Tarracina

Tarracinan paikka on ollut asuttu jo esihistoriallisella kaudella. Myöhemmin sitä asuttivat ausonit ja etruskit ja 400-luvulta eaa. lähtien volskit, jotka käyttivät sitä linnoituksena roomalaisia vastaan.[1] Kaupunki tunnettiin alun perin nimellä Anxur. Liviuksen mukaan tämä oli kaupungin volskilainen nimi, kun taas Tarracina oli nimi, jolla latinalaiset ja roomalaiset tunsivat kaupungin.[2][8] Nimi Anxur esiintyy myöhempinäkin aikoina roomalaisilla runoilijoilla, ilmeisesti siksi, ettei nimi Tarracina taipunut runomittoihin.[2][9] Sen sijaan Cicero, Livius ja muut proosakirjailijat käyttävät roomalaiseen kaupunkiin viitatessaan aina nimeä Tarracina.[2]

Antiikin aikaisen teorian mukaan Tarracina olisi ollut kreikkalainen Lykurgoksen aikana Spartasta käsin perustettu siirtokunta, mutta tälle ei ole tukea arkeologiassa.[1] Strabon esittää, että kaupungin nimi olisi tullut alun perin kreikan kielestä, ja paikka olisi alun perin tunnettu jylhyytensä vuoksi nimellä Trakhinē (Τραχινή), mutta tämä on todennäköisesti lähinnä keksitty etymologinen selitys.[2][10] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Tarracinensis, kreikaksi Tarrakinitēs (Ταρρακινίτης).[2]

Tarracina mainitaan historiassa ensimmäisen kerran Rooman ja Karthagon vuonna 509 eaa. solmiman sopimuksen yhteydessä. Siinä tarracinalaiset mainitaan yhdessä Circeiin, Antiumin ja eräiden muiden kaupunkien asukkaiden kanssa Rooman alamaisina.[2][11] Näin kaupunki vaikuttaisi tulleen Rooman alaisuuteen vielä Rooman kuningasaikana. Se vaikuttaa kuitenkin päätyneen myöhemmin takaisin volskeille. Ainakin se oli volskien hallussa vuonna 406 eaa., jolloin sen nimi seuraavan kerran esiintyy historiassa. Tuolloin roomalaiset hyökkäsivät sinne Fabius Ambustuksen johdolla, kun volskien armeijan huomio oli muualla. Livius kuvaa kaupungin nauttineen ennen hyökkäystä pitkään vallasta ja vauraudesta, ja olleen hyvin rikas. Roomalaiset ryöstivät nämä rikkaudet.[2][12]

Muutama vuosi myöhemmin, vuonna 402 eaa., Tarracina päätyi taas volskeille kaupungissa olleen roomalaisen varuskunnan huolimattomuuden vuoksi.[2][13] Vuonna 400 eaa. roomalaiset piirittivät kaupunkia jälleen, nyt Valerius Potituksen johdolla, ja ensimmäisten yritysten epäonnistuttua saivat sen lopulta valtaansa.[2][14] Volskit yrittivät vallata kaupungin vielä vuonna 397 eaa., mutta yritys epäonnistui, ja tämän jälkeen kaupunki pysyi Rooman vallassa.[2][15]

Nelisivuinen kaari, jonka läpi Via Appia kulki.

Vuonna 329 eaa., Privernumin valtauksen jälkeen, roomalaiset katsoivat parhaaksi tehdä Tarracinasta colonian eli sotilassiirtokunnan. Sitä perustamaan lähetettiin 300 siirtokuntalaista, ja sen nimeksi tuli Colonia Anxuras. Samnilaiset yrittivät vallata kaupungin vuonna 315 eaa., mutta yritys epäonnistui.[1][2][16]

Kaupungin asemaa roomalaisena coloniana ei tunneta antiikin lähteistä kovin hyvin. Velleius Paterculus esittää kaupungin yhtenä latinalaissiirtokunnista (coloniae Latinae), kun taas Livius ei selvästikään pitänyt sitä sellaisena, koska ei mainitse sitä 30 latinalaissiirtokunnan joukossa vuosien 217–202 eaa. toisen puunilaissodan yhteydessä. Sen sijaan hän mainitsee sen kahdesti muiden rannikon siirtokuntien, kuten Antiumin ja Minturnaen, joukossa. Sodan aikaan tarracinalaiset yrittivät välttää asepalveluksen, ja myöhemmin väittivät, että heillä oli erioikeus pidättäytyä myös laivastopalveluksesta.[2][17]

