Klonaalisesti tarttuva syöpä

Klonaalisesti tarttuvalla syövällä tarkoitetaan syöpäsoluja, jotka voivat siirtyä eliöiden välillä ilman muita tartuttajia kuten syöpää aiheuttavia viruksia eli onkoviruksia. Syöpä tarttuu siis klonaalisesti. Tämän tyyppinen syöpä on harvinainen useimmilla eliöillä, mutta poikkeuksia on: pussiahmojen (tasmanian tuholaisten) kohdalla tietty tarttuva syöpä (DFTD, engl. devil facial tumour disease) on niin yleinen, että se on lajina kuolemassa sukupuuttoon lähinnä kyseisen syövän vuoksi.[1]

DFTD:n aiheuttama kasvain pussiahman kasvoissa.

Erään tutkimuksen mukaan suvullinen lisääntyminen on saattanut kehittyä klonaalisesti tarttuvan syövän vastustamiseksi. Suvullinen lisääntyminen kun tuottaa lajiyksilöihin geneettistä vaihtelua.[2]

Tarttuva syöpä ihmisillä
  • Neljälle henkilölle tehtiin vuonna 2007 elinsiirrot (keuhkot, munuaiset, maksa) juuri aivohalvaukseen kuolleelta 53-vuotiaalta naiselta, jolla ei todettu olevan syöpäkasvaimia ennen elinsiirtoja. Siirrot saaneet saivat siirrettyjen elimien soluista rintäsyövän, ja kolme heistä kuoli saamaansa syöpään vuosina 2009–2017.[3]
  • 41-vuotias HIV-positiivinen mies Kolumbiassa sai 2015 syövän Hymenolepis nana -heisimadolta heikentyneen immuunijärjestelmänsä vuoksi.[4]
  • Kirurgi sai potilaaltaan 2013 erilaistumattoman pleomorfisen sarkooman (eng. undifferentiated pleomorphic sarcoma), kun kirurgi vahingoitti kättään leikkauksen aikana.[5]

Tarttuva syöpä muilla eläimillä

Pullonkaulailmiön läpikäyneillä lajeilla saattaa esiintyä tavallista enemmän tarttuvia syöpiä.[6]

Koiran siittimessä olevia CTVT:n aiheuttamia kasvaimia.
  • Koiran tarttuva sukuelinkasvain (CTVT) on seksuaalisesti tarttuva syöpä koirilla. Yksittäinen pahanlaatuinen CTVT:n klooni on tartuttanut koiria jo 200 – 2 500 vuotta sitten leviten maailmanlaajuiseksi syöväksi. Tämä syöpäklooni on siten yksi vanhimmista tunnetuista somaattisista nisäkkäiden solulinjoista.[7]
  • DFTD on pussiahmoja eli Tasmanian tuholaisia tartuttava loissyöpä.[8]
  • Eräs sarkooma (eng. contagious reticulum cell sarcoma) kultahamstereilla[9] voi tarttua hamsterista toiseen keltakuumehyttysen piston kautta.[10]
  • Hietasimpukoiden välillä voi tarttua hemolymfaattisen systeemin tarttuva syöpä, eli leukemia.[11]
  • Horisontaalisesti (eli saman lajin ja eri lajien yksilöiden välillä ilman lapsi–vanhempi- eli vertikaalista suhdetta) tarttuvia syöpiä on löydetty myös kolmelta muulta simpukkalajilta: Mytilus trossulus, Cerastoderma edule ja Polititapes aureus. P. aureuksen syövän on havaittu tarttuvan toiselta simpukkalajilta (Venerupis corrugata).[12]

Historia

1841–1914 elänyt M. A. Novinsky kokeili 1876 tiettävästi ensimmäisenä maailmassa CTVT:n tartuttamista koirien välillä siirtämällä syöpäkudosleikkeitä koirasta toiseen onnistuneesti.[7][13] Hänen tuloksensa toistettiin useissa kokeissa jo ennen 1900-lukua. Syövän arveltiin tarttuvan itsessään ja sille annettiin useita eri nimiä, jotka kuvastivat tätä ominaisuutta, kuten infektiivinen sarkooma ja transplantoituva lymfosarkooma. Ei kuitenkaan ollut täysin varmaa, tarttuivatko syöpäsolut vai saivatko koe-eläimet syövän esimerkiksi syöpävirustartunnasta. 1960-luvulla julkaistiin muutamia tutkimuksia, jotka tukivat virusteoriaa: niissä väitettiin syövän tarttuvan kudosnäytteistä näiden lyysauksen jälkeenkin (tämä tappaa solut jättäen virukset). Vastaavat paremmin tehdyt lyysaustutkimukset kuitenkin todistivat viimeistään 1970-luvulle tultaessa syövän voivan tarttua sellaisenaan.[13]

