Tatu Kolehmainen

Taavetti Heikki ”Tatu” Kolehmainen (21. huhtikuuta 1885 Kuopio – 15. kesäkuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen kestävyysjuoksija.[1] Hän edusti uransa aikana Kuopion Reipasta, Kuopion Rientoa, Helsingin Kisa-Veikkoja, Viipurin Reipasta ja Helsingin Jyryä.[2]

Tatu Kolehmainen, 1912

Kolehmainen keskeytti Tukholman olympialaisissa 1912 sekä 10 000 metrin loppukilpailussa että maratonilla.[2] Yhtenä syynä on pidetty hänen kovaa harjoitusohjelmaansa, joka sisälsi päivittäin 40–45 kilometrin kävelylenkin aamulla ja 20 kilometrin juoksulenkin iltapäivällä.[3] Antwerpenin olympialaisissa 1920 hän sijoittui maratonilla kymmenenneksi ajalla 2.44.03,2.[2][4]

Kolehmainen juoksi 20 000 metrin maailmanennätyksen 1.07.40,2 Helsingissä 1913. 25 000 metrin juoksussa hän juoksi kahdesti epävirallisen maailmanennätyksen.[5] Suomen ennätystä hän paransi uransa aikana lisäksi ainakin 5 000 metrillä, tunninjuoksussa[6], 25 000 metrillä[6] ja maratonilla. 10 000 metrin ennätyksensä 32.47,8 hän juoksi Tukholmassa 1912 ja parhaan maratonaikansa 2.41.48,0 Lontoossa 1913.[2]

Kolehmainen saavutti SM-kilpailuissa 5 000 metrillä hopeaa 1911, 1913, 1914 ja 1915 sekä pronssia 1910.[7] 10 000 metrillä hän sai kultaa 1914, hopeaa 1908, 1910, 1911, 1913 ja 1915 sekä pronssia 1916 ja 1920.[8] Tunninjuoksussa hän jakoi Suomen-mestaruuden Hannes-veljensä[1] kanssa 1910 17 944 metrillä ja voitti mestaruuden myös 1912, jolloin voittomatka oli 17 954 metriä.[9][10] 25 000 metrin Suomen-mestaruuden hän voitti 1919.[9] Maratonilla hän sai kultaa 1909.[11]

Tatu Kolehmainen oli Suomen Radioamatööriliiton kunniajäsen[12]. Jäämaan palkinnon, joka myönnetään liiton toimintaa ansiokkaasti edistäneelle, hän sai vuonna 1935[13]. Hänen kutsumerkkinsä olivat OH2NAI, OH2OI ja OH2NT. [14] Tatu Kolehmainen osallistui amatööriradioasemallaan 1939 valtakunnalliseen apuverkkoon seitsemännen piirin (Kuopion läänin) radioasemana.