Tataarin kieli

Tataarin kieli (tataariksi татар теле, tatar tele, eli татарча, tatarça, تاتار تلی - yleisesti Volgan turkki) on etupäässä Venäjällä asuvien Volgan tataarien puhuma turkkilainen kieli.[2] Sillä on virallisen kielen asema Tatarstanin tasavallassa. Tataarin kieli kuuluu kiptšakkilaisten kielten kiptšakkilais-bolgaarilaiseen alaryhmään. Tataaria kirjoitetaan kyrillisesti, joskin sen ohella on rajallisessa käytössä latinalainen versio. Aikaisemmin kieltä kirjoitettiin arabialaisella kirjaimistolla. Vaikka tataari on Venäjän suurin vähemmistökieli, on sen tulevaisuudesta esitetty huolia puhujamäärän vähentyessä.

Tataari
Tataarin kieltä kirjoitettuna vuonna 1924.
Tataarin kieltä kirjoitettuna vuonna 1924.
Oma nimi татар теле, татарча / tatar tele, tatarça, تاتار تلی
Muu nimi Volgan turkki
Tiedot
Alue Venäjä
Virallinen kieli
Tatarstan
Puhujia 4,3 miljoonaa (2010)
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto kyrillinen, latinalainen, arabialainen
Kielenhuolto Tatarstanin tiedeakatemien kielen, kirjallisuuden ja taiteen instituutti [1]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta turkkilaiset kielet
Kieliryhmä kiptšakkilainen
Kielikoodit
ISO 639-1 tt
ISO 639-2 tat
ISO 639-3 tat
Ohje
Kaksikielinen kyltti Kazanin metrossa; ylhäällä tataariksi, alla venäjäksi.

Kieli jaetaan yleensä kahteen päämurteeseen, joista läntistä murretta eli misääriä puhuu myös paikallinen tataariyhteisö Suomessa. Keskimurre, eli kazanintataari on samalla tataarin yleiskieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä

Tataarin kieltä puhuvat Volgan ja Uralin alueen tataarit, Astrahanin tataarit ja Siperian tataarit. Suurin ryhmä, Volgan–Uralin tataarit, koostuu Kazanin tataareista, mišääreistä, Kasimovin tataareista ja kristityistä krjašeneista. Astrahanin ja Siperian tataarit jakautuvat myös useisiin alaryhmiin.[3] Pieniä tataariryhmiä on myös muissa maissa, muun muassa Suomessa.

Vuonna 1989 Neuvostoliitossa laskettiin olevan 6,6 miljoonaa tataaria, joista vain 1 765 000 asui nimikkotasavallassaan Tatarstanissa.[4] Venäjän 5,5 miljoonasta tataarista 85,6 % ilmoitti äidinkielekseen tataarin ja 14,2 % venäjän. Toisena kielenään venäjää puhui 72,7 %.[5] Äidinkieliset tataarinpuhujat jakautuivat alueittain seuraavasti:[6]

Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 5,6 miljoonaa tataaria[7] ja 5,3 miljoonaa tataarin kielen puhujaa[8] (lukuun sisältyvät myös tataaria toisena tai vieraana kielenä puhuvat). Venäjän tataareista 96,1 % osaa venäjää[9] ja 80,8 % tataaria. Kieltä puhuvat myös monet naapurikansojen edustajat, mm. 524 000 baškiiria.[10] Tatarstanissa tataarin kieltä osaa 53,3 % väestöstä ja Baškortostanissa 34,0 %.[11]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 4,3 miljoonaa tataarin puhujaa[12].

Historia ja murteet

Tataari on turkkilainen kieli ja kuuluu kiptšakkilaisen kielten kiptšakkilais-bolgaarilaiseen alaryhmään. Se on muodostunut kiptšakkilaisten ja bolgaarimurteiden vuorovaikutuksen tuloksena Kultaisen ordan ja Kazanin kaanikunnan alueella. Lähin sukukieli on baškiiri, joka poikkeaa tataarista lähinnä konsonantisminsa perusteella.[13]

Kieli jakautuu kahteen päämurteeseen, joista keskimurretta (tataarin kirjakieli[14]) puhuu suurin osa Volgan-Uralin alueella asuvista Kazanin tataareista, ja länsimurretta eli "mišääriä" puhutaan Tatarstanin ja Baškortostanin lisäksi Mordoviassa ja Tšuvassiassa sekä Nižni-Novgorodin, Orenburgin, Penzan, Samaran, Saratovin ja Uljanovskin alueilla. Se on samalla myös Suomen tataarien puhuma murre.[15] Keskimurteesta misäärin erottaa etenkin ensitavun pyöristyneen å:n ja uvulaaristen q:n ja ğ:n puuttuminen sekä affrikaattana ääntyvä ç tai c.[16]

Murteiden vertailua (Qazan-Mişər).
Bulat Şəymi, 2023.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Siperian tataarien puhumasta alueellisesti eriytyneestä murteesta on tullut joidenkin mukaan osa tataarin kieltä kirjakielen ja lännestä muuttaneiden siirtolaisten vaikutuksesta. (Itäinen murre).[16] Monet tutkijat kuitenkin edelleen pitävät sitä omana turkkilaisena kielenään.[17][18][19] Sille on ominaista konsonanttien muuttuminen soinnittomiksi.[16]

