Teleologia

Teleologia (kreik. telos, ”lopputulos”; logos, ”oppi”) eli tarkoitusperäisyys tai päämäärähakuisuus on a) filosofinen oppi, jossa pohditaan tarkasteltavan kohteen (esimerkiksi jonkin toiminnan) tavoitetta b) oppi esimerkiksi kaikkeuden rakenteen ja järjestyksen tarkoitusperäisyydestä. Teleologialla tarkoitetaan kuvaus- ja selitystapaa, jossa jonkin tapahtuman tai prosessin olemassaoloa ja luonnetta selitetään viittaamalla sen tulokseen, päämäärään.[1] Teleologia on keskeistä Aristoteleen ajattelussa.

Aristoteles ja teleologia

Teleologia liittyy muun muassa Aristotelesta kiehtoneeseen muutoksen teemaan, johon liittyvät syyt, joista muutokset johtuvat, ja ovat olemassa juuri tehdäkseen mahdolliseksi tämän muutoksen.

Aristoteleen filosofiassa (Metafysiikka) syyt oli jaettu neljään osaan:

  • Aineellinen eli materiaalinen syy, eli aine josta asiat on tehty.
  • Muodollinen eli formaalinen syy, eli muoto tai olemus, joka on malli sille, millainen asian tulisi olla.
  • Aiheuttava syy eli aiheuttaja, se josta muutos sai alkunsa. Tämä vastaa nykyistä käsitystä kausaalisesta syystä.
  • Päämääräsyy tai finaalinen syy, eli tarkoitus tai loppu, johon on tarkoitus päästä.

Teleologiassa finaaliset syyt ovat kaikkein tärkeimpiä.

Teleologinen todistus

Pääartikkeli: Teleologinen todistus

Eräs perinteinen perustelu jumalan olemassaololle on teleologinen todistus eli luonnon järjestyksen todistus, väittäen maailman näyttävän palvelevan tiettyä tavoitetta ja järjestystä kaaoksen sijaan, jolloin se olisi järkevän olennon luoma.

Teleologinen selittäminen

Teleologinen selittäminen muistuttaa funktionaalista selitystä. Monet pitävät asioiden teleologisia selittämistä näennäistieteenä, osittain koska niihin usein liittyy ilmiöitä luovan henkilön subjektiivisiakin näkemyksiä, osittain koska teleologisesti on helppo selittää mitä vain.

Väärä teleologia syntyy, kun joku väittää ilman hyviä perusteluja, että X aiheuttaa Y:n, koska Y:n täytyy tapahtua.

Teleologinen etiikka

Pääartikkeli: Seurausetiikka

Etiikassa teleologinen etiikka eli seurausetiikka on deontologian eli velvollisuusetiikan vastakohta. Velvollisuusetiikka keskittyy tekoihin, velvollisuuksiin ja käytäntöön sinällään riippumatta lopputuloksista tai tavoitteista. Seurausetiikka määrittää eettisyyden määräytyvän tekojen seurausten, eikä sinällään tekojen itsensä tai henkilöiden ominaisuuksien perusteella.

Lähteet

  1. Sintonen, Matti (toim.): Biologian filosofian näkökulmia, s. 22. Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-743-9.

    Kirjallisuutta

    • Hanke, David: Teleology: the explanation that bedevils biology. Teoksessa Cornwell, John (toim.): Explanations. Styles of Explanation in Science, s. 143–155. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0198607784. Google Books. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.