Tauno Palva

Tauno Kalevi Palva (17. lokakuuta 1925 Hyvinkää – 27. huhtikuuta 2019 Kauniainen)[1] oli Helsingin yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautien professori.[2]

Palvan vanhemmat olivat maanviljelijä Akseli Emil Palva ja emäntä Olga Palander. Koulunsa Palva kävi Hyvinkäällä, ylioppilaaksi hän tuli Hyvinkään yhteiskoulusta 1944. Palva valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen kandidaatiksi 1947. Lääketieteen lisensiaatti hänestä tuli Turun yliopistosta 1950 ja tohtoriksi hän väitteli siellä 1952.[3]

Palva työskenteli Turun yliopistollisen keskussairaalan korvaklinikalla vuoteen 1963, jolloin hänet nimitettiin Oulun yliopiston ensimmäiseksi vakinaiseksi lääketieteen professoriksi. Tiedekuntansa dekaanina Palva toimi 1964–1965 ja yliopiston vararehtorina 1965–1968. Vuonna 1974 hänet valittiin Helsingin yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautien professoriksi, missä tehtävässä hän toimi eläkkeelle jäämiseensä saakka, vuoteen 1990. Palva oli erikoistunut audiologiaan ja sisäkorvan sairauksiin, mutta tutki myös keskikorvan anatomiaa ja patologiaa. Sisäkorvaproteesien käyttö aloitettiin hänen johdollaan, samoin kuin sovellettiin mikrokirurgiaa korvaleikkauksiin. Palva on kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu tutkija, joka sai useita palkintoja, kuten Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinnon, joka myönnettiin hänelle 1989.[2]

Palvan veli oli sähkötekniikan professori ja VTT:n tutkimusjohtaja Veikko Palva.[4] Palvan puoliso vuodesta 1951 oli Vuokko Annikki Väisälä (s. 1928), professori Yrjö Väisälän tytär.[2] Yrjö Väisälän vuonna 1939 löytämä pikkuplaneetta 2885 Palva on nimetty Tauno Palvan mukaan.[5]