Tauno Tattari

Tauno Tattari (25. huhtikuuta 1907 Alatornio – 20. huhtikuuta 1936 Helsinki) oli nuorena tuberkuloosiin kuollut suomalainen urheilutoimittaja ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänen enonsa oli kansanedustaja Antti Junes. Äitinsä suvusta, Granroth eli Junes-suvusta, hän kirjoitti 1930-luvun alussa sukukirjan.[1][2]

Nuoruus

Tauno Tattari varttui nuoruutensa Alatornion Kivirannalla Juneksen kartanossa, äitinsä syntymäkodissa. Jo nuorena poikana intohimoisena urheilun ystävänä hän oli perustamassa paikallista kyläurheiluseuraa Kivirannan Rajua, joka on kyläkohtainen edeltäjäseura paikkakunnan tämän päivän urheiluseuralle Alatornion Pirkoille.

Urheilutoimittaja

Lukiovaiheessa kesken jääneiden oppikouluopintojen jälkeen Tauno Tattari siirtyi urheilutoimittajaksi seutukunnan päälehteen, kemiläiseen Pohjolan Sanomiin. Hän otti tällöin käyttöön myöhemmin valtakunnallisesti urheilujutuissa tunnetuksi tulleen nimimerkin ”Maileri”.[1][2]

Hän siirtyi vuonna 1926 Helsinkiin toimien vuodesta 1929 alkaen Uuden Suomen urheilutoimittajana käyttäen samaa nimimerkkiä. Lisäksi hän kirjoitti vuodesta 1926 alkaen Suomen Urheilulehteen. Hänestä tuli kesällä 1927 Suomen Urheilulehden pysyvä toimittaja. Hän joutui vuonna 1930 siirtymään joksikin aikaa syrjään sairauden vuoksi mutta hän palasi sitten Ilta-Sanomien urheilutoimittajaksi ja hoiti tätä tehtävää 1932–1933. Vuodesta 1933 alkaen Tattari oli vapaana toimittajana. Tattari toimi vuoden 1928 Amsterdamin kesäolympialaisissa urheilutoimittajana kirjoittaen pyöräilyä koskevan osan Martti Jukolan toimittamaan olympiakirjaan. Suvun piirissä on perimätietona tältä ajalta pieni anekdootti, jonka mukaan Tauno Tattari sähkötti Amsterdamin matkaltaan enolleen Otto Junekselle Alatornion Kivirannalle: ”Lähetä rahaa, myyn Kivirannan Juneksen tilaan kuuluvan perintöni sinulle!”. Urheilutoimittajalle oli ilmeisesti tullut matkalla rahapula.[1][2]

Syksyllä 1929 Tattari oli tukemassa Suomen Urheilulehteä vetävän Martti Jukolan kilpailijaksi perustettua Kiri-lehteä, jonka perustajiin ja toimituskuntaan hän kuului yhdessä Lauri ”Tahko” Pihkalan ja Sulo ”Simeoni” Kolkan kanssa. Näihin aikoihin SVUL:ssä oli lähtemässä kehitys kohti erikoisliittoja, jolloin yleisurheilijat perustivat oman liittonsa SUL:n. Tässä kiistassa Tattari oli tukemassa erikoisliittokehitystä ja joutui vastakkain Martti Jukolan kanssa. Vuonna 1931 Tattari oli perustamassa urheilutoimittajien yhteisjärjestöä Urheilutoimittajain liitto, alun perin kerhona tunnettu.[1][2]

Elokuvakäsikirjoittaja

Viimeisinä elinvuosinaan 1930-luvulla Tattari tuli tunnetuksi suomalaisten elokuvien käsikirjoittajana – viimeiset elokuvista saivat ensi-iltansa hänen kuolemansa jälkeen. Elokuvakäsikirjoittajana hän oli seuraavissa elokuvissa: Sininen varjo (ensi-ilta 1933), Helsingin kuuluisin liikemies (1934), Kun isä tahtoo ... (1935), VMV 6 (1936), Vaimoke (1936), Koskenlaskijan morsian (1937), Ja alla oli Tulinen järvi (1937).[2]

Viimeinen leposija

Tauno Tattarin siunaustilaisuudessa Helsingissä huhtikuussa 1936 hänen ystävänsä Yrjö Jylhä esitti hänelle tekemänsä muistorunon. Tattari haudattiin Alatornion kirkon edessä olevaan äitinsä suvun Juneksen sukuhautaan.

Teoksia

Omalla nimellä:

Nimimerkillä Maileri:

Keinotekoiset kielet

Hän kannatti kansainvälistä apukieltä nimeltä Occidental.[1] Hän oli Occidental-Kerhon sihteeri[3] ja Association proletari interlinguisticen[3] jäsen.

Toimitteita
  • "Occidental" : kansainvälinen kieli : historiikki, kielioppi ja kaksoissanakirja suomeksi ; toim. Tauno Tattari. Occidental-kerho, Helsinki 1935

Lähteet
  1. Tauno Tattari, Suomen lehdistö : lehdistön ammattilehti, 01.05.1936, nro 5, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. Tauno Tattari kuollut, Helsingin Sanomat, 21.04.1936, nro 107, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. Cosmoglotta B 004 (oct-nov-dec 1935)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.