Tataarin kieli

Tataarin kieltä puhuvat Volgan ja Uralin alueen tataarit, Astrahanin tataarit ja Siperian tataarit. Suurin ryhmä, Volgan–Uralin tataarit, koostuu Kazanin tataareista, mišääreistä, Kasimovin tataareista ja kristityistä krjašeneista. Astrahanin ja Siperian tataarit jakautuvat myös useisiin alaryhmiin.[3] Pieniä tataariryhmiä on myös muissa maissa, muun muassa Suomessa.

Vuonna 1989 Neuvostoliitossa laskettiin olevan 6,6 miljoonaa tataaria, joista vain 1 765 000 asui nimikkotasavallassaan Tatarstanissa.[4] Venäjän 5,5 miljoonasta tataarista 85,6 % ilmoitti äidinkielekseen tataarin ja 14,2 % venäjän. Toisena kielenään venäjää puhui 72,7 %.[5] Äidinkieliset tataarinpuhujat jakautuivat alueittain seuraavasti:[6]

Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 5,6 miljoonaa tataaria[7] ja 5,3 miljoonaa tataarin kielen puhujaa[8] (lukuun sisältyvät myös tataaria toisena tai vieraana kielenä puhuvat). Venäjän tataareista 96,1 % osaa venäjää[9] ja 80,8 % tataaria. Kieltä puhuvat myös monet naapurikansojen edustajat, mm. 524 000 baškiiria.[10] Tatarstanissa tataarin kieltä osaa 53,3 % väestöstä ja Baškortostanissa 34,0 %.[11]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 4,3 miljoonaa tataarin puhujaa[12].

Tataari on turkkilainen kieli ja kuuluu kiptšakkilaisen kielten kiptšakkilais-bolgaarilaiseen alaryhmään. Se on muodostunut kiptšakkilaisten ja bolgaarimurteiden vuorovaikutuksen tuloksena Kultaisen ordan ja Kazanin kaanikunnan alueella. Lähin sukukieli on baškiiri, joka poikkeaa tataarista lähinnä konsonantisminsa perusteella.[13]

Kieli jakautuu kahteen päämurteeseen, joista keskimurretta (tataarin kirjakieli[14]) puhuu suurin osa Volgan-Uralin alueella asuvista Kazanin tataareista, ja länsimurretta eli "mišääriä" puhutaan Tatarstanin ja Baškortostanin lisäksi Mordoviassa ja Tšuvassiassa sekä Nižni-Novgorodin, Orenburgin, Penzan, Samaran, Saratovin ja Uljanovskin alueilla. Se on samalla myös Suomen tataarien puhuma murre.[15] Keskimurteesta misäärin erottaa etenkin ensitavun pyöristyneen å:n ja uvulaaristen q:n ja ğ:n puuttuminen sekä affrikaattana ääntyvä ç tai c.[16]

Siperian tataarien puhumasta alueellisesti eriytyneestä murteesta on tullut joidenkin mukaan osa tataarin kieltä kirjakielen ja lännestä muuttaneiden siirtolaisten vaikutuksesta. (Itäinen murre).[16] Monet tutkijat kuitenkin edelleen pitävät sitä omana turkkilaisena kielenään.[17][18][19] Sille on ominaista konsonanttien muuttuminen soinnittomiksi.[16]

1900-luvun vaihteeseen saakka tataarit käyttivät kirjakielenään yleisturkkilaisen kirjakielen türkin paikallista varianttia. Sen normit alkoivat lähetä kohti puhuttua kansankieltä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Uuden kirjakielen pohjana toimi muuttoliikkeen ja kaupungistumisen synnyttämä yleiskieli, jonka fonetiikka ja sanasto perustuvat lähinnä keskimurteeseen ja morfologia mišääriin. Tataarinkielinen kirjallisuus, lehdistö ja koululaitos kehittyivät erityisen nopeasti 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Vuonna 1921 tataarista tuli Tatarstanin autonomisen neuvostotasavallan virallinen kieli. 1930-luvulta lähtien sen käyttöala alkoi kuitenkin supistua ja venäjä valtasi alaa tataarien sivistys- ja käyttökielenä. 1990-luvun alussa tataarin kirjakielen käyttöä alettiin jälleen laajentaa. Vuonna 1992 hyväksyttiin Tatarstanin kielilaki, joka antoi tataarille tasavallan virallisen kielen aseman venäjän kielen rinnalla.[21][22]

