Tatra T138

T138:ssa oli voimanlähteenä Julius Mackerlen suunnittelema täysin uusi, ilmajäähdytetty nelitahtinen V8-dieselmoottori mallinimeltään T928. Se oli edeltäjäänsä, T111:ssä käytettyä V12-moottoria taloudellisempi, kevyempi ja yksinkertaisempi. Imu- ja pakoventtiilit toimivat yhden, sylinterilohkoon sijoitetun nokka-akselin ja työntötankojen välityksellä. Sylinteririvien välissä oli jäähdytyspuhallin, jonka pyörimisnopeus säätyi termostaatin ja hydraulisesti toimivan kytkimen kautta.

Moottori oli sijoitettu etuakselin etupuolelle. Sen ja vaihteiston välissä oli lyhyt väliakseli. Kytkin oli kaksilevyinen ja kuiva, ja mukavuusvarusteena oli alipainetehostin. Vaihteisto oli viisivaihteinen ja vaihteet 2-5 oli synkronoitu. Tämän lisäksi autossa oli kaksiportainen alennusvaihde.

Autossa oli kantavana rakenteena keskusputkirunko, johon voimansiirto oli yhdistetty. Putken etupäässä oli etuakselin tasauspyörästö ja sen takana oli pätkä runkoputkea, jonka sisällä kulki etuakselille menevä kardaaniakseli. Putken takapäässä oli alennusvaihde, josta lähti runkoputki kardaaniakseleineen taka-akselille. Kaksiakselisella telillä varustettujen mallien tasauspyörästöjen välillä putkirakenne oli toteutettu vastaavasti. Jokaiselta akselilta löytyi sähköpneumaattisesti toimiva tasauspyörästön lukko.

Kaikilla akseleilla oli heilurityyppinen erillisjousitus. Etuakselilla oli vääntösauvajousitus. Nelivetoisessa muunnelmassa taka-akseli oli jousitettu vastaavasti, mutta telillä varustetussa mallissa oli pitkittäin asetetut puolielliptiset lehtijouset, jotka toimivat samalla telin keinuvipuina.

Jarruina oli paineilmatoimiset, kaksipiiriset rumpujarrut. Seisontajarrua varten runkoputken takapäähän oli rakennettu erillinen jarrurumpu, joka vaikutti suoraan voimansiirtoon.

T138 oli laajasti käytössä erilaisten ajoneuvosovellusten alustana. Erityisen suosittu se oli maansiirtoajossa, mutta niitä oli paljon myös nosturi-, palo- ja betoniautojen alustoina.

Turboahtimella varustettujen versioiden mallinimi oli T138 NT6×6.

Armeijan sovelluksista merkittävimmässä roolissa oli pioneerien koottavan ponttonisillan kuljetukseen käyttämä sovellus T138PP16V. Järjestelmä oli 1960-luvulla eräs parhaista alallaan nopean pystytettävyytensä ansiosta. Muita pioneeriaselajin käyttämiä T138:n alustalle rakennettuja sovelluksia olivat kaivinkone T138D-031a, liikkuva porauskalusto PZV, huoltoauto AV-8, nosturiauto AB-063 ja maansiirtoajoneuvo T138S-1/S-3. Lavalla varustettua mallia T138VN käytettiin raskaiden kuormien siirtelyyn sekä 100 mm panssarintorjuntakanuuna vz.53:n vetämiseen.

Ilmavoimien T138-sovelluksiin lukeutui polttoaineenkuljetukseen tarkoitettu, kapasiteetiltaan 11 000-litrainen säiliöauto T138CL, lentokenttien liikkuvaan valaistusohjaukseen käytetty MLOK-1 sekä lentokenttäpaloauto CAS-32.

Kolmiakselinen, raskaiden kuormien vetämiseen tarkoitettu malli oli nimeltään T138NT. Sen pääasiallinen käyttökohde oli liikuteltavien komentokeskusten vetäminen.

T138CL-säiliöautoja myytiin sotilaskäyttöön Itä-Saksaan, Puolaan, Egyptiin, Syyriaan ja Libyaan.[1]