Fonologia

Vokaalit

Etinen Takainen
Suppea i | y ɯ | u
Puolisuppea e | œ o
Avoin æ a

Lähde:[20]

Konsonantit

Labiaali Dentaali Palataali Velaari Uvulaari Glottaali
Klusiili p | b t | d c k | g q | ɢ
Affrikaatta ʧ | ʤ
Frikatiivi f | v s | z ʃ | ʒ χ h
Nasaali m n ŋ
Lateraali l
Tremulantti r
Puolivokaali w j

Lähde:[20]

Kirjakieli ja aakkosto

1900-luvun vaihteeseen saakka tataarit käyttivät kirjakielenään yleisturkkilaisen kirjakielen türkin paikallista varianttia. Sen normit alkoivat lähetä kohti puhuttua kansankieltä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Uuden kirjakielen pohjana toimi muuttoliikkeen ja kaupungistumisen synnyttämä yleiskieli, jonka fonetiikka ja sanasto perustuvat lähinnä keskimurteeseen ja morfologia mišääriin. Tataarinkielinen kirjallisuus, lehdistö ja koululaitos kehittyivät erityisen nopeasti 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Vuonna 1921 tataarista tuli Tatarstanin autonomisen neuvostotasavallan virallinen kieli. 1930-luvulta lähtien sen käyttöala alkoi kuitenkin supistua ja venäjä valtasi alaa tataarien sivistys- ja käyttökielenä. 1990-luvun alussa tataarin kirjakielen käyttöä alettiin jälleen laajentaa. Vuonna 1992 hyväksyttiin Tatarstanin kielilaki, joka antoi tataarille tasavallan virallisen kielen aseman venäjän kielen rinnalla.[21][22]

1920-luvun lopulle saakka tataarit käyttivät arabialaista kirjaimistoa, jota Venäjän vallankumouksen jälkeen uudistettiin ja täydennettiin lisämerkeillä. Vuodesta 1927 lähtien otettiin käyttöön Neuvostoliiton turkkilaisten kielten yhteinen latinalainen kirjaimisto, josta käytettiin nimitystä jaŋalif (”uusi aakkosto”). Vuonna 1939 siirryttiin kyrilliseen kirjaimistoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ә, ө, ү, җ, ң ja һ.[23]

Tataarin kielen kirjaimisto nykyisen aakkosjärjestyksen mukaan

А а Ә ә Б б В в Г г Д д Е е Ё ё
Ж ж Җ җ З з И и Й й К к Л л М м
Н н Ң ң О о Ө ө П п Р р С с Т т
У у Ү ү Ф ф Х х Һ һ Ц ц Ч ч Ш ш
Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я

Vuonna 1999 Tatarstanissa hyväksyttiin laki latinalaiseen kirjoitusjärjestelmään siirtymisestä vuoteen 2011 mennessä. Venäjän hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt päätöstä, jota pidettiin askeleena kohti separatismia. Venäjän perustuslakiin vuonna 2002 tehdyssä lisäyksessä säädettiin, että maan tasavaltojen virallisten kielten täytyy perustua kyrilliseen kirjaimistoon. Latinalaiseen kirjaimistoon siirtymisestä on ainakin toistaiseksi luovuttu, mutta tasavallan eräissä kouluissa jatketaan kokeiluluontoista latinalaisen ortografian opettamista.[24]

Latinalaisesta kirjaimistoista on neljä versiota; Yañalif, Yañalif 2, Zamanälif, Zamanälif 2, joista jälkimmäisin on nykyisin käytössä.

Yañalif 2 (1999).[25]

A a Ə ə B b C c Ç ç D d E e F f
G g Ğ ğ H h I ı İ i J j K k Q q
L l M m N n Ŋ ŋ O o Ɵ ɵ P p R r
S s Ş ş T t U u Ü ü V v W w X x
Y y Z z '

Zamanälif (2003).[25][26]

A a Ä ä B b C c Ç ç D d E e F f
G g Ğ ğ H h İ i Í í I ı J j K k
L l M m N n Ñ ñ O o Ö ö P p Q q
R r S s Ş ş T t U u Ü ü V v W w
X x Y y Z z '

Zamanälif 2. (2012 - nykyinen).[27]

A a Ä ä B b C c Ç ç D d E e F f
G g Ğ ğ H h İ i ıy i I ı J j K k
L l M m N n Ñ ñ O o Ö ö P p Q q
R r S s Ş ş T t U u Ü ü V v W w
X x Y y Z z '

