Tauno Pasanen

Tauno Veikko Pasanen (s. 19. huhtikuuta 1934 Pihtipudas) on suomalainen rikoksesta tuomittu henkilö, joka on syyllistynyt neljän ihmisen murhaan ja yhden tappoon. Pasanen ampui neljä häntä rauhoittamaan tullutta poliisia Pihtiputaan Korppisten kylässä 7. maaliskuuta 1969. Elettyään 14 vuotta vapaudessa hän kuristi 24. elokuuta 1996 entisen vaimonsa hengiltä Riihimäellä, josta hänet tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta seitsemäksi vuodeksi vankeuteen.

Tauno Pasanen Pihtiputaan välikäräjillä 18. huhtikuuta 1969 kuuntelemassa tuomiotaan.

Pihtiputaan poliisisurmat
Pääartikkeli: Pihtiputaan poliisisurmat 1969
Tauno Pasasen tila surmapäivänä.

Tapahtumaa edeltäneen viikon aikana Pasanen oli juonut päivittäin alkoholia ja valvonut öitä lehmän poikimista odotellessa. Tapahtumapäivänä noin kello kahdentoista aikoihin hänelle oli tullut riitaa vaimonsa Liisa Pasasen kanssa. Pasanen ajoi vaimonsa ja lapsensa ulos kodistaan kuten usein aikaisemminkin. Naapuri hälytti paikalle poliisit. Pasanen tunnettiin äkkipikaisena, siksi poliisipartiolla oli muun muassa konepistooli mukana.

Pasanen ampui minuutin sisällä avotähtäimisellä 7×33 millin lintukiväärillä neljä häntä kiinniottamaan tullutta, aseistautunutta poliisia. Pasanen ampui viimeiset, kuolettavat laukaukset uhrien vierestä teloitustyyliin. Tapahtuman jälkeen Pasanen käveli naapuriin ja pyysi soittamaan poliisit paikalle. Pasasen todettiin olleen 1,2 promillen humalassa. Surmansa saivat vanhempi konstaapeli Veikko Armas Riihimäki (53), nuoremmat konstaapelit Mauno Olavi Poikkimäki (31) ja Onni Saastamoinen (37) sekä konstaapeli Pentti Olavi Turpeinen (33).[1][2]

Poliisivihaa epäiltiin julkisuudessa teon motiiviksi, mutta Pasasen mukaan hänellä ei ollut erimielisyyksiä poliisien kanssa. Pasasen puolustusasianajajana toimi Valto Riekkinen, joka oli muutamia vuosia aiemmin tullut tunnetuksi nailonsukkamurhista tuomitun Ilkka Kiviojan asianajajana. Riekkinen anoi päämiehelleen pääsyä mielentilatutkimukseen, mutta oikeus ei katsonut sitä tarpeelliseksi. Pasanen tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen, jota hänet passitettiin kärsimään Riihimäen vankilaan.[1]

Tapaus herätti keskustelua poliisin koulutuksesta ja turvallisuudesta.[3]

Entisen vaimon tappo

Vuosien aikana Pasanen itse ja hänen sukulaisensa kirjoittivat presidentti Urho Kekkoselle useita anomuksia Pasasen armahtamiseksi, mutta tuloksetta. Presidentti Mauno Koivisto armahti Pasasen 1. huhtikuuta 1982.[4]

Pasasen vankeustuomion aikana vuonna 1977 hänen vaimonsa Liisa oli muuttanut lähemmäksi miestään Riihimäelle. Vapauduttuaan Pasanen eleli jonkin aikaa Riihimäellä yhdessä Liisan kanssa. Vuonna 1955 solmittu avioliitto päättyi eroon vuonna 1992, mutta puolisot tapasivat toisiaan edelleen säännöllisesti. Pasasen kotitalo Pihtiputaalla oli purettu hänen ollessaan vankilassa.[1]

