Ted Schroeder

Frederick Rudolph ”Ted” Schroeder (20. heinäkuuta 1921 Newark, New Jersey – 26. toukokuuta 2006 La Jolla, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, joka voitti urallaan sekä Wimbledonin että Yhdysvaltain mestaruuskilpailuiden kaksinpelimestaruuden. Hänet hyväksyttiin International Tennis Hall of Fameen 1966.[1][2]

Ted Schroeder

Ystävänsä Jack Kramerin kanssa Schroeder muodosti menestyksekkään nelinpeliparin, joka voitti Yhdysvaltain mestaruuskilpailut 1940, 1941 ja 1947.[1] Lentolyöntipelissä erityisen taitava Schroeder oli mukana voittamassa neljää Davis Cupia Yhdysvalloille. Vuoden 1946 Davis Cup -finaalissa hän ja Kramer pelasivat kaikki ottelut.[2]

Vuonna 1949 kylmäsäilytyslaitteisiin erikoistuneen yrityksen varapääjohtajaksi nimetty Schroeder pysytteli koko tennisuransa ajan amatöörinä eikä ryhtynyt ammattilaiseksi lukuisista tarjouksista huolimatta.[2] Osallistuessaan Wimbledonin turnaukseen 1949 ensimmäisen ja ainoan kerran hän sai lempinimen ”Lucky Ted” (suom. Onnekas Ted) voitettuaan useita viisieräisiksi venyneitä kamppailuita.[1]

Ted Schroeder kuoli syöpään 26. toukokuuta 2006 La Jollassa, Kaliforniassa. Schroeder oli tuolloin 84-vuotias. Hänen poikansa John on golfammattilainen.[1][2]

Grand Slam -turnaukset
  • Wimbledon
    • Kaksinpelin mestaruus: 1949
    • Nelinpelin finaalissa: 1949
  • Yhdysvaltain mestaruuskilpailut
    • Kaksinpelin mestaruus: 1942
    • Kaksinpelin finaalissa: 1949
    • Nelinpelin mestaruus: 1940, 1941, 1947
    • Nelinpelin finaalissa: 1942, 1948
    • Sekanelinpelin mestaruus: 1942

Lähteet
  1. Fredrick Rudolph Schroeder, Jr. "Ted" 2006. International Tennis Hall of Fame. Viitattu 25.10.2008. (englanniksi)
  2. Finn, Robin: Ted Schroeder, 84, Winner of Tennis Titles in 1940's, Dies New York Times. 27.5.2006. Viitattu 25.10.2008. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.