakentamisesta Tennispalatsin paikalle olivat 1980-luvun lopulla jo valmiina. Purku-uhan ollessa esillä tilojen annettiin rappeutua, tosin vuokralaisista kukin korjasi omia tilojaan. Tunnetuin ja pitkäaikaisin vuokralainen oli Anttilan tavaratalo. 1990-luvun alussa puhjenneen laman voidaan kuitenkin sanoa pelastaneen rakennuksen.

Tennispalatsin käyttöä kulttuurikeskuksena alettiin suunnitella vuonna 1993, ja nykyisessä käytössään se on toiminut vuodesta 1999. Tennispalatsissa toimii Finnkinon elokuvateatteri ja Helsingin taidemuseo HAM.[1] Keväällä 2016 Tennispalatsiin avattiin entisen Tennispalatsi 1:n tilalle Scape-sali, jossa on käytössä elokuvateatterin kehittyneimmät teknologiat.

Elokuvateatteri

Sisäänkäynti Salomonkadulla

Finnkinolla on Tennispalatsissa 14-salinen elokuvateatteri, jonka avajaisia vietettiin 26. helmikuuta 1999. Salien koot vaihtelevat 635:stä (ISENSE-sali[3]) 92:een paikkaan (sali 4). ISENSE-salissa on 185 neliömetrin kokoinen valkokangas[3] sekä käytössä DLP D-Cinema -laserprojektori ja Dolby Atmos -äänentoistoteknologia[4], ja muissa saleissa on käytössä Dolby Digital-, DTS- ja SDDS-tekniikat. Kaikki Tennispalatsin salit täyttävät THX-standardit, mutta Finnkino lakkasi maksamasta THX-lisenssimaksuja vuonna 2004, minkä jälkeen THX-logoa ei ole enää käytetty Tennispalatsissa tai Finnkinon markkinoinnissa.

Tennispalatsi on vuonna 1998 avatun Kinopalatsin ja syksyllä 2018 avatun Finnkino Itiksen ohella yksi Helsingin kolmesta suuresta monisaliteatterista. Kinopalatsi siirtyi Finnkinon omistukseen kesäkuussa 2006.[5] 2000-luvun alkupuolella Tennispalatsi oli Pohjoismaiden suurin elokuvateatteri, joka keräsi ensimmäisenä toimintavuonnaan 1,6 miljoonaa kävijää, vaikka oli pelätty, löytääkö elokuvayleisö Helsingin ydinkeskustasta hieman sivussa sijaitsevan Tennispalatsin.[6]

Lähteet

  1. Autotalosta taidemuseoksi (Internet Archive) Taidemuseo.fi. Arkistoitu 9.10.2007. Viitattu 11.4.2014.
  2. Tennispalatsin historia näytillä Kansan Uutiset. 16.4.2014. Viitattu 6.11.2014.
  3. Finnkino Tennispalatsi Finnkino. Arkistoitu 27.1.2021. Viitattu 21.1.2021.
  4. Hämäläinen, Tuukka: Testasimme Finnkinon uuden Scape-salin: ”18,50 euroa on kova hinta, vaikka 3D vakuuttikin” Muropaketti. 28.06.2016. Viitattu 21.1.2021.
  5. Lehtonen, Veli-Pekka: Finnkino nappasi kauppakeskus Omenan elokuvateatterit HS.fi. Arkistoitu 22.8.2007. Viitattu 3.3.2007.
  6. Mikkonen, Isto & Tamminen, Seppo & Laakso, Mikko: Vuosisadan rakkaustarina. Rautakirja 1910-2010. Rautakirja, 2010. ISBN 978-951-9194-99-8. Sivu 147.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.