Televisioteatteri

Televisioteatteri on Yleisradion osasto, joka tuottaa televisioon televisioelokuvia, -näytelmiä ja -sarjoja. Yleisradio aloitti säännöllisesti lähetettävät teatterilähetykset keväällä 1959 silloisella Suomen Televisio -kanavalla. Yleisradion televisioteatteri perustettiin elokuussa 1961.[1] Yleisradio osti vuonna 1964 Tesvision ja Tamvision ja Suomen Television nimi muutettiin nimelle TV-ohjelma 1 ja Tesvisio-Tamvisio sai oman kanavansa nimellä TV-ohjelma 2.[2] Kakkoskanavalle perustettiin Tampereelle oma teatteritoimitus vuonna 1966. Lisäksi Yleisradiolla oli omana ohjelmaryhmänään toimiva ruotsinkielinen televisioteatteri, TV-teatern.[1]

Televisioteatterin ensimmäiset näyttelijät vuonna 1961: vasemmalta Matti Oravisto, Ville-Veikko Salminen, Toivo Mäkelä, Emma Väänänen, Mai-Brit Heljo, Mauno Hyvönen, Marita Nordberg ja Liisi Tandefelt.

Lisäksi muuta televisioteatterituotantoa Yleisradion tv-kanaville toi vuonna 1965 perustettu Oy Mainos-TV-Reklam Ab, joka vuokrasi Yleisradiolta lähetysaikaa[3] ja tuotti oman MTV-teatterinsa kautta tv-elokuvia ja -näytelmiä sekä tv-sarjoja. MTV-teatterin tuotanto siirtyi pois Yleisradion tv-kanavilta MTV:n perustaessa oman MTV3-kanavansa vuonna 1993.[4]

Alussa televisioteatteri oli pääasiassa tyyliltään televisiodraamaa, joka koostui studioissa tuotetuista televisionäytelmistä, mutta myös suorien teatteriesitysten taltioinneista. 1960-luvun loppupuolelta lähtien tuotanto painottui televisioelokuviin. Lisäksi tuotantoon kuului moniosaisia sarjadraamoja, tanssia, oopperaa ja runomonologeja. Ohjelmisto koostui kahdesta perustyypistä: noin kahden tunnin mittaisista tv-elokuvista tai -näytelmistä sekä lyhyemmistä pienoisnäytelmistä.[5]

Televisioteatteri oli etenkin 1970-luvulla poliittisesti sävyttynyt, ja tuotti yhteiskunnallisia revyitä.[6]

Vuosina 1969–1991 TV1:n televisioteatteri tuotti 43 elokuvaa. Eniten niitä syntyi vuonna 1988, jolloin tehtiin 11 lyhyttä fiktiota.[7]

Digitaalitelevision aikakaudella Yle Teema -kanava on tuottanut teatteriesityksiä yhteistyössä perinteisten teatterien kanssa.[8]

1960-luku

1960-luvulla televisiotetterin tuottamat ohjelmat olivat monipuolisia ja pyrkimyksenä oli tuottaa "kaikkea kaikille". Ohjelmistoon kuului niin antiikin näytelmiä, kuin myös suomalaisia klassikkonäytelmiä, kirjallisuuden klassikoita Suomesta ja maailmalta sekä moderneja näytelmiä. Televisioelokuvia valmistui keskimäärin yksi viikossa. Vuosina 1960 ja 1965 Yleisradio järjesti kaksi käsikirjoituskilpailua, joilla pyrittiin saamaan uusia alkuperäiskäsikirjoituksia ohjattaviksi televisoon.[9]

Vuonna 1967 televisioteatteria uudistetiin palkkaamalla nuoria tekijöitä.[10] TV1:n teatterijohtajaksi noussut Timo Bergholm pyrki tuomaan teatteritoimitusta lähemmäksi journalismia ja hän halusi sen tuotannon käsittelevän yhteiskunnallisia aiheita yhdessä kanavalla esitettyjen journalististen ohjelmien kanssa.[11]

1970-luku

1970-luvulla televisioteatterin tuotanto painottui kotimaisiin draamoihin, mutta ohjelmistossa oli myös kansainvälisiä klassikoita ja nykytuotantoa. Suosittuja aiheita olivat suomalaiskirjailijoiden tuotannot, kuten Veli-Matti Saikkosen ohjaama, Veijo Meren romaaniin pohjautuva Manillaköysi (1976) sekä poliittiseen lähihistoriaan liittyvät aiheet, kuten tv-sarja Sodan ja rauhan miehet (1978).[12]

Teatteripäälliköitä

Näyttelijöitä[10]

Ohjaajia[10]

Kuvaajia

Dokumenttielokuvia

Katso myös

Lähteet
  • Särkelä, Juho (toim.): Muistoja Pöllölaaksosta. Kouvola: Reuna Oy, 2020. ISBN 978-952-355--037-7.
  • Wiio, Juhani (toim.): Television viisi vuosikymmentä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746--939-5.

Viitteet
  1. Wiio (2007), s. 249
  2. Lindfors, Jukka: Yleisradio ostaa Tesvision Yle Elävä arkisto. 08.09.2006. Viitattu 23.10.2022.
  3. Särkelä (2020), s. 9
  4. Särkelä (2020), s. 334
  5. Wiio (2007), s. 248
  6. TV-teatterin 25-vuotisohjelma (Arkistoitu – Internet Archive) Yle Areena 1986
  7. ELONET (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Televisioteatteri palaa uusin ilmein Turun sanomat 2009
  9. Wiio (2007), s. 250
  10. Suomen suurin teatteri yle.fi. Viitattu 18.10.2017.
  11. Wiio (2019), s. 253--255
  12. Wiio (2007), s. 256-258
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.