Temppeli

Pääartikkelit: Kreikkalainen temppeli ja roomalainen temppeli

Hefaistoksen temppeli Ateenassa.

Antiikin Kreikan ja Rooman temppelit olivat jumalien tyyssijoja, jonne pääsy oli pääsääntöisesti vain papeilla tai papittarilla ja auguureilla. Uskonnolliset toimitukset suoritettiin ulkoilmassa ja yhteisön jäsenet seurasivat menoja pihamaalla. Alttari oli sijoitettu ulos itä-länsisuunnassa temppeliin nähden. Kreikkalainen temppeli oli yksinkertainen suorakaide, jonka sisällä oli karu ydinrakennus eli naos tai ydinhuone eli cella. Pienet temppelit olivat yleensä antatemppeleitä, joissa kaksi tai neljä pylvästä oli sijoitettu sivuseinien jatkeiden väliin. Myös monet aarrekammiot olivat tätä tyyppiä. Joissakin pienikokoisissa temppeleissä oli päädyn edessä neljä pylvästä (prostyyli tetrastyyli), ja takana valeportiikki ilman sisäänkäyntiä, kuten Ateenan Athene Niken temppelissä (amfiprostyyli).[2]

500-luvulta eaa. alkaen suuremmat temppelit rakennettiin peripteraalisiksi, jolloin niiden cellaa ympäröi kauttaaltaan pylväskäytävä, peristasis. Joissakin suurissa temppeleissä oli kaksikin pylväsriviä (dipteraalitemppeli). Joskus sisin pylväsrivi jätettiin pois (pseudodipteraalinen temppeli). Erikoisimmat temppelit olivat muodoltaan epäsäännöllisiä, kuten Ateenan Erekhtheion.[2]

Kreikkalaisten temppelien lajityypit pohjakaavoittain. Pyöreätä temppeliä kutsutaan tholokseksi.

Temppelin sisäosan cella jakautui joskus pylväillä kahteen (Paestumin Heran temppeli I) tai kolmeen laivaan (Paestumin Heran temppeli II). Useimmissa temppeleissä oli cellan sisäänkäynnin puolella etuhuone pronaos, ja monissa, kuten Ateenan Parthenonissa, toisessa päässä erillinen opisthodomos. Monissa suurissa temppeleissä oli cellan lisäksi myös adyton, kaikkein pyhin. Joissakin temppeleissä osa cellan katosta oli avoin, kuten Didyman Apollonin temppelissä. Temppelin jumalankuva seisoi cellan peräosassa vastapäätä sisäänkäyntiä.[3]

Kreikkalaista temppeliä ympäröi pyhitetty alue, temenos tai peribolos, jonne kulku kävi usein pylväiden koristaman portin, propylaionin, kautta. Uhrilahjat jätettiin temenokselle, jossa alttari sijaitsi. Temenoksen sivuja saattoi reunustaa pylväshalli, stoa.[3]

Roomalaiset temppelit muistuttivat monessa suhteessa kreikkalaisia, mutta varsinkin keisariajalla vallitseva tyyli oli mahtipontinen korinttilainen tyyli, kun taas Kreikassa suosittiin jykevää doorilaista ja hienostunutta joonialaista tyyliä. Roomalainen temppeli sijaitsi ympäristöä korkeammalla podiumilla, jonne noustiin jyrkkiä portaita pitkin.[3]

Etruskeilta perityn tavan mukaisesti roomalainen temppeli oli usein, varsinkin tasavallan aikana, tarkoitettu tarkasteltavaksi vain edestä. Julkisivua koristi portiikki ja massiivinen päätykolmio friiseineen, mutta rakennuksen sivuilla valepylväät oli muurattu kiinni cellan seinään. Tällaista temppelityyppiä kutsutaan pseudoperipteraaliseksi (Maison Carrée)[4].

Roomalaisten kehittynyt holvaustekniikka mahdollisti suurten katettujen tilojen rakentamisen[5], jolloin sisätilan merkitys korostui, mikä näkyy parhaiten Pantheonin temppelissä[6]. Useimmat roomalaiset temppelit olivat kuitenkin kansalaisilta suljettuja arvoesineiden tai vanhan kreikkalaisen kuvanveistotaiteen säilytyspaikkoja[4]. Monet temppelit pystytettiin sotapäällikköjen ja keisareiden sotaretkien juhlistamiseksi (Mars Ultorin temppeli).^lähde?

Pääartikkeli: Jerusalemin temppeli

Juutalaisuudessa oli vain yksi temppelin asemassa ollut rakennus, Jerusalemin temppeli. Raamatun Vanhassa testamentissa on kuvattu Salomon temppeli, mutta siitä ei ole löydetty jäänteitä. Niin kutsuttu Jerusalemin toinen temppeli rakennettiin mahdollisesti 400-luvun loppupuolella eaa.[7] Roomalaisajalla rakennettiin Jerusalemin kolmas temppeli eli Herodeksen temppeli.

Pääartikkeli: Moskeija

Sulttaani Ahmedin moskeija eli Sininen moskeija, 1616

Muslimien pyhäkköä kutsutaan moskeijaksi. Moskeijalle on tyypillistä korkea ja kapea torni, minareetti. Minareetista muessin ilmoittaa, kun rukoushetki lähestyy. Moskeijassa ei ole kuvia, koska islam kieltää kuvainpalvonnan. Sen sijaan moskeija on koristeltu ei-esittävillä kuvioilla, arabeskeilla. Moskeijaan astuttaessa jalkineet on riisuttava. Moniin moskeijoihin ei päästetä vääräuskoisia eli muita kuin muslimeja.

Moskeijoiden arkkitehtuurin kehitykseen vaikutti paljon Konstantinopolin valloitus 1453. Ottomaanien valtakunnassa jatkettiin bysanttilaista arkkitehtuuriperinnettä valloittajan tunnustaman islamin hengessä. Moskeijaksi muutettu Hagia Sofia toimi esikuvana Sinanin suunnittelemalle Suleimanin moskeijalle ja myöhemmälle Siniselle moskeijalle.

Pääartikkeli: Temppeli mormonismissa

Temppelit ovat olleet osa Myöhempien aikojen pyhien liikkeen uskonnonharjoitusta aina 1830-luvulta asti.^lähde?

• 
  Urin zikkurat.
• 
  Filain Isiksen temppeli.
• 
  Angkor Wat.
• 
  Borobudur.
• 
  Kalliomoskeija.
• 
  Alankomaalainen kirkko 1200-luvulta.
• 
  Chartresin katedraali.
• 
  Helsingin synagoga.
• 
  Pyhän Hengen kirkko Wolfsburgissa. Alvar Aalto 1962.
• 
  Mormonitemppeli, Washington.

• Hammond, N. G. L. & Scullard, H. H. (toim.): The Oxford Classical Dictionary. 2. painos. Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3. (englanniksi)
• Palmes, J. C. (toim.): Sir Banister Fletcher’s ”A History of Architecture”. 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta temppelit Wikimedia Commonsissa