Teknetium
Teknetium (lat. technetium) on hopeanharmaa metalli, joka näyttää platinalta. Teknetiumin kemiallinen merkki on Tc ja järjestysluku 43. Teknetiumin elektronegatiivisuus on 1,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 699 kJ/mol. Tämä kemiallisesti reniumin kaltainen alkuaine liukenee typpihappoon, kuningasveteen ja väkevään rikkihappoon, muttei suolahappoon. Teräksen korroosionkestävyyttä voidaan lisätä merkittävästi teknetiumkäsittelyllä, jossa käytetään ammoniumtekniraattia (NH4TcO4). Sitä suoritettaessa on varottava teknetiumin erittäin suurta radioaktiivisuutta, mikä pakottaa käyttämään suljettuja järjestelmiä.
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Teknetium | ||||
| Tunnus | Tc | ||||
| Järjestysluku | 43 | ||||
| Luokka | Siirtymämetalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 7, siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 5 | ||||
| Tiheys | 11 · 103 kg/m3 | ||||
| Väri | Hopeanharmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1937, Carlo Perrier ja Emilio Segrè[1] | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | (98) | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 135 (183) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 156 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Kr] 4d6 5s1 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 14, 1 | ||||
| Hapetusluvut | +II, +IV, +Vi, +VII | ||||
| Kiderakenne | Heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 2 430 K (2 157 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 4 538 K (4 265 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 8,63 · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 660 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 24 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 0,0229 Pa 3 300 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,9 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | 6,7 × 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | 50,6 W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 7440-26-8 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Historia
Alkuaineen löytäjinä pidetään Carlo Perrieriä ja Emilio Segrèä, jotka eristivät alkuaineen molybdeeni-foliosta pommitettuaan sitä deuterium-ioneilla Palermon yliopistossa vuonna 1937. Teknetium on ensimmäinen alkuaine, jota ihminen on tuottanut keinotekoisesti.[1] Siksi sille annetun nimen runkona on kreikan kielen sana technètos (suom. keinotekoinen).
Teknetiumia on kuitenkin myöhemmin löydetty luonnosta muun muassa uraanikaivoksista, joissa sitä syntyy hyvin pieniä määriä uraani-238:n spontaanin fission tuloksena, sekä eräistä jättiläistähdistä. Koska minkään teknetiumin isotoopin puoliintumisaika ei ylitä 4,2 miljoonaa vuotta (98Tc), teknetiumin löytäminen useita miljardeja vuosia vanhojen tähtien spektristä auttoi varmistamaan teorian raskaiden alkuaineiden syntymisestä tähdissä.[2][3]
Teknetiumin metastabiili-isotooppi 99 (Teknetium-99m) on yleisin isotooppilääketieteessä käytetty gammasäteilyä lähettävä isotooppi.
Lähteet
- Facta-tietosanakirja. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9.
Viitteet
- Facta-tietosanakirja 2006, s. 778
- Merrill, P. W. (1952). "Technetium in the stars". Science 115 (2992): 479–89 [484]. Bibcode:1952Sci...115..479.. doi:10.1126/science.115.2992.479
- Eric Scerri (2009): In Your Element: Tales of technetium, Nature Chemistry 1, 332 (2009) doi:10.1038/nchem.271
Aiheesta muualla
- Periodictable: Technical data for Technetium (englanniksi)
- Luettelo teknetiumin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
- Americanelements: Technetium Technical and Safety Data (englanniksi)
- Argonne National Laboratory: Radiological and Chemical Fact Sheets to Support Health Risk Analyses for Contaminated Areas, Technetium, sivut 50–51 (englanniksi) (pdf)
- Webmineral: Technetium (Tc) (englanniksi)
- Mindat: The Mineralogy of Technetium (englanniksi)