Tämän perusteella Tarracina vaikuttaa olleen colonia maritima civium, ja siitä vaikuttaa jo varhain tulleen yksi tärkeimmistä Rooman alaisuudessa olleista rannikkokaupungeista. Tarracinan kukoistukseen vaikutti sen sijainti Via Appialla, joka saapui kaupungin kohdalla ensimmäistä kertaa meren rannalle, ja näin se oli merkittävä satamapaikka. Kaupunki oli merkittävä myös strategisesti, sillä se hallitsi pienen matkan päässä kaupungista itään sijainnutta Lautulaen kapeikkoa, jonka kautta Via Appia kulki.[2][18]

Cicero mainitsee Tarracinan toistuvasti tavanomaisena pysähdyspaikkana Via Appialla. Samasta syystä Horatius mainitsee sen kuvatessaan matkaansa Brundisiumiin.[2][19] Vuosien 49–45 eaa. Julius Caesarin kansalaissodassa Pompeiuksen joukot miehittivät Tarracinaa kolmella kohortilla, joita johti preettori Rutilius Lupus. He kuitenkin hylkäsivät asemansa, kun Pompeius vetäytyi Brundisiumiin.[2][20]

Myöhemmin Vespasianuksen ja Vitelliuksen sisällissodassa Tarracinaa pidettiin merkittävänä paikkana sotilaallisesti, ja sitä miehittivät Vespasianuksen kannattajat. Lucius Vitellius valtasi sen vain vähän ennen veljensä kuolemaa.[2][21] Tarracina oli myös paikka, johon Drusus tuli vastaan serkkunsa Germanicuksen ruumissaattoa yhdessä monien Rooman johtohenkilöiden kanssa.[2][22]

Tarracinan ympäristö oli keisarikaudella suosittua huvila-aluetta. Muun muassa keisari Domitianuksella oli huvila siellä.[2][23] Keisari Galba syntyi eräässä toisessa huvilassa kaupungin lähellä Fundiin johtaneen tien varrella vuonna 3 eaa.[1][2][24]

Via Appia kulki alun perin vuorten yli Tarracinan kohdalla. Keisari Trajanuksen aikana vuoreen tehtiin meren puolelle kallioleikkaus, niin että tie saattoi kiertää rannikkoa pitkin. Hän sekä Antoninus Pius myös laajensivat Tarracinan alakaupunkia sekä kuivattivat Pontiset suot.[1]

Tarracina säilyi edullisen sijaintinsa vuoksi merkittävänä kaupunkina aina Länsi-Rooman loppuun saaakka, ja mainitaan itinerariumeissa.[2] Se esiintyy merkittävänä linnoituksena vielä goottisotien aikaan.[2][25]

Tarracinan Forum Aemilianumin jäänteitä.

Asemakaava ja kaupunginmuurit

Tarracinan kaupunki oli ympäröity muureilla, joita oli rakennettu eri aikoina. Osa muureista on tehty monikulmaisista kivistä, ja osa taas on tehty opus incertumista. Muureista on säilynyt huomattava osuus, mukaan lukien useita torneja ja portti.[1][2]

Via Appia toimi kaupungin asemakaavassa decumanus maximuksena eli itä-länsisuuntaisena pääkatuna. Kaupungin forum, jonka läpi katu kulki, sijaitsi nykyisen Piazza Municipion paikalla, ja aukiolla on edelleen antiikin aikaista kiveystä. Kadun itäpäässä kaupungin sisäänkäyntinä toimi nelisivuinen kivinen kaari.[1][26]

Juppiter Anxurin temppeli

Juppiter Anxurille (Anxurukselle) omistettu temppeli sijaitsi kaupungin vanhan linnoituskukkulan huipulla. Vergilius mainitsee kyseisen jumalan kultin volskikaupungissa, ja temppelin mainitsee myös Livius.[1][2][27][28] Serviuksen mukaan Juppiter Anxur esitettiin kauniina nuorukaisena, ja tällainen kuva esiintyy myös eräissä roomalaisissa rahoissa. Temppeli rakennettiin Sullan aikana ensimmäisellä vuosisadalla eaa.[1][2]

Juppiter Anxurin temppelin pohjarakenteiden jäänteitä.

