Tarhametsäkaktus

Tarhametsäkaktus eli metsäkaktus (Selenicereus undatus) on Väli-Amerikasta kotoisin oleva kaktuslaji, joka tunnetaan hedelmäkasvina. Se on yleisin viljelty pitaijana eli lohikäärmehedelmänä tunnettu laji. Tarhametsäkaktus on alun perin kuvattu pylväskaktuksiin (Cereus) vuonna 1830 ja tunnettiin pitkään metsäkaktuksiin (Hylocereus) kuuluvalla nimellä Hylocereus undatus. Nykyiseen sukuunsa Selenicereus laji on siirretty 2017.[2]

Tarhametsäkaktus
Uhanalaisuusluokitus

Puutteellisesti tunnettu [1]

Puutteellisesti tunnettu
Tieteellinen luokittelu
Kladi: Putkilokasvit
Kladi: Koppisiemeniset
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kaktuskasvit
Suku: Metsäkaktukset Selenicereus
Laji: undatus
Kaksiosainen nimi

Selenicereus undatus
(Haw.) D.R.Hunt (2017)[2]
Synonyymit
  • Cereus undatus Haw. (1830) (kantanimi)
  • Hylocereus undatus (Haw.) Britton & Rose (1918)
Alalajeja
  • keltatarhametsäkaktus (S. undatus subsp. luteocarpus (Cálix de Dios) ined.) [Hylocereus undatus subsp. luteocarpus Cálix de Dios]
  • punatarhametsäkaktus (S. undatus subsp. undatus) [3]
Katso myös

  Tarhametsäkaktus Commonsissa

Tarhametsäkaktus kasvaa alkuperäisenä Meksikossa ja Keski-Amerikan kannaksella El Salvadorissa, Guatemalassa ja Hondurasissa. Se kasvaa kuumassa ilmastossa kausikuivissa oloissa. Viljeltynä laji on levinnyt uustulokkaaksi eri puolille maailmaa.[2] Pitaijahedelmien viljelyaluetta on muun muassa Kaakkois-Aasiassa Malesiassa, Thaimaassa ja Vietnamissa.

Lähteet
  1. Durán, R., Tapia, J.L. & Hernández, H.M.: Hylocereus undatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
  2. Govaerts, R. et al.: Selenicereus undatus (Haw.) D.R.Hunt Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 29.10.2022. (englanniksi)
  3. Suomen Lajitietokeskus: Tarhametsäkaktus – Selenicereus undatus Viitattu 29.10.2022.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.