Lauantaina 24. elokuuta 1996, rankan juomisen päätteeksi, Pasanen kuristi Liisan hengiltä. Pasanen oli varannut itselleen ja Liisalle perjantaina viikonloppua varten kaksi pulloa Koskenkorvaa ja noin kymmenen pullollista olutta. Lisäksi hän oli tehnyt yli puoli ämpärillistä kiljua, joka oli valmistettu lisäämällä hiivaa ja sokeria kotikaljaan. Perjantaina juodun Koskenkorvan jälkeen juopottelua oli jatkettu lauantaina kiljulla. Liisa oli sammunut jo ennen puoltapäivää, mutta herännyt jälleen iltapäivällä. Koska Tauno Pasasen jalat eivät kestäneet juomisen takia kävelyä, kävi Liisa hakemassa kioskilta mehua laimennukseksi, sillä juomista jatkettiin jälleen Koskenkorvalla. Pasanen ei omien sanojensa mukaan muista kuristamisesta mitään ja kiisti jyrkästi aikoneensa tappaa Liisan. Hän arveli riidan syntyneen Liisan tyttärelleen antamasta lainatakauksesta, jota Liisa ei halunnut maksaa.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) tekemän mielentilatutkimuksen mukaan Pasanen oli teon tehdessään alentuneesti syyntakeinen. TEO oli lausunnossaan ottanut syyntakeisuutta alentavana tekijänä huomioon Pasasen 2,4 promillen humalatilan. Syyttäjä arvosteli TEO:ta erityisesti lieventävänä asianhaarana käytetystä humalatilasta, koska Pasasta tutkinut lääkäri oli sitä mieltä, että Pasanen oli terve. Pasanen tuomittiin Riihimäen käräjäoikeudessa 26. helmikuuta 1997 täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta seitsemäksi vuodeksi vankeuteen.[5] Tapaus aiheutti keskustelun moninkertaisen murhamiehen armahtamisen oikeutuksesta.

Pasanen vietti vankeusaikansa Riihimäen vankilassa ja vapautui ehdonalaiseen helmikuussa 2000.[6] Vapauduttuaan Pasanen asettui Riihimäelle.

Aiheesta tehty elokuva

Vuonna 1971 sai ensi-iltansa Mikko Niskasen ohjaama elokuva Kahdeksan surmanluotia, joka pohjautuu Pihtiputaan tapaukseen. Elokuvasta on tullut klassikko, jonka sanotaan kuvaavan erityisen hyvin aikakauden elämää maaseudun köyhyydessä. Niskanen lähti tekemään elokuvaa, koska oli vakuuttunut siitä että Pasasen teon taustalla oli jonkinlainen yhteiskunnallinen syy jonka hän halusi tuoda esille.

Elokuvan katsotaan vaikuttaneen myös siihen, että Pasanen sai melko nopeasti armahduksen tasavallan presidentti Mauno Koivistolta vuonna 1982.

Lähteet
  • Markkula, Hannes: Suomalainen murha 1953–1990. Helsinki: Eurooppalainen kustannustalo, 1991. ISBN 951-96267-0-0.

Viitteet
  1. Viljakainen, Miika: ”Ei mitään kasvottomia poliiseja.” Ilta-Sanomat 18.3.2017, Plus-liite s. 22–24. Helsinki: Sanoma Media Finland.
  2. Nämä esineet jäivät jäljelle Suomen hirveimmistä rikoksista Ilta-Sanomat. 29.10.2017. Viitattu 29.10.2017.
  3. Kahdeksan surmanluotia – suomalaisen poliisin turvallisuus Yle – Elävä arkisto. 8.12.2015. Viitattu 19.4.2018.
  4. Markkula, Hannes: Suomalainen murha 1953–1990. Helsinki: Eurooppalainen kustannustalo, 1991. ISBN 951-96267-0-0.
  5. Kahdeksan surmanluodin Pasanen vankeuteen MTV – Uutiset. 26.2.1997. Viitattu 19.4.2018.
  6. Alibi 12/2000, s. 62.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.