Venäjän vähemmistökielistä tataarin käyttöala on laajin. Sillä julkaistaan oppikirjoja, lasten- ja kaunokirjallisuutta sekä jonkin verran yhteiskunnallista ja tietokirjallisuutta. Vuonna 2008 tataariksi julkaistiin 333 kirjanimekettä yhteensä 1,6 miljoonan kappaleen painoksena.[28] Tatarstanin kouluista puolet toimii tataarin kielellä. Tataarinkielistä opetusta annetaan myös Baškortostanissa, Marissa, Mordoviassa, Tšuvassiassa, Udmurtiassa, Kirovin, Nižni Novgorodin, Orenburgin, Samaran, Saratovin, Tjumenin ja Uljanovskin alueilla sekä Permin aluepiirissä sijaitsevissa kouluissa. Monilla muilla alueilla kieltä opetetaan aineena. Tatarstanissa on alettu laajentaa myös tataarinkielistä ammatti- ja korkeakouluopetusta.[29]

Kielellä ilmestyy suurina painoksina kymmeniä sanoma- ja aikakauslehtiä. Sanomalehdistä huomattavimmat ovat Tatarstanin päivälehti Watanym Tatarstan ja nuorisolehti Tatarstan jäšläre, aikakauslehdistä kulttuurilehti Qazan utlary, yhteiskuntapoliittinen Tatarstan, naistenlehti Süjümbike, pilalehti Tšajan, lastenlehti Jalkyn ja opettajille tarkoitettu Mägarif. Eri alueilla lähetetään tataarinkielisiä radio- ja televisio-ohjelmia.[30] Tatarstanissa toimii myös kaupallisia radio- ja TV-asemia. Tataarinkielisiä ammattiteattereita on Tatarstanissa, Baškortostanissa ja Orenburgissa. Tataarinkielisen kansan- ja populaarimusiikin merkitys kansalliselle identiteetille on huomattava.

Nykytilanne

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan tataarin puhujia oli Venäjällä 5,3 miljoonaa, ja vuonna 2010 4,3 miljoonaa. Yleisessä käytössä venäjän kieli on kuitenkin paljolti korvannut tataarin joten sen mahdollista uhanalaisuutta on esitetty.[31][32][33][34]

Vuoden 2015 kyselyn mukaan suurin osa Tatarstanin nuorisosta (83%) halusi oppia englannin kieltä ja 62% kertoi venäjän kielen myös houkuttelevan, kun taas tataarin kielestä oli kiinnostuneita 38%. Selitykseksi tataarin mielenkiinnon puutteelle oli sen vähäinen hyödyllisyys työelämässä ja yliopistoissa.[33]

Tataari ja krimintataari

Tataari ja krimintataari ovat kaksi eri kieltä, mutta kuuluvat molemmat kiptšakkilaisiin kieliin.[35]

Lähteet

  1. www.ijil.antat.ru Тел, әдәбият һәм сәнгать институты. Arkistoitu 3.2.2012. Viitattu 08.01.2013.
  2. Glottolog 4.3 - Tatar glottolog.org. Viitattu 4.3.2021.
  3. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 320. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 432–433. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  5. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 449–450. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  7. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  8. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  9. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  10. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.5. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem naibolee mnogotšislennyh natsionalnostei. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.10.2007. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  11. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  12. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  13. Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 155–157, 160. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  14. Kazan Tatar language britannica.com. Viitattu 17.3.2023.
  15. Leitzinger 1996, s. 39.
  16. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 67–68. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  17. Рамазанова Д. Б. Сибирско-татарские диалекты и говоры татарского языка // Материалы IX Всероссийской научно-практической конференции «Сулеймановские чтения — 2006». Тюмень,. — 2006. — С. 89—90.
  18. Ниязова Г. Н. Генетические пласты лексики материальной культуры тоболо-иртышского диалекта сибирских татар // Вестн. Том. гос. университета. 2007. № 304. — 2007.
  19. Насибуллина А. Х. Древнетюркский пласт лексики тоболо-иртышского диалекта татарского языка// Сулеймановские чтения — 2006 : материалы IX Всероссийской научно-практической конференции (г. Тюмень, 18-19 мая 2006 г.). — Тюмень : Экспресс, 2006. — С. 75-76.
  20. Tatar www.languagesgulper.com. Viitattu 4.3.2021.
  21. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 65–67. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  22. Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii, s. 355–358. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
  23. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 67. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  24. Regnum: Den slavjanskoi pismennosti regnum.ru. 24.5.2007. Viitattu 8.7.2009. (venäjäksi)
  25. Tatar: Tale of Correspondences, Cyrillic - Roman gov.uk. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 8.12.2022.
  26. Xäreflär bilgeläw standartı tugan-tel.noka.ru. Arkistoitu 7.2.2008. Viitattu 8.12.2022.
  27. Law on the use of the Tatar language as the state language of the Republic of Tatarstan (venäjäksi) gossov.tatarstan.ru. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 8.12.2022.
  28. Knižnoje obozrenije pro, 2009, 9-10, s. 1
  29. Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii, s. 358. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
  30. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 1, s. 454–464. Moskva: Academia, 2000. ISBN 5-87444-103-4.
  31. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo) perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 30.10.2022.
  32. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 30.10.2022.
  33. Daria Kholod: Tatar language classes optional in Tatarstan, Russia diggitmagazine.com. Viitattu 9.9.2022.
  34. Will the Tatar Language Become Extinct? theculturetrip.com. Viitattu 9.9.2022.
  35. Tatar language britannica.com.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.