Tenkalahti

Vuonna 1920 Tenkalahdessa oli 277 asukasta.[3] Tenkalahti kasvoi huomattavasti 1920- ja 1930-luvuilla, kun Käkisalmen kaupungin uusien teollisuuslaitosten työntekijät asettuivat asumaan kylän alueelle.[4] Niinpä vuonna 1939 kylän asukasluku oli jo 2 094.[5] Merkittäviä työnantajia olivat Käkisalmen kaupungissa toimineet Waldhofin selluloosatehdas, Laatokan ja Käkisalmen sahat ja puolustusvoimat. Maalaiskunnan puolelle asutusta houkutteli vapaammat rakennusmahdollisuudet ja huokeammat verot.[4] Jonkin verran Tenkalahdessa oli edelleen myös vanhaa maalaisasutusta.[4]

Tenkalahden asutus keskittyi kylän länsiosaan Käkisalmen kaupungista etelään johtaneen kantatie 61:n molemmin puolin. Lisäksi Tenkalahden itäosaan, vastapäätä Käkisalmen kaupungin puolella ollutta Waldhofin selluloosatehdasta, syntyi huomattava Porkanniemen esikaupunki. Porkanniemestä oli lauttayhteys Käkisalmen kaupungin puolelle Vuoksen yli. Porkanniemi sijaitsi erillään, muusta kylästä, ja sen vuoksi katsottiin omaksi asutuskeskuksekseen. Porkanniemen eteläpuolella oli Haminanniityn esikaupunki, joka oli osittain Tenkalahden alueella. Varsinainen Tenkalahden kyläkeskus oli lähellä Norsjoen ja Joensuun kylien rajaa. Esikaupunkimaisen kyläkeskuksen ja kaupungin väliselle alueelle runsaasti asutusta, muun muassa Villenhaan ja Lierlahden asutusalueet. Virtaniemen esikaupunkialue sijaitsi Vuoksen pohjoispuolella, muusta kylästä erillään ja sinne oli tieyhteys vain Käkisalmen kaupungista. Tenkalahden kyläkeskuksen etelä- ja itäpuolella olivat vielä Tenkaharjun ja Palopellon asutusalueet.[6]

Tenkalahti oli Käkisalmen maalaiskunnan keskus. Siellä sijaitsi kunnantalo ja 1930-luvulla Tenkalahteen suunniteltiin myös Käkisalmen maaseurakunnan kirkkoa, kun suunniteltiin Käkisalmen luterilaisen seurakunnan jakamisesta erillisiin kaupunki- ja maaseurakuntaan.[4] Käkisalmen maalaiskunnan pääkirjasto siirrettiin Alapuustin kylästä Tenkalahden keskustaan vuonna 1926.[7] Kylässä oli myös kaksi kansakoulua. Maalaiskunnan keskusurheilukenttä valmistui Tenkalahteen vuonna 1938.[8]

Tenkalahden kansakoulu sijaitsi kylän keskustassa lähellä kunnantaloa. Tenkalahden kansakoulu oli aloittanut toimintansa vuonna 1909, sen jälkeen kun maalaiskunnan lapsia ei tilanpuutteen vuoksi voitu ottaa enää kaupungin kouluun. Tenkalahden koulu sijaitsi aluksi myös kaupungissa, koska koulupiirin kuului aluksi myös Pärnän kylä kaupungin pohjoispuolelta. Vuonna 1923 maalaiskunta muodosti Pärnästä oman koulupiirin ja kaupungissa sijainnut maalaiskunnan kansakoulu myytiin. Tenkalahteen valmistui uusi koulu vuonna 1925. Tuolloin koulussa oli kaksi ylä- ja yksi alakoulunopettaja. Vuonna 1929 Tenkalahden väkiluku alkoi kasvaa nopeasti ja Tenkalahden koulussa oli pian kahdeksan opettajaa ja yli 300 oppilasta. Tilanpuutteen vuoksi luokkia sijoiteltiin eri puolille kylää, kaikkiaan kuuteen eri paikkaan.[9] Vuonna 1933 muodostettiin kylän itäosaan Porkanniemen-Haminnaniityn koulupiiri, jonne siirtyi noin neljäsosa oppilaista.[10] Tenkalahden kouluun valmistui kaivattu lisärakennus vuonna 1935.[11]

Tenkalahden alue oli 1600-luvun alussa lähes kokonaan Eteläisen Latokartanon maata. Latokartanon rakennuksista oli 1930-luvulla jäljellä joitain maavalleja Käkisalmen linnaa vastapäätä Vuoksen eteläpuolella.[4]

Talvisodan alussa kylästä evakuoitiin alaikäiset lapset äiteineen. Muu väestö evakuoitiin rauhan tultua, kun selvisi että Käkisalmen maalaiskunta kuului luovutettaviin alueisiin. Jatkosodan alussa Suomi valtasi Käkisalmen seudun takaisin. Perääntyvät neuvostoliittolaiset sytyttivät Käkisalmen ja Tenkalahden palamaan. Tenkalahden asuinrakennuksista tuhoutui 57 prosenttia.[12] Tuhoista huolimatta merkittävä osa väestöstä palasi kotiseudulleen. Jatkosodan aikana Käkisalmen luterilaisen seurakunnan jumalanpalvelukset pidettiin Tenkalahden kansakoulun juhlasalissa, sillä kaupungissa sijainnut uusi kirkko oli vaurioitunut sodassa ja vanha kirkko oli palanut.[13] Väestö jouduttiin evakuoimaan uudelleen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944.

Kuujo, Erkki, Puramo, Eino & Sarkanen, J.: Käkisalmen historia. Lahti: Käki-säätiö, 1959.