Tarhaturilas

Tarhaturilas (Phyllopertha horticola) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.

Tarhaturilas
Uhanalaisuusluokitus

{{{status}}}
Suomessa:

Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Lehtisarviset Scarabaeidae
Alaheimo: Rutelinae
Tribus: Anomalini
Suku: Phyllopertha
Laji: horticola
Kaksiosainen nimi

Phyllopertha horticola
Linnaeus, 1758
Katso myös

  Tarhaturilas Wikispeciesissä
  Tarhaturilas Commonsissa

Tuntomerkit

Aikuinen kuoriainen on noin 8–12 millimetrin mittainen.[2] Pää ja etuselkä ovat metallinvihreät, sinertävät tai tummanvihreät. Peitinsiivet ovat punaruskeat.[3]

Levinneisyys

Laji on jokseenkin harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa, missä sitä tavataan kesä-heinäkuussa.[2]

Elintavat

Lajia tavataan tavanomaisesti aurinkoisilla mailla lehtipuilla ja pensailla, joiden lehtiä se käyttää ravinnokseen. Kuoriaisella on tapana aloittaa lehden syöminen keskeltä ja siirtyä sitten kohti reunoja. Tarhaturilaat ovat aiheuttaneet Etelä-Savossa vaurioita omenapuille syömällä sekä puiden kukkia että raakileita.[2] Se munii ruohikkoon. Toukka elää muiden turilaiden tavoin maassa ruohonjuuria syöden. Runsaana esiintyessään ruohikko kuivuu ja kuolee suuriltakin aloilta. Näin toukat voivat tuhota puutarhojenkin nurmikoita.[4]

Lähteet
  1. Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Tarhaturilas – Phyllopertha horticola Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Hans Silfverberg: Niittyjemme eläimiä värikuvina, s. 129. Tarhaturilas. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-06692-3.
  3. Olsen, Lars-Henrik, Murkkuja ja mehiläisiä, WSOY, Italia 1997, 208 s.
  4. Åke Sandhall, Pikkueläimiä, WSOY, Barcelona 1975, 205 s.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.