Quentin Tarantino

Tarantino sai viimein Roger Avaryn kanssa tekemänsä True Romancen käsikirjoituksen myytyä aluksi 30 000 dollarilla, lopulta 50 000 dollarilla. Rahat hän sijoitti tulevaan elokuvaansa Reservoir Dogs. Tarantinolla oli tarkoitus kuvata elokuva 12 päivässä ja käyttää näyttelijöinä ystäviään ja työpaikkansa videovuokraamon väkeä.[9] Huippunäyttelijä Harvey Keitel tuli kuitenkin mukaan hankkeeseen luettuaan käsikirjoituksen, ja hänen vetovoimansa ansiosta elokuva sai rahoitusta ja budjetti kasvoi 1,5 miljoonaan dollariin. Keitel myös auttoi Tarantinoa valitsemaan näyttelijöitä elokuvaan ja näytteli siinä itsekin, kuten myös Tarantino.[10]

Reservoir Dogs sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla 1992. Useimmat katsojat pitivät siitä, mutta jotkut arvostelijat kauhistelivat sen väkivaltaisuutta. Elokuva pääsikin teatterilevitykseen vasta kolme kuukautta myöhemmin. Se esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla, ja Tarantinosta tuli sen suuren suosion myötä maailmankuulu ohjaaja. Yhdysvaltain teattereissa elokuva tuotti vaatimattomasti kolme miljoonaa dollaria.[11]

Reservoir Dogsin menestyksen myötä Tarantinolle ehdotettiin myös käsikirjoituksensa True Romance ohjaamista, mutta Tarantino halusi mieluummin keskittyä seuraavaan hankkeeseensa Pulp Fictioniin. Tarantino ei osallistunutkaan juuri mitenkään Tony Scottin ohjaaman True Romancen (1993) tekemiseen. Hän oli kuitenkin näkyvästi mukana sen mainoskampanjassa ja oli tyytyväinen Tony Scottin työhön, vaikka elokuva ei menestynytkään lippuluukuilla.[12] Ennen Pulp Fictionia julkaistiin Tarantinon käsikirjoitukseen pohjautunut elokuva Syntyneet tappajiksi (1994). Ohjaaja Oliver Stone teki Tarantinon vanhaan käsikirjoitukseen kuitenkin paljon muutoksia, mikä johti riitoihin Tarantinon ja Stonen välillä.[13]

Tarantinon toinen elokuva Pulp Fiction (1994) sai 8,5 miljoonan dollarin budjetin.[14] Elokuva koostui kolmesta tarinasta, jotka loppua kohden kietoutuivat yhteen. Kohtaukset olivat epälineaarisessa järjestyksessä. Käsikirjoituksen Tarantino oli kirjoittanut yhdessä Roger Avaryn kanssa.[15] Tarantino pyrki ennen elokuvan julkaisua saamaan käsikirjoituksen kokonaan omiin nimiinsä, minkä seurauksena Tarantinon ja Avaryn pitkä ystävyys loppui.[16] Pulp Fiction tuotti maailmanlaajuisesti 214 miljoonaa dollaria.[17] Se voitti Kultaisen palmun vuoden 1994 Cannesin elokuvajuhlilla ja toi Tarantinolle parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinnon. Elokuva nosti John Travoltan uran uuteen nousuun ja Samuel L. Jacksonin lopullisesti Hollywoodin tähtien joukkoon.^lähde?

Vuonna 1995 Tarantino ohjasi yhden osion elokuvaan Neljä huonetta. Tarantinon episodi oli 21 minuutin mittainen ja perustui Roald Dahlin novelliin.[18] Tarantinon kolmas elokuvaohjaus oli Jackie Brown (1997). Elokuva perustuu Elmore Leonardin romaaniin Rommipunssi. Elokuvaan Tarantino otti paljon vaikutteita 1970-luvun blaxploitaatioelokuvista, ja pääosaa esittikin lajityypin veteraani Pam Grier.[19] Elokuva etenee perinteisen lineaarisesti, toisin kuin Tarantinon ensimmäiset kaksi elokuvaa, eikä siinä ole yhtä paljon väkivaltaakaan. Elokuva jakoi kriitikot siksi kahteen leiriin, eikä se ole menestynyt yhtä hyvin kuin Tarantinon useimmat muut elokuvat. Tarantino itse sanoi, ettei haluakaan tulla tunnetuksi vain yhdentyyppisistä elokuvista.[20] Ohjaaja Spike Lee arvosteli filmiä siitä, että siinä käytettiin liikaa sanaa nigger (’nekru’). Tarantino ja Lee ovat olleet huonoissa väleissä siitä lähtien.[21]

Tarantino vuoden 2007 Scream Awardseissa.

Tarantino alkoi Jackie Brownin jälkeen käsikirjoittaa Kill Billiä, jonka ajatuksen hän oli kehitellyt jo Pulp Fictionin teon aikaan yhdessä Uma Thurmanin kanssa. Elