Tatarstan

Varhaisin tiedossa oleva järjestäytynyt valtio Tatarstanin rajojen sisällä oli Volgan Bulgaria (n. 700–1238). Turkkilaisilla Volgan bolgaareilla oli kehittynyt kaupallinen valtio, jolla oli kauppayhteyksiä koko Sisä-Euraasiassa, Lähi-idässä ja Itämerellä. Se säilytti itsenäisyytensä kansojen kuten kasaarien, Kiovan venäläisten ja kumaanikiptšakkien painostuksesta huolimatta. Bagdadista tulleet lähetyssaarnaajat toivat islaminuskon suunnilleen Ibn Fadlanin matkan aikaan vuonna 922.[14][15]

1800-luvulla Tatarstanin valtasi islamilainen uudistusliike jadidismi, joka ajoi suvaitsevaisuutta muita uskontoja kohtaan. Paikallisten jadidistiteologien vaikutuksen alaisena bolgaarit olivat tunnettuja ystävällisistä suhteistaan muihin Venäjän keisarikunnan kansoihin. Lokakuun vallankumouksen jälkeen uskonto kuitenkin kiellettiin suurelta osin ja kaikki teologit tukahdutettiin.[14][15]

Sisällissodan aikana tataarilaiset nationalistit yrittivät perustaa itsenäisen tasavallan (Idel-Uralin valtio) yhdessä baškiirien kanssa. Alun perin bolševikkien tukemana valtio oli olemassa maaliskuuhun 1918 saakka, kunnes bolševikit (jotka olivat kääntyneet valtiota vastaan ja tuominneet sen porvarilliseksi) pidättivät sen parlamentin korkea-arvoisia jäseniä ennen sen perustuslain virallista julistusta. Vuonna 1920 neuvostoliittolaiset perustivat tataarien autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan. Tasavallan rajoihin ei kuulunut Volgan tataarien enemmistö. Tataarien autonomisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa tapahtui nälänhätä vuosina 1921–1922, jolloin yli kaksi miljoonaa tataaria menehtyi sen seurauksena.[14][16]

30. elokuuta 1990 Tatarstan julisti suvereniteettinsa ja vuonna 1992 järjesti kansanäänestyksen uudesta perustuslaista. Noin 62 prosenttia osallistuneista äänesti perustuslain puolesta. Tatarstanin vuoden 1992 perustuslaissa Tatarstan määritellään suvereeniksi valtioksi. Venäjän perustuslakituomioistuin ei kuitenkaan hyväksynyt kansanäänestystä ja uutta perustuslakia. Vuonna 2002 käyttöön otetun perustuslain 1. ja 3. pykälät määrittelevät Tatarstanin osaksi Venäjän federaatiota ja täten poistavat ”suvereniteetin” käsitteen.

Venäjän tunnustaessa Abhasian ja Etelä-Ossetian, tataarilainen organisaatio Milli Melijis julisti Tatarstanin itsenäiseksi ja pyysi YK:n tunnustamista 20. joulukuuta 2008. Sekä YK että Venäjän hallitus kuitenkin jättivät julistuksen huomioimatta. Moskovan ja Kazanin vuonna 1994 allekirjoitettu autonomiasopimus päättyi 24. heinäkuuta 2017, Tatarstanin ollessa viimeinen Venäjän tasavalta, joka menetti erityisasemansa.[14][16]

Tatarstanin alueella on suuria öljy- ja maakaasuesiintymiä, joten Tatarstanin talouselämä keskittyy öljyn ja maakaasun tuotantoon ja jalostukseen sekä petrokemian tuotteisiin. Kansallinen, Älmätissä kotipaikkaansa pitävä öljy-yhtiö Tatneft oli vuonna 2011 neljän prosentin tuotanto-osuudellaan Venäjän kuudenneksi suurin öljyntuottaja;[19] yritys on listattu sekä Moskovan (MICEX-RTS) että Lontoon pörssissä (LSE). Myös muilla Venäjän petrokemian alan yhtöillä on toimintaa tasavallassa. Lisäksi tasavallassa on koneenrakennus-, ase-, tekstiili ja elintarviketeollisuutta sekä sähkövoiman tuotantoa. Bruttokansantuotteesta yli puolet tulee teollisuudesta. Tatarstanin tärkeimmät vientituotteet ovat raakaöljy ja aseet.[20][21][22]

