Tatra 17
Tatra 17 oli Tatran valmistama henkilöauto. Auto oli eräs ylellisimmin varustelluista Tatra-malleista. Se kehitettiin seuraajaksi T10-mallille.[2]
Tatra 17 ja 17/31 | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Tšekkoslovakia |
Valmistaja |
Kopřivnická Vozovka a.s. / Závody Tatra a.s., Kopřivnice |
Valmistusvuodet |
T17: 1925 - 1928[1] T17/31: 1926 - 1930[2] |
Tuotantomäärä |
T17: 378 kpl; T17/31: n. 318 kpl |
Korimalli | mm. 4-ovinen sedan ja cabriolet |
Muotoilija | Hans Ledwinka |
Edeltäjä |
Tatra T10 (aikaisemmalta nimeltään NW U) ja Tatra T20 (NW T) |
Seuraaja | Tatra T31 |
Tekniset tiedot | |
Henkilöluku | 4 - 6 |
Iskutilavuus |
T17: 1 931 cm³; T17/31: 2 310 cm³ |
Teho |
T17: 25,8 kW /3000 1/min; T17/31: 29,4 kW /3000 1/min |
Polttoaine | bensiini |
Vetotapa | takaveto |
Vaihteisto | 4+1 |
Kulutus | 13 - 14 l /100 km[3] |
Mitat | |
Massa | 1 130 kg |
Pituus | 4 500 mm |
Leveys | 1 650 mm |
Korkeus | 1 350 mm - 1 720 mm[1] |
Teknisiä tietoja
Moottori
Autossa oli voimanlähteenä 6-sylinterinen, nestejäähdytteinen nelitahtimoottori, joka perustui edeltäjämalleihin NW S, T ja U.[1] Moottorissa oli erikoisuutena väliakselin ja kartiohammaspyörien välityksellä toimiva sylinterinkannen yläpuolinen nokka-akseli ja vierintälaakeroitu kampiakseli. Nokka-akseli käytti etupäästään jäähdytyspuhallinta, takapäästään virranjakajaa. Sylinterinkansi oli alumiinivalua ja moottorinlohko silumiinia. Polttoaineensyötöstä vastasi kaksi Zenith Pallas -vaakaimukaasutinta. Auton huippunopeus oli n. 110 km/h.[1][3]
Voimansiirto ja alusta
Moottorin takana oli märkä kartiokytkin ja nelinopeuksinen vaihteisto. Kardaaniakseli kulki auton kantavana rakenteena toimineen keskusputkirungon sisällä.[3]
Etuakseli oli erillisjousitettu ja varustettu poikittaisella, puolielliptisellä lehtijousella. Takana oli heiluriakseli ja poikittainen lehtijousi, joka oli kiinnitetty keskeltä vetopyörästöön ja päistään jarrukilpiin. Joka pyörällä oli mekaanisesti toimivat rumpujarrut. Seisontajarru vaikutti takapyöriin. Jäähdytysrivoituksella varustetut jarrurummut oli valmistettu alumiinivalusta, sisäpinnat olivat valurautaa.[3]
Kori ja varusteet
Yleisimmät korimallit olivat neliovinen sedan ja cabriolet, mutta yksityiset korivalmistajat rakensivat myös erilaisia muunnelmia erityistarpeisiin, kuten paloautoiksi.[3]
Kojelauta oli varustettu kierroslukumittarilla. Sähköjärjestelmä oli 12-volttinen. 70-litrainen polttoainetankki oli sijoitettu taka-akselille.[3]
Erikoisuutena autossa oli jousitetuin teleskooppivaimentimin varustettu etupuskuri.[3]
Muunnelmat
Vuonna 1928 esiteltiin T17:n seuraaja T31, mutta T17:n valmistus jatkui rinnalla vuoteen 1930 asti. Loppupään malleissa käytettiin T31:n hiukan isompaa ja tehokkaampaa moottoria, ja siksi ne tunnetaankin nimellä T17/31. Moottori oli perusrakenteeltaan aikaisempaa vastaava, mutta iskutilavuutta oli lisätty kasvattamalla sylinterinhalkaisijaa 64:stä 70 millimetriin. Suurin muutos oli nokka-akselin käyttömekanismissa, jossa väliakseli oli korvattu rullaketjulla.[3]
Vuonna 1929 Tatra suoritti testejä ilmajousituksella varustetulla T17:lla. Myös ahtimen käyttöä kokeiltiin.[4]
T17 saavutti menestystä ralleissa sekä Tšekkoslovakiassa että ulkomailla.[4]
Lähteet
- Historie automobilů Tatra - Technické parametry vozu Tatra 17 Tatra Oldtimer. Viitattu 3.4.2010. (tšekiksi)
- Historie automobilů Tatra - Technické parametry vozu Tatra 17/31 Tatra Oldtimer. Viitattu 3.4.2010. (tšekiksi)
- Tatra portal - Web site about Tatra cars and trucks - Tatra 17 Tatra portal. Viitattu 3.4.2010. (slovakiksi)
- International Streamlined Tatra Site - Cars & History: Tatra Racing Cars (1900 - 1999) tatra.demon.nl. Arkistoitu 14.1.2010. Viitattu 3.4.2010. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Teknisiä tietoja ja kuvia T17- ja T17/31-malleista (tšekiksi) ja (englanniksi)
- Halkileikkauskuva T17:n moottorista; huomaa nokka-akselia käyttävä väliakseli (Arkistoitu – Internet Archive)