Tauno Kurki

Tauno Kurki aloitti uransa kotiseudullaan Pölläkkälän Urassa, josta nousi hänen uransa alkuaikoina vahva 4 × 800 ja 4 × 1 500 metrin viestiseura. Jo vuoden 1934 SM-viesteissä Kurki ja Pölläkkälän Ura olivat viidensiä kisassa. Kurki yhtenä Uran viestiviejänä oli tuomassa SM-pronssia vuonna 1936 niin 4 × 800:lla kuin 4 × 1 500 metrillä. Seuran kokoonpanossa juoksi sen ajan vahva keskimatkojen juoksija Toivo Hoppania. Vuodesta 1936 tuli Kurjelle henkilökohtaisestikin menestystä, kun hän sijoittui maastojen pitemmällä matkalla (8 km) toiseksi Arvo Askolan jäljessä. Kalevan kisoissa seuraavana vuonna Kurki sijoittui 5 000 metrillä neljänneksi silloisten Suomen matkan ykkösnimien Taisto Mäki, Askola ja Lauri Lehtinen jäljessä, joista Lehtisen kanssa Kurki kävi tiukan kamppailun häviten samalla ajalla.

Kurki siirtyi kaudella 1938 Kotkaan ja edusti sen kauden Kotkan Intoa. Kurki vaihtoi yhden kauden jälkeen seuraa siirtyen Kotkan Poliisiurheilijoihin poliisin viran myötä. Loukkaantumisen myötä kausi 1938 oli Kurjelle välivuosi. Kaudesta 1939, etenkin elo–syyskuusta 1939, Kurjelle tuli menestyksellinen. Kesän 1939 Kalevan kisoissa Kurki otti hieman yllättäen mestaruuden 5 000 metrillä voittaen loppukiritaistelussa Kauko Pekurin ja Matti Järvisen. Pari viikkoa myöhemmin Tukholmassa juostulla 5 000 metrillä voitto meni Taisto Mäelle ennen Henry Kälarnea. Kurki oli kisassa kolmas omalla ennätyksellään 14.21,2, joka jäikin hänen uransa parhaaksi tulokseksi 5 000 metrillä. Samana syksynä Taisto Mäki teki 10 000 metrillä uuden ME:n ja juoksi alle puolen tunnin. Juoksussa sijoittui toiseksi Tauno Kurki omalla ennätyksellään 30.16,0. Näillä tuloksilla Kurki olisikin ollut vahva adjutantti Taisto Mäelle seuraavan vuoden olympialaisissa, jotka jäivät syttyneen maailmansodan vuoksi pitämättä.

Talvisodan jälkeisenä välirauhan kesänä Kurki saavutti SM-maastoissa pronssia Kauko Pekurin ja Evert Heinströmin jäljessä. Muuten Kurjen kausi 1940 meni loukkaantumisesta toipuessa. Jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 urheilijoiden kilpailut jäivät sodan jalkoihin. Vasta kesällä 1942 kilpailutoiminta käynnistyi uudelleen. Kalevan kisoissa Kurki sijoittui toiseksi niin 5 000 kun 10 000 metrillä Ilmari Salmisen ollessa mestari kummallakin matkalla. Vuoden 1943 Kalevan kisoissa Kurki oli 5 000 metrillä neljäs uuden tähden Viljo Heinon ottaessa Suomen mestrauudet niin 5 000 kuin 10 000 metrillä. Sodan päätyttyä syyskuussa 1944 järjestetyissä Kalevan kisoissa Kurki otti 25 km:n katujuoksun mestaruuden.

Sotien jälkeisenä aikana Tauno Kurki jatkoi vielä uraansa. Kesän 1945 Kalevan kisoissa Kurki sai Heinströmin jälkeen SM-hopeaa 10 000 metrillä usean aikakauden nimimiehen puuttuessa lähtöviivalta kuten Mäki ja Heino. Seuraavina vuosina Kurjen sijoitukset heikkenivät. Vuoden 1947 Kalevan kisoissa hän sijoittui 7:ksi 5 000 metrillä. Vuoden 1947 SM-maastoissa Kurki oli hopeaa voittaneessa Kotkan Poliisiurheilijoiden joukkueessa. Siirryttyään vuonna 1949 Karhulan Katajaisten riveihin hän oli SM-kultaa voittaneessa 4 × 1 500 metrin joukkueessa.

Kaikkinensa Kurki saavutti kaksi ratajuoksun henkilökohtaista Suomen mestaruutta ja kolme hopeaa. Maastoista hän sai henkilökohtaisen hopean ja pronssin. Viesteissä hän oli kerran mestaruuden voittaneessa ja kaksi kertaa pronssia voittaneessa joukkueessa. Maastoissa hän oli kultaa ja hopeaa voittaneissa joukkueissa.

Hän siirtyi 1950-luvun alussa Helsinkiin ja sen poliisilaitoksen palvelukseen.

• Tauno Kurki Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).