Tarharengaskehrääjä

Tarharengaskehrääjästä on kaksi erilaista värimuotoa, ja lajin koiraat karvakehrääjille tyypilliseen tapaan eroavat ulkonäöltään naaraista. Molemmilla sukupuolilla siiven ulkosyrjä on vaaleiden ja tummien siipiripsien kirjoma. Koiraan etusiiven poikki kulkee vaalealla muodolla kaksi ruskeaa, tummalla muodolla kaksi kellertävää, ohutta poikkiviirua, joista molemmat päättyvät siiven takareunaan. Värimuodosta riippuen takasiipi on joko tasaisen kellertävä tai punaruskea. Naaraan etusiiven poikki kulkee kaksi kapeaa, vaaleaa poikkijuovaa, joiden väliin jää vaalealla muodolla leveä, punertavan ruskea vyö ja tummalla muodolla muuta siipeä tummemman ruskea vyö. Poikkijuova tekee pienen mutkan sisäänpäin ennen siiven etureunaa. Naaraan takasiiven tyviosa on muuta siipeä vaaleampi riippumatta siitä, onko takasiipi kellertävä vai ruskea. Koiraan tuntosarvet ovat selvästi kaksoiskampamaiset. Siipiväli on koiraalla 26–33 mm ja naaraalla 34–42 mm.[1][2][3]

Etenkin tumma naaras muistuttaa yleisempää niittyrengaskehrääjää (Malacosoma castrense).

• 
• 
• 
  ♂
• 
  ♀

Tarharengaskehrääjää tavataan Pohjois-Afrikasta Keski-Euroopan poikki Etelä-Siperiaan ja aina Koreaan ja Japaniin saakka. Eteläisessä Baltiassa se voi olla vielä melko yleinen, mutta harvinaistuu nopeasti pohjoista kohti. Pohjoismaissa levinneisyys kattaa lähinnä Tanskan, sekä Ruotsin ja Norjan eteläosat.[3] Viron Saarenmaalla se on yleinen. Pohjoismaissa ja Virossa levinneisyys painottuu rannikoille ja saarille.[4] Vuosittaiset kannanvaihtelut ovat suuria, ja lämpiminä kesinä tarharengaskehrääjällä on taipumusta levitä alueille, joilta se myöhemmin kylmien ja sateisien kesien seurauksena häviää.[3] Suomessa laji on hyvin harvinainen harhailija, jonka havainnot rajoittuvat läntisen Uudenmaan ja eteläisen Varsinais-Suomen rannikolle sekä saaristoon. Joinakin vuosina sitä ei tavata lainkaan. Suomesta perhosia on tavattu lähinnä heinäkuussa.[5][6] Varsinaisella elinalueellaan se lentää heinäkuun alusta elokuulle.[3]

Tarharengaskehrääjä elää kuivilla, avoimilla ja lämpimillä paikoilla. Sitä tavataan myös hedelmätarhoissa, puistoissa ja metsänreunoilla. Esiintyessään runsaana se voi muodostua hedelmäviljelysten ja puutarhojen tuholaiseksi, mutta maatalouden muutokset ovat tehneet siitä aiempaa harvinaisemman. Perhoset aloittavat lennon alkuyöstä, ja lämpimällä ilmalla se jatkuu aamuyöhön saakka. Koiras lentää harvoin myös päivällä. Koiraita lentää valojen luokse, mutta naaraita vain harvoin. Naaras munii 150–300 munaa, jotka se asettaa noin 15 mm:n pituisiksi, kasvin vartta spiraalimaisesti kiertäviksi ryhmiksi. Munat talvehtivat.[3]

Toukat kuoriutuvat huhti-toukokuun vaihteessa, ja vastakuoriutunut toukka voi selvitä jopa yli kuukauden ilman ravintoa. Toukat elävät suuren osan kehityksestään ryhminä, kasvillisuuteen rakentamansa seittipesän suojissa. Pesä on kookas ja helppo nähdä kauempaakin. Vasta viimeisen nahanluonnin jälkeen toukat erkanevat toisistaan. Toukat ovat täysikasvuisia kesäkuun lopulla ja koteloituvat lehtien väliin tai kuorenrakoon rakentamansa kotelokopan sisään. Toukka erittää kopan sisään kirkasta nestettä, joka kuivuu kellertäväksi jauheeksi.[3]

Toukka on lehtipuilla ja -pensailla elävä polyfagi.

• Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)