Telmisartaani
Telmisartaani on angiotensiinireseptorin salpaaja ja siten verenpainelääke.[3]
 | |
 | |
Telmisartaani | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 2-[4-[[4-Metyyli-6-(1-metyylibentsimidatsoli-2-yyli)-2-propyylibentsimidatsoli-1-yyli]metyyli]fenyyli]bentsoehappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C09 |
| PubChem | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C33H30N4O2 |
| Moolimassa | 514.6 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 43 % nieltynä[1] |
| Proteiinisitoutuminen | 99.7 %[1] |
| Metabolia | glukuronidaatio ohutsuolessa ja maksassa[1] |
| Puoliintumisaika | 20–38 h[1] |
| Ekskreetio | 86–100 % poistuu ulosteessa[1] |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
D(US)[2] |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | nieltynä[1] |
Suomessa on myynnissä 20 milligrammaa (mg), 40 mg ja 80 mg telmisartaania sisältäviä tabletteja kauppanimillä Kinzalmono, Micardis ja Tolura.[4][5][6]
FDA hyväksyi telmisartaanin USA:n lääkemarkkinoille marraskuussa 1998.[7]
Käyttö
Telmisartaania käytetään nieltynä korkean verenpaineen alentamiseen. Sitä ei suositeta primäärisen hyperaldosteronismin aiheuttaman verenpaineen laskemiseen, sillä sen teho on tässä tilanteessa huono.[5]
Annostus riippuu lääkärin määräyksestä ja annos otetaan säännöllisesti ja ruokailusta riippumatta. Alle 18-vuotiaille lääkettä ei suositeta. Aikuisille 40 milligramman kerta-annos per vuorokausi (mg/vrk) on usein sopiva aloitusannos, jota ei tarvitse muuttaa myöhemmin. Joskus 20 mg/vrk riittää tai sitten vaaditaan 80 mg/vrk annoksia.[5][4]
Lievää tai kohtalaista munuaisten vajaatoimintaa poteville sopiva annos on 20 mg/vrk. Lievää tai keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa poteville sopiva enimmäisannos on 40 mg/vrk.[5][4]
Vasta-aiheet ja huomiot
Telmisartaanin käytössä huomioitavia asioita ovat muun muassa:
- lääkettä ei tule käyttää, potee kolestaasia, muuta sappiteitä tukkeuttavaa sairautta tai vakavaa maksan vajaatoimintaa. Lääkkeen käyttö lievä tai keskivaikea vajaatoimintaa potevilla vaatii varovaisuutta.[5]
- munuaisvaltimoiden ahtaumat voivat aiheuttaa vakavaa matalaa verenpainetta tai lisätä munuaisten vajaatoimintariskiä.[5]
- muun muassa ripuli, oksentelu, vähäsuolainen ruokavalio ja nesteenpoistolääkkeet voivat alentaa veren tilavuutta tai natriumpitoisuutta liikaa ja johtaa liian alhaiseen verenpaineeseen. Nämä ongelmat tulee korjata ennen lääkkeen käytön aloittamista.[5]
- lääkkeen käytön kanssa tulee varovainen jos potee aortta- ja mitraaliläpän ahtaumaa tai sydänlihaksen liikakasvua.[5]
- lääke vähentää litiumin poistumista kehosta, joten litiumin käyttö lääkekuurin aikana ei ole suotavaa.[5]
- lääkkeen tehoa voivat alentaa kortikosteroidit ja muut ei-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet. Näihin kuuluvien syklo-oksigenaasien estäjien (esim. aspiriini) yhteiskäyttö telmisartaanin kanssa voi pahentaa munuaisten vajaatoimintaa potevien vajaatoimintaa entisestään.[5]
Haittavaikutukset ja yliannostus
Telmisartaanin käyttäjistä noin 8%:lla ilmenee ylähengitystieinfektioita, 4 %:lla päänsärkyä, 2 %:lla huimausta ja 1 %:lla kipuja.[7] Käyttäjistä alle 1:llä 10:sta voi ilmetä myös tulehduksia (esim. virtsatietulehdus tai nielutulehdus), ripulia, muita vatsavaivoja tai ihottumaa. Alle 1:llä 100:sta voi ilmetä ahdistusta, näköhäiriöitä, huimausta, suun kuivuutta tai hikoilua.[5]
Yliannostus aiheuttaa muun muassa hyvin matalaa verenpainetta ja sydämen sykkeen nopeutumista tai sitten sen hidastumista. Oksettaminen, vatsahuuhtelu ja aktiivihiilen antaminen voivat olla sopivia hoitotoimenpiteitä. Hemodialyysi ei poista telmisartaania verestä.[5]
Toimintamekanismi
Telmisartaani on ATR-estäjä. Se on hyvin spesifinen kilpaileva AT1-reseptorien antagonisti. Se vie siis reseptorissa sitoutumispaikkoja angiotensiiniltä II, jolloin angiotensiinin II kyky aktivoida reseptoreita alenee. Aktivointi johtaisi verisuonten supistumiseen ja aldosteronin tuoton kasvuun. Nämä vaikutukset lisäisivät verenpainetta. Telmisartaani paljon pitkäkestoisempi kuin monet muut ATR-estäjät – sen puoliintumisaika on noin yksi päivä.[3] Telmisartaanin affiniteetti (pKd) AT1-reseptoreille on 8.19±0.04.[8]
Farmakokinetiikka
Nieltynä telmisartaanin maksimipitoisuus veressä saavutetaan 0.5–3 tunnin kuluttua – aika lyhenee, mitä suurempia annokset ovat. Telmisartaanien sitoutuvuus veren proteiineihin on noin 97 %, joista yli 99 % on kiinni albumiinissa. Pääosa telmisartaanista glukuronidoituu ohutsuolessa tai maksassa. Yleisin aineenvaihduntatuote on telmisartaanin 1-O-asyyliglukuronidi.[1]
Lähteet
- Micardis, INN-telmisartan 2005. European Medicines Agency. Arkistoitu 4.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
- Telmisartan Drugs.com. Viitattu 3.11.2019.
- MT Le et al: Molecular characterisation of the interactions between olmesartan and telmisartan and the human angiotensin II AT1 receptor. British Journal of Pharmacology, 2007, 151. vsk, nro 7, s. 952–962. PubMed:17572702. doi:10.1038/sj.bjp.0707323. ISSN 0007-1188. Artikkelin verkkoversio.
- Kinzalmono, INN-telmisartan ec.europa.eu. Viitattu 3.11.2019.
- Micardis, INN-telmisartan ec.europa.eu. Viitattu 3.11.2019.
- TOLURA tabletti 40 mg laakeinfo.fi. Viitattu 4.11.2019.
- X Zhang et al: Management of hypertension using olmesartan alone or in combination. Cardiology and Therapy, 2017, 6. vsk, nro 1, s. 13–32. PubMed:28258390. doi:10.1007/s40119-017-0087-5. ISSN 2193-6544. Artikkelin verkkoversio.
- MA Bhuiyan, M Shahriar, T Nagatomo: Binding affinity of candesartan, losartan, telmisartan and valsartan with angiotensin II receptor 1 subtype. Bangladesh Pharmaceutical Journal, 2013, 16. vsk, nro 1, s. 10–14. doi:10.3329/bpj.v16i1.14484. ISSN 2408-8463. Artikkelin verkkoversio.