1996 hollantilainen luontokuvaaja Christo Baars havaitsi tiettävästi ensimmäisenä pussiahmojen DFTD-kasvaimia ja otti niistä valokuvia.[14] Tätä seurasivat useat havainnot kasvaimista ja pussiahmojen määrän väheneminen. 2006 DFTD:n esitettiin ensimmäisen kerran olevan tarttuva syöpä, sillä tutkimuksessa kasvainten solujen havaittiin olevan geneettisesti samoja useissa eri pussiahmoissa.[8]

Katso myös

Lähteet
  1. James S. Welsh: Contagious Cancer. The Oncologist, tammikuu 2011, 16. vsk, nro 1, s. 1–4. PubMed:21212437. doi:10.1634/theoncologist.2010-0301. ISSN 1083-7159. Artikkelin verkkoversio.
  2. https://yle.fi/uutiset/3-10837045
  3. Y Matser et al.: Transmission of breast cancer by a single multiorgan donor to 4 transplant recipients. American Journal of Transplantation, 27.4.2018, 18. vsk, nro 7, s. 1810–1814. doi:10.1111/ajt.14766. ISSN 1600-6135. Artikkelin verkkoversio.
  4. A Muehlenbachs et al.: Malignant Transformation of Hymenolepis nana in a Human Host. The New England Journal of Medicine, 5.11.2015, 373. vsk, nro 19, s. 1845–1852. PubMed:26535513. doi:10.1056/NEJMoa1505892. ISSN 1533-4406. Artikkelin verkkoversio.
  5. HV Gärtner et al.: Genetic analysis of a sarcoma accidentally transplanted from a patient to a surgeon. The New England Journal of Medicine, 14.11.1996, 335. vsk, nro 20, s. 1494–1496. PubMed:8890100. doi:10.1056/NEJM199611143352004. ISSN 0028-4793. Artikkelin verkkoversio.
  6. K Belov: The role of the Major Histocompatibility Complex in the spread of contagious cancers. Mammalian Genome: Official Journal of the International Mammalian Genome Society, helmikuu 2011, 22. vsk, nro 1-2, s. 83–90. PubMed:20963591. doi:10.1007/s00335-010-9294-2. ISSN 1432-1777. Artikkelin verkkoversio.
  7. C Murgia et al.: Clonal Origin and Evolution of a Transmissible Cancer. Cell, 11.8.2006, 126. vsk, nro 3, s. 477–487. PubMed:16901782. doi:10.1016/j.cell.2006.05.051. ISSN 0092-8674. Artikkelin verkkoversio.
  8. AM Pearse, K Swift: Allograft theory: transmission of devil facial-tumour disease. Nature, 2.2.2006, 439. vsk, nro 7076, s. 549. PubMed:16452970. doi:10.1038/439549a. ISSN 1476-4687. Artikkelin verkkoversio.
  9. HL Copper, CM Mackay, WG Banfield: Chromosome studies of a contagious reticulum cell sarcoma of the syrian hamster. Journal of the National Cancer Institute, lokakuu 1964, 33. vsk, nro 4, s. 691–706. PubMed:14220251. doi:10.1093/jnci/33.4.691. ISSN 0027-8874. Artikkelin verkkoversio.
  10. WG Banfield, PA Woke, CM Mackay, HL Cooper: Mosquito transmission of a reticulum cell sarcoma of hamsters. Science, 28.5.1965, 148. vsk, nro 3674, s. 1239–1240. PubMed:14280009. doi:10.1126/science.148.3674.1239. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio.
  11. MJ Metzger, C Reinisch, J Sherry, SP Goff: Horizontal transmission of clonal cancer cells causes leukemia in soft-shell clams. Cell, 9.4.2015, 161. vsk, nro 2, s. 255–263. PubMed:25860608. doi:10.1016/j.cell.2015.02.042. ISSN 0092-8674. Artikkelin verkkoversio.
  12. MJ Metzger et al.: Widespread transmission of independent cancer lineages within multiple bivalve species. Nature, 30.6.2016, 534. vsk, nro 7609, s. 705–709. PubMed:27338791. doi:10.1038/nature18599. ISSN 0028-0836. Artikkelin verkkoversio.
  13. D Cohen: The canine transmissible venereal tumor: a unique result of tumor progression. Advances in Cancer Research, 1985, 43. vsk, s. 75–112. PubMed:3887857. ISSN 0065-230X. Artikkelin verkkoversio.
  14. David Quammen: Contagious Cancer Harper's Magazine. huhtikuu 2008. Arkistoitu 12.4.2017. Viitattu 29.7.2018.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.