Tefilla
Tefilla (hepr. תפילין, rukous) on vakiintunut nimi juutalaiselle jumalanpalvelukselle tai rukoushetkelle. Ensimmäisen Jerusalemin temppelin tuhon jälkeen rabbit asettivat kolme päivittäistä rukousta temppelin uhripalveluksen sijaan:
- šaharit [שחרית]; aamurukous
- minha [מנחה]; iltapäivärukous
- arvit [ערבית]: iltarukous
| Osa artikkelisarjaa |
| Juutalaisuus |
|---|
 |
|
Pyhät paikat |
|
Suuntaukset |
Näiden lisäksi sapattina, uudenkuun päivänä sekä juhlapäivinä luetaan šaharit-rukouksen jälkeen musaf-rukous [מוסף], jossa muistetaan kyseisen juhlan erityisuhria. Jom kippurina rukouksia on kaiken kaikkiaan viisi, joista viimeinen on ne'ila-päätösrukous [נעילה].
Rukoushetkien pääosa on amida-rukous. Aamu- ja iltarukouksissa luetaan amidaa ennen Šema Israel-rukous. Muuten rukouksen osat koostuvat psalmeista, Talmudin kappaleista ja lainauksista Tanakista sekä kuolleiden muistoksi luettavista kaddiš-rukouksista. Tiettyjen rukousten lausumista varten paikalla täytyy olla minjan. Sapattien ja juhlapyhien jumalanpalveluksien rukoukset ovat pidempiä ja ne sisältävät juhlille tyypillisiä tekstejä. Sisällöiltään laajimmat ja pisimmät rukoukset luetaan roš hašanana ja jom kippurina.
Rukoukset luetaan yleensä siddurista eli rukouskirjasta hepreaksi. Tiettyjen rukousten lausumista varten tarvitaan minjan, mutta useimmat rukoukset voi lausua myös yksin. Kun rukoukset luetaan yhdessä minjanin kanssa, yksi henkilö johtaa rukousta. Häntä kutsutaan nimellä šaliach tsibur, joka tarkoittaa seurakunnan lähettilästä. Rukouksen johtaja lausuu ääneen ne rukoukset, joihin vaaditaan minjan ja osia muista rukouksista. Rukouksen osanottajat lausuvat useimmat rukoukset itse myös jumalanpalveluksen yhteydessä, ja he voivat myös lausua osan rukouksista eri aikaan kuin šaliach tsibur.[1]
Ortodoksijuutalaisuuden piirissä uskotaan, että miehillä on velvollisuus rukoilla kolme kertaa päivässä amida ja kaksi kertaa päivässä shema, kun taas naisille monet rukoukset ovat vapaaehtoisia. Mišnan mukaan[2] naiset on vapautettu šeman lausumisen velvollisuudesta. Useimpien ortodoksijuutalaisten rabbien mukaan naisilla on velvollisuus lausua päivittäin šaharit-amida ja minha-amida, mutta arvit on naisille vapaaehtoinen. Näin määrää myös Israel Meir Kaganin kirjoittama Mišna berura, joka on yksi tärkeimmistä halakhisista auktoriteeteista ortodoksisten ashkenazijuutalaisten keskuudessa. Muiden rabbien mukaan naisilla on velvollisuus rukoilla vain kerran päivässä.
Šaharit
Šaharit-rukouksen aikana miehet käyttävät perinteisesti tefillinejä ja tallitia. Jumalanpalvelus alkaa aamusiunauksilla, joiden jälkeen luetaan temppelin uhreista kertovia tekstejä. Sen jälkeen on enimmäkseen psalmeja sisältävä psukei dezimra, jonka tarkoitus on valmistautua tärkeämpiin rukouksiin. Psukei dezimran jälkeen rukouksen johtaja esittää muodollisen kutsun rukoukseen nimeltä barchu, johon muut läsnäolijat vastaavat. Barchun jälkeen seuraa rukouksen tärkein ja vanhin osa: šeman siunaukset, itse šema Israel-rukous ja hiljainen amida. Jos paikalla on minjan, šaliach tsibur toistaa amida-rukouksen ääneen. Tämän jälkeen seuraa muita rukouksia, kuten tachanun, uva letsion, ja aleinu.
Koska šaharitin šema tulee lausua viimeistään valoisan ajan ensimmäisen neljänneksen aikana ja amida ensimmäisen kolmanneksen aikana, šaharit aloitetaan tavallisesti aikaisin aamulla. Maanantaisin, torstaisin, juhlapäivinä ja sapattina šaharitiin sisältyy Tooran luku, joka tapahtuu amidan jälkeen, jos paikalla on minjan. Jos on juhlapäivä, sapatti tai uuden kuun päivä, heti šaharitin jälkeen rukoillaan musaf-rukous, johon sisältyy ylimääräinen musaf-amida.[1]
Minha
Minha-rukoukseen sisältyy psalmi 145, amida, aleinu ja useimpina päivinä tachanun. Se lausutaan iltapäivällä keskipäivän jälkeen. Myös minha-amida toistetaan ääneen, jos paikalla on minjan. Koska maariv voidaan rukoilla heti kun minhan aika on mennyt ohi, minha ja maariv usein yhdistetään niin, ettei rukoilijoiden tarvitse tulla synagogaan kahdesti.[1]
Arvit
Maariv eli toiselta nimeltään arvit lausutaan illalla, yleensä auringonlaskun jälkeen. Se on suositeltavaa lausua vasta illan pimennyttyä, koska jos maariv rukoillaan ennen tätä, tulee šema-rukous toistaa myöhemmin. Maariv alkaa sillä, että rukouksen johtaja esittää muodollisen kutsun rukoukseen nimeltä barchu, johon muut läsnäolijat vastaavat. Barchun jälkeen seuraa šeman siunaukset, itse šema Israel-rukous ja hiljainen amida.
Maarivin amida oli alun perin säädetty vapaaehtoiseksi, ja tästä syystä sitä ei toisteta kuten muita amida-rukouksia ja naisille se on edelleen ortodoksijuutalaisuudessa vapaaehtoinen. Sapattina maariv-amidan jälkeen lauletaan tiivistetty muoto amidasta eli magen avot ja jumalanpalveluksen yhteydessä lausutaan myös kiddush.[1]
Lähteet
- Hayim Halevy Donin: To Pray As A Jew. , 1991.
- Mishna Berakhot 3:3. .
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tefilla Wikimedia Commonsissa