1920-luvun lopulle saakka tataarit käyttivät arabialaista kirjaimistoa, jota Venäjän vallankumouksen jälkeen uudistettiin ja täydennettiin lisämerkeillä. Vuodesta 1927 lähtien otettiin käyttöön Neuvostoliiton turkkilaisten kielten yhteinen latinalainen kirjaimisto, josta käytettiin nimitystä jaŋalif (”uusi aakkosto”). Vuonna 1939 siirryttiin kyrilliseen kirjaimistoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ә, ө, ү, җ, ң ja һ.[23]

Tataarin kielen kirjaimisto nykyisen aakkosjärjestyksen mukaan

Vuonna 1999 Tatarstanissa hyväksyttiin laki latinalaiseen kirjoitusjärjestelmään siirtymisestä vuoteen 2011 mennessä. Venäjän hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt päätöstä, jota pidettiin askeleena kohti separatismia. Venäjän perustuslakiin vuonna 2002 tehdyssä lisäyksessä säädettiin, että maan tasavaltojen virallisten kielten täytyy perustua kyrilliseen kirjaimistoon. Latinalaiseen kirjaimistoon siirtymisestä on ainakin toistaiseksi luovuttu, mutta tasavallan eräissä kouluissa jatketaan kokeiluluontoista latinalaisen ortografian opettamista.[24]

Latinalaisesta kirjaimistoista on neljä versiota; Yañalif, Yañalif 2, Zamanälif, Zamanälif 2, joista jälkimmäisin on nykyisin käytössä.

Yañalif 2 (1999).[25]

Zamanälif (2003).[25][26]

Zamanälif 2. (2012 - nykyinen).[27]

Venäjän vähemmistökielistä tataarin käyttöala on laajin. Sillä julkaistaan oppikirjoja, lasten- ja kaunokirjallisuutta sekä jonkin verran yhteiskunnallista ja tietokirjallisuutta. Vuonna 2008 tataariksi julkaistiin 333 kirjanimekettä yhteensä 1,6 miljoonan kappaleen painoksena.[28] Tatarstanin kouluista puolet toimii tataarin kielellä. Tataarinkielistä opetusta annetaan myös Baškortostanissa, Marissa, Mordoviassa, Tšuvassiassa, Udmurtiassa, Kirovin, Nižni Novgorodin, Orenburgin, Samaran, Saratovin, Tjumenin ja Uljanovskin alueilla sekä Permin aluepiirissä sijaitsevissa kouluissa. Monilla muilla alueilla kieltä opetetaan aineena. Tatarstanissa on alettu laajentaa myös tataarinkielistä ammatti- ja korkeakouluopetusta.[29]

Kielellä ilmestyy suurina painoksina kymmeniä sanoma- ja aikakauslehtiä. Sanomalehdistä huomattavimmat ovat Tatarstanin päivälehti Watanym Tatarstan ja nuorisolehti Tatarstan jäšläre, aikakauslehdistä kulttuurilehti Qazan utlary, yhteiskuntapoliittinen Tatarstan, naistenlehti Süjümbike, pilalehti Tšajan, lastenlehti Jalkyn ja opettajille tarkoitettu Mägarif. Eri alueilla lähetetään tataarinkielisiä radio- ja televisio-ohjelmia.[30] Tatarstanissa toimii myös kaupallisia radio- ja TV-asemia. Tataarinkielisiä ammattiteattereita on Tatarstanissa, Baškortostanissa ja Orenburgissa. Tataarinkielisen kansan- ja populaarimusiikin merkitys kansalliselle identiteetille on huomattava.

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan tataarin puhujia oli Venäjällä 5,3 miljoonaa, ja vuonna 2010 4,3 miljoonaa. Yleisessä käytössä venäjän kieli on kuitenkin paljolti korvannut tataarin joten sen mahdollista uhanalaisuutta on esitetty.[31][32][33][34]

Vuoden 2015 kyselyn mukaan suurin osa Tatarstanin nuorisosta (83%) halusi oppia englannin kieltä ja 62% kertoi venäjän kielen myös houkuttelevan, kun taas tataarin kielestä oli kiinnostuneita 38%. Selitykseksi tataarin mielenkiinnon puutteelle oli sen vähäinen hyödyllisyys työelämässä ja yliopistoissa.[33]

Tataari ja krimintataari ovat kaksi eri kieltä, mutta kuuluvat molemmat kiptšakkilaisiin kieliin.[35]

• A Grammar of the Contemporary Tatar Literary Language by Gustav Burbiel
• Corpus of Written Tatar
• Tatar Cyrillic Keyboard

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tataarin kieli Wikimedia Commonsissa