Tenho Saurén

Saurénin isä Frans oli maalarimestari ja äiti Anna (o.s. Iwendorff) oli töissä Viialan viilatehtaalla. Perheessä oli Tenhon lisäksi lapset Tuula (s. 1924) ja Touko (s. 1925). Koulun jälkeen Saurén meni töihin Osuusliike Voiman liikkeeseen ja valmistui myymälänhoitajaksi. Hän aloitti näyttelemisen Viialan työväentalolla. 1950-luvun lopulla Saurén toimi Valkeakoskella leipomon autonkuljettajana näytellen joitakin rooleja Valkeakosken teatterissa. Hän oli tuolloin muutaman vuoden naimisissa Lea Kirkisen kanssa. Vuonna 1962 Saurén meni naimisiin Kaarina Kallionpään kanssa. Heillä on kaksi lasta Kimmo (s. 1963) ja Marko (s. 1965). Avioliitto kesti vuoteen 1982.[1]

Vuonna 1965 Saurén sai ensimmäisen ammattikiinnityksensä Savonlinnan teatteriin, jossa hän näytteli miespääosia mm. näytelmissä Ikiliikkuja ja Eilen syntynyt. Savonlinnasta hän siirtyi Lappeenrannan kaupunginteatteriin ja sieltä vuonna 1973 Tampereen Työväen Teatteriin. Ensimmäiset TV-roolit olivat Rintamäkeläiset-sarjassa. Tankki täyteen ja Reinikainen-sarjojen menestyksen myötä Saurén valittiin vuoden 1982 Venla-gaalan yleisöäänestyksessä vuoden parhaaksi esiintyjäksi ja Telvis-gaalassa vuoden suomalaiseksi hauskuuttajaksi. Menestyksen myötä hän kiersi eri puolella Suomea keikoilla esittäen Reinikaisen hahmoa. Vuonna 1985 Saurén osallistui itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentinlinnassa.[2]

Saurénin liittyessä Tampereen Työväen Teatterin näyttelijäkuntaan sen tähtiä olivat Veikko Sinisalo, Sylvi Salonen ja Eila Roine. Saurénin, jolla ei ollut alan koulutusta, osana oli aluksi rivinäyttelijä. ”Tankin” ja Reinikaisen myötä myös Saurén kohosi TTT:n eturiviin. Saurénin näyttelijäkollega Ilmari Saarelainen on myöhemmin luonnehtinut häntä hengenpelastajaksi, joka onnistui huumorin avulla säilyttämään TTT:n henkisen ilmapiirin ylipolitisoituneilla 1970- ja 1980-luvuilla. Myös Tuija Vuolle, Tuire Salenius ja Seppo Maijala ovat muistelleet Saurénia loistavana työtoverina.[2]

Toisen avioliittonsa hajottua Saurén asui jonkin aikaa uuden kumppaninsa Irma Lehtisen kanssa omakotitalossa Ylöjärvellä. Myös tämä liitto päättyi eroon.[2] Saurén jäi Tampereen Työväen Teatterista eläkkeelle 1980-luvun puolivälissä. Eläkevuosinaan hän sairastui diabetekseen ja halvaantui osittain. Viimeiset vuotensa hän vietti palvelutalossa ja Ylöjärven terveyskeskuksen vuodeosastolla.[1] Saurén on haudattu Ylöjärven hautausmaalle.[3][2]

Tunnetuin Saurénin rooleista oli konstaapeli Reinikainen televisiosarjoissa Tankki täyteen ja Reinikainen. Hänet valittiin vuoden 1982 Venla-gaalassa yleisöäänestyksessä vuoden parhaaksi esiintyjäksi, sekä Telvis-gaalassa vuoden suomalaiseksi hauskuuttajaksi. Sarjojen ohjaajan ja toisen käsikirjoittajan Neil Hardwickin saaman palautteen mukaan Saurénin esittämä Reinikainen toi Suomen poliisikunnalle paljon myönteistä julkisuutta. Reinikaista ehdotettiin jopa vuoden poliisiksi, mutta tunnustusta ei voitu antaa kuvitteelliselle poliisille.[4]

Tankki täyteen- ja Reinikainen-sarjojen toinen käsikirjoittaja Jussi Tuominen on kertonut, että Reinikaisella oli esikuva tosielämässä. Tuominen oli viettänyt lapsuutensa kesiä setänsä luona Isossakyrössä Etelä-Pohjanmaalla, jossa hän oli tutustunut sikäläiseen kansanomaiseen kyläpoliisiin. Tankki täyteen -sarjassa Reinikainen oli sivuroolissa, mutta suureksi yleisön suosikiksi nousseen hahmon ympärille Tuominen ja Hardwick kehittivät oman televisiosarjan.[2]

Saurén esitti Niemen isäntää TV-sarjassa Rintamäkeläiset ja Mr. Blinkiä Pertsassa ja Kilussa. Saurén näytteli myös porilaisen ohjaajan Visa Mäkisen komediaelokuvissa Mitäs me sankarit (1980), Kaikenlaisia karkulaisia (1981), Likainen puolitusina (1982) ja Agentti 000 ja kuoleman kurvit (1983).[5] Saurén vieraili myös lastenohjelma Pelle Hermannissa yhden jakson verran, reinikaismaisena poliisina.[6] Reinikaisen kaltaisen poliisin roolissa hänet nähdään myös Spede Pasasen elokuvassa Tup-akka-lakko.

Reinikainen-hahmon suosion siivittämänä julkaistiin 1980-luvun aikana kaikkiaan 11 Saurénin puhumaa huumorikasettia, joita myytiin lähinnä huoltoasemilla. Kasetit ilmestyivät Saurénin omalla nimellä, koska Yleisradio oli kieltänyt Reinikainen-nimen käytön tekijänoikeussyistä. Osalla kaseteista oli mukana Tauno Karvonen, joka näytteli Sulo Viléniä Tankki täyteen -sarjassa. Visa Mäkisen tuottamat kasetit ylsivät myynniltään timantti- ja kultalevylukemiin.[7][8] Kasettien lisäksi Saurénilta julkaistiin kaksi vitsikirjaa Kovat piipussa ja Niin maan perusteelliset vitsit.

• Tenho Saurénin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tenho Saurén Elonetissä.
• Tenho Saurén Internet Movie Databasessa. (englanniksi)