Tekstikritiikki

Tekstikritiikki on tekstuaalitieteisiin kuuluva humanistinen tieteenala, joka pyrkii rekonstruoimaan alkuperäisen tekstin niin tarkasti kuin mahdollista.[1] Tämä tarkoittaa käsikirjoituksista löytyvien myöhempien kopiointivirheiden ja muokkausten poistamista. Antiikin kirjurit tekivät virheitä ja muutoksia kopioidessaan käsikirjoituksia käsin, ja myös nykyaikaisessa julkaisutoiminnassa käsikirjoituksia muokataan ja niihin tulee painatusvaiheessa virheitä. Varsinkaan muinaisten tekstien kanssa toimittaessa alkuperäinen tekstimuoto ei ole usein säilynyt yhdessäkään käsikirjoituksessa sellaisenaan. Yhtä tärkeää kuin mahdollisimman alkuperäisen tekstimuodon löytäminen on usein myös rekonstruoida aikojen saatossa muokkaantuneiden tekstien välimuotoja ja niiden kopiointihistoria. Tekstikriittisen työn pääasiallinen lopputuote on kriittinen editio.

Myös Raamatun tekstien alkuperäisen sanamuodon löytämiseen käytetään tekstikritiikkiä, sillä kirjojen alkuperäisversioita ei ole säilynyt.

Raamatun tekstikritiikki

Uusi testamentti

Uuden testamentin tekstikritiikin alku ajoitetaan yleensä Erasmus Rotterdamilaiseen, joka toimitti 1516 ensimmäisen Uuden testamentin kreikankielisen tekstiedition, Textus Receptuksen.[2] Renessanssin nousun myötä kiinnostus Raamatun alkuteksteihin lisääntyi, ja tätä myötä myös ymmärrys tekstien ja käsikirjoitusten ajoittain radikaaleistakin eroavuuksista. Ensimmäiset kriittiset editiot luotiin 1800-luvun lopulla. Nykyinen 1952 alkunsa saanut yleisesti käytössä oleva Eberhard Nestlen ja Kurt Alandin editio (nk. Nestle-Alandin editio), Novum Testamentum Graece, on yleisesti tutkijoiden ja kirkkojen käytössä. Myös vuoden 1992 Kirkkoraamattu on käännetty Nestle-Alandin laitoksen pohjalta.[3]

Vanha testamentti

Toisin kuin Uudesta testamentista, Vanhasta testamentista ei ole vielä olemassa kriittistä laitosta. Useimmiten tutkimuksessa ja raamatunkääntämisessä käytetty editio, Biblia Hebraica Stuttgartensia, pohjautuu vain yhteen hepreankieliseen keskiaikaiseen käsikirjoitukseen, Codex Leningradensikseen. Vanhan testamentin tekstikritiikille ominaista on nykyään kuitenkin tekstilähteiden suuri moninaisuus: kreikankielisen Septuagintan lisäksi Kuolleenmeren tekstilöydöt ovat osoittaneet, että ajanlaskun taitteen aikaan käytössä ei ollut vain yhtä tekstiversiota, vaan eri yhteisöillä saattoi olla käytössään huomattavastikin toisistaan eroavia tekstityyppejä. Nämä tekstit varmistavat pitävästi myös sen nykytutkimuksen käsityksen, että Vanhan testamentin tekstit ovat olleet jatkuvassa muutoksen tilassa aina 100-luvulle jaa. saakka.[4]

Lähteet
  1. Helsingin yliopisto - Eksegetiikan osasto www.helsinki.fi. Viitattu 11.5.2018.
  2. Helsingin yliopisto - Eksegetiikan osasto www.helsinki.fi. Viitattu 11.5.2018.
  3. Raamattu on maailman käännetyin kirja Suomen Pipliaseura - Agricola. Viitattu 11.5.2018.
  4. Emanuel Tov: Understanding the Text of the Bible 65 Years after the Discovery of the Dead Sea Scrolls. Open Theology, 28.1.2015, nro 1. doi:10.2478/opth-2014-0007. ISSN 2300-6579. Artikkelin verkkoversio. en

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.