Tenniskenttä

Tenniskenttä on tenniksen pelaamiseen tarkoitettu suorakulmion muotoinen kenttä. Samalla kentällä voidaan pelata sekä kaksin- että nelinpeliä. Tennistä pelataan 23,77 metriä (78 jalkaa) pitkällä ja kaksinpelissä 8,23 metriä (27 jalkaa) leveällä kentällä. Neljän pelaajan peliä pelatessa sen leveys on 10,97 metriä (36 jalkaa). Kentän pidemmän sivun jakaa kahteen yhtä suureen osaan verkko, joka on 1,07 metriä (3,5 jalkaa) korkea verkkotolppien kohdalla ja 91,4 senttimetriä (kolme jalkaa) korkea keskeltä.[1]

Tenniskentän koko

Tenniskenttiä on kolme eri perustyyppiä: kovapohjainen kenttä, nurmikenttä sekä massakenttä. Kovapohjainen pohjamateriaali voi vaihdella runsaasti. Tällaisia kenttiä ovat esimerkiksi betonipohjaiset, asfalttipohjaiset, tekonurmipohjaiset ja liikuntasalien puupohjaiset kentät. Nurmikentät ovat toinen yleinen kenttälaji ja kolmas on massakenttä, joiden pohjamateriaali koostuu murskatusta savikivestä, kivestä tai tiilestä.

Kenttätyypit eroavat suuresti toisistaan. Massakenttä on hidas alusta, jolla menestymiseen vaaditaan erinomainen osaaminen kaikissa tenniksen osa-alueissa. Nurmikentällä pallon pomppu on erittäin matala, joten alakierteiset lyönnit ovat vaikeita palauttaa. Kovat alustat ovat nopeampia, jolloin pallon pomppu on korkeampi ja syötön merkitys suurempi. Nurmikenttä on nopein alusta, jossa syöttö on tärkein osa-alue ja verkolle nousu suoraan syötöstä yleisempää kuin muilla kenttätyypeillä. Massalla pallorallit ovat huomattavasti pidempiä kuin muilla alustoilla. Grand Slam -turnauksista Ranskan avoimissa pelataan massalla, Wimbledonissa nurmella ja Yhdysvaltain avoimet sekä Australian avoimet kovilla alustoilla. Myös muut turnaukset pelataan lähes poikkeuksetta jollain näistä kentistä, kuten Rooman tennisturnaus massalla ja Cincinnatin tennisturnaus kovalla alustalla. Myös matolla pelataan joitakin turnauksia.