Maatalouden merkittävimmät viljelykasvit ovat ruis, kaura, vehnä, pellava ja hamppu. Lisäksi harjoitetaan karjanhoitoa ja turkistarhausta. Maan pinta-alasta oli 1930-luvulla peltoa 59 prosenttia.[22]

Suurimmat etniset ryhmät ovat tataarit (53,2 prosenttia), venäläiset (39,7 prosenttia) ja tšuvassit (3,1 prosenttia). Lisäksi Tatarstanissa asuu udmurteja (0,6 prosenttia), mordvalaisia (0,5 prosenttia), mareja (0,5 prosenttia), ukrainalaisia (0,5 prosenttia) ja baškiireja (0,4 prosenttia).[23] Marit asuvat pääasiassa maan pohjoisosissa. Tataarit ovat vuoden 2010 väestölaskennan mukaisella 3,87 prosentin osuudellaan Venäjän toiseksi suurin etninen ryhmä (iso)venäläisten (80,9 prosenttia) jälkeen. Venäjällä asui 2010 kaikkiaan 5 310 649 tataaria.[24] Venäjän tataareista 37,9 prosenttia (2 012 571 henkeä) asui Tatarstanissa.[23]

Kaupunkilaisiksi katsottiin vuoden 2010 väestönlaskennassa 75,4 prosenttia Tatarstanin väestöstä.[1] Suurimmat, yli 30 000 asukkaan kaupungit olivat: pääkaupunki Kazan (1 143 535 as.), Naberežnyje Tšelny (513 193), Nižnekamsk (234 044), Älmät (146 393), Zelenodolsk (97 674), Bugulma (89 204 as.), Jelabuga (70 728 as.), Leninogorsk (64 127 as.), Tšistopol (60 755 as.), Zainsk (41 803 as.), Aznakajevo (34 853 as.) ja Nurlat (32 601 as.).[1]

Moskeija Qolşärif.

Uskonnoltaan tataarit ja baškiirit ovat pääasiassa muslimeja, venäläiset, tšuvassit ja suomalais-ugrilaiset kansat puolestaan ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä. Myös pieni osa tataareista on ortodokseja: heidän esi-isänsä kääntyivät kristityiksi 1500- ja 1700-luvuilla uskonvainojen aikana.[25]

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Tatarstanin väestöstä oli:[26][27][28]

• 31 % islaminuskoisia, mutta ei sunneja eikä šiioja,
• 30 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
• 21 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
• 9 % ateisteja, ei usko jumalaan,
• 2 % kristittyjä, mutta ei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
• 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
• < 1 % ortodokseja, mutta ei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
• < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
• monia šiialaisen islaminuskon kannattajia ja
• < 1 % jotain muuta

Maantieliikenteen keskuksena on Kazan. Kazanin kautta kulkee rautatie Moskovasta Jekaterinburgiin. Kazanin rautatieasemalta johtaa lisäksi rautatie Marin pääkaupunkiin Joškar-Olaan. Tatarstanista on rautatieyhteys myös etelään Uljanovskiin. Liikenne Kazanin kansainvälinen lentoaseman kautta on ollut kasvussa viime vuosina; kenttää on myös modernisoitu merkittävästi. Tasavallan suuret joet ovat myös tärkeitä liikenneväyliä.

Tatarstanin presidentin palatsi Kazanissa.

Tatarstanilla on oma parlamentti ja hallitus. Röstäm Miñnexan valittiin vuonna 2010 tasavallan presidentiksi. Hän toimi aiemmin pääministerinä Mintimer Şäymievin alaisuudessa, joka toimi presidenttinä 1991–2010.

Tatarstanin valtiolipussa on kaksi vaakasuoraa kenttää ja näiden välissä valkoinen viiva. Ylempi kenttä on vihreä ja alempi punainen. Vihreä väri kuvaa kevättä ja uudistumista, valkoinen puhtautta ja punainen kypsyyttä, energiaa, voimaa ja elämää.

Tatarstanin valtion vaakunassa on siivekäs lumileopardi, joka on tasavallan asukkaiden suojelija. Vaakunan taustassa on vihreää, valkoista, punaista ja kultaa. Värien merkitys on sama kuin lipussa. Lisäksi kulta merkitsee Tatarstanin maan kauneutta ja rikkautta.

Kansallishymni: ”Doroka”.

Pääartikkeli: Tatarstanin hallinnollinen jako

Paikallishallintoa varten maa on jaettu 43 piiriin ja 14 kaupunkipiirikuntaan.