Temppeli oli rakennettu itaaliseen tapaan pohjois-eteläsuunnassa ja sijoitettu tasanteelle, joka oli tuettu eteläpuolelta 12 suurella opus incertumista tehdyllä kaarella. Temppelin cellan koko oli 13 × 14 metriä, ja sen julkisivussa oli kuusi korinttilaista puolipylvästä sekä 6 × 4 pylvään muodostama portiikki. Sisällä cellassa oli Juppiterin kulttikuva, josta on säilynyt sen jalusta. Temppelialueesta ovat jäljellä lähinnä sen alusrakenteet ja muurit.[1][2] Heti temppelin itäpuolella oli oraakkelinpaikka, joka koostui muurilla ympäröidystä ontoksi koverretusta kalliosta.[1]

Muut temppelit

Capitoliumin raunioita.

Forumin lähellä sijaitsi temppeli, joka on tulkittu Capitoliumiksi eli Juppiterille, Junolle ja Minervalle omistetuksi temppeliksi, koska se on rakenteeltaan kolmilaivainen. Se on ajoitettu noin vuoteen 40 eaa., mutta sen paikalla on ollut varhaisempi edeltäjä. Temppeli oli rakennettu opus reticulatumista ja sijoitettu podiumille, ja sen julkisivussa oli neljä pylvästä. Temppelirakennuksen koko oli noin 16,6 × 16,6 metriä. Laivojen pituus oli noin 9,25 metriä. Jokaiselle kolmelle laivalle oli oma ovi.[1][29]

Capitoliumin länsipuolella oli toinen temppeli, joka oli mahdollisesti omistettu Minervalle. Se oli rakennettu suurikokoiselle, noin 25 metriä pitkälle ja seitsemän metriä korkealle podiumille.[1] Nykyisen Terracinan keskiaikainen katedraali on rakennettu jonkun antiikin aikaisen temppelin paikalle. Sitä on ehdotettu Apollolle tai Romalle ja Augustukselle omistetuksi. Kirkossa on jäljellä kaksi temppelin pylväistä.[1][2]

Satama

Kaupungin satama oli keinotekoinen. Sen olemassaolo palautui volskiaikoihin, ja sen mainisee jo Livius vuoden 210 eaa. tapahtumien yhtedessä. Myöhemmin satama liettyi umpeen. Sitä parannettiin Trajanuksen ja Antoninus Piuksen aikana. Satamassa oli suuri laituri, jonka päässä oli aallonmurtaja ja mahdollisesti myös majakka.[1][2][30]

Muut rakennukset ja löydökset

Roomalaisen teatterin rauniot.

Nykyisin nimellä Ponte del Diavolo (”Paholaisen silta”) tunnetut akveduktin jäänteet.

Forumin pohjoispuolella sijaitsi roomalainen teatteri.[1][31] Kaupungissa oli myös amfiteatteri, jonka ovaalinmuotoisen areenan pituus oli 90 metriä ja leveys 68 metriä. Läheltä merenrantaa on löydetty suuren, 100-luvulle jaa. ajoitetun kylpylän rauniot. Muita kylpylöitä on löydetty kaupungin kaakkoislaidalta.[1]

Kaupunkiin johtaneita akvedukteja on löydetty kolme. Kaupungin ympäriltä on löydetty jäänteitä useista huviloista. Via Appian varrelta on löydetty paljon hautoja.[1]

Feronian pyhäkkö

Feronialle omistettu pyhäkkö sijaitsi Via Appian varrella noin viisi kilometriä kaupungista länteen. Kyseinen jumalatar oli maanviljelyn ja vapautettujen orjien suojelija. Paikalla oli pyhä lehto, lähde sekä pieni temppeli.[1]