Tarja Heino

Tarja Heino (s. 1956) on suomalainen sosiaalityöstä väitellyt valtiotieteen tohtori, joka on työskennellyt pitkään lastensuojeluun liittyvissä tutkimus- ja kehittämistehtävissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja sen edeltäjässä. Vuodesta 2017 lähtien hänen tehtävänimikkeensä on ollut tutkimusprofessori. [1]

Tarja Heino
Henkilötiedot
Syntynyt1956 (ikä 66–67)
Kansalaisuus Suomi
Ammatti tutkimusprofessori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tampereen yliopisto (YTM 1982), Helsingin yliopisto (VTL 1994; VTT 1997)
Instituutti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tutkimusalue lastensuojelu, lasten asema palveluissa, sosiaalityö
Aiheesta muualla
Kotisivu

Heino valmistui Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi sosiaalipolitiikan oppiaineesta 1982. Hän jatkoi Helsingin yliopistossa opintoja sosiaalityön aihepiiristä valmistuen valtiotieteen lisensiaatiksi (1994) ja tohtoriksi (1997).[1] Hänen suomenkielinen väitöskirjansa (1997) käsitteli lastensuojelun asiakkuutta. Tutkimustyö oli otsikoitu Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa. Sosiaalityöntekijän tuottama määritys lastensuojelun asiakkaaksi.[1][2] Heino on Tampereen yliopiston sosiaalityön ja lastensuojelututkimuksen dosentti (2009-).[3][1]

Heino on tutkinut haavoittavissa oloissa, erityisesti sijoitettuna elävien lasten hyvinvointikokemuksia ja toiminut näiden lasten hyvinvoinnin seurannan vahvistamiseksi. Hän on osallistunut valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkosto SosNetin tohtorikoulutuksiin sosiaalityöhön ja lastensuojeluun liittyvien tutkimushankkeiden ohjaajana ja tukijana.[1] Heino on ollut haastateltavana joukkotiedotusvälineissä muun muassa lastensuojeluilmoituksiin ja lasten sijoituksiin liittyvistä teemoista.[4][5][6] Hän tuonut esille esimerkiksi tutkimustensa perusteella, että vuonna 1999 syntyneiden nuorten ikäluokasta jopa 5,8 prosenttia on mennessä jossain vaiheessa elämäänsä 17. ikävuoteen mennessä ollut sijoitettuna (kodin ulkopuolelle). Kolmasosa heistä oli ollut sijoitettuna yli puolet elämästään.[4][7][6] 2000-luvulla kiireellisesti sijoitettujen lasten tai nuorten lukumäärä on kasvanut huomattavasti. Vuonna 2017 kodin ulkopuolelle oli Suomessa sijoitettuna noin 18 000 lasta ja nuorta, joista kiirellisesti sijoitettuja oli noin 4 000.[5]

Lähteet
  1. Tarja Heino Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, thl.fi. Viitattu 24.7.2021. (suomeksi)
  2. Tarja Heino: Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa : sosiaalityöntekijän tuottama määritys lastensuojelun asiakkaaksi (väitöskirja Helsingin yliopistolle; ISBN 951-33-0327-6 ; julkaistu sarjassa Tutkimuksia / Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, ISSN 1236-0732; 77) 1997. Stakes, teostiedot via finna.fi. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
  3. Tarja Heino (toim.): Mikä auttaa? Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teininä sijoitettujen lasten hoidossa (Raportti 12/2020, s.7, ISBN 978-952-343-569-8 (pdf)) 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos via julkari.fi. Viitattu 25.7.2021.
  4. Pekka Moliis: Kolmasosa sijoitetuista lapsista on sijoitettuna yli puolet elämästään 23.4.2018. Kuntalehti, kuntalehti.fi. Viitattu 24.7.2021.
  5. Eero Karisto: Lastensuojelun luvut kääntyivät takaisin nousuun 28.5.2018. Kuntalehti, kuntalehti.fi. Viitattu 24.7.2021.
  6. Ulla Ylönen: Teini-ikäisistä tehdään eniten lastensuojeluilmoituksia – syinä päihdeongelmat, rikokset tai perheväkivalta 18.8.2018. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 24.7.2021.
  7. Ulla Jäske: Jär­jes­tel­mä ei edel­leen­kään toimi, vaikka var­hai­ses­ta puut­tu­mi­ses­ta on puhuttu vuo­si­kau­sia – las­ten­suo­je­lus­sa kai­va­taan vas­tuun­ot­ta­jaa Kaleva. 13.5.2018. Viitattu 25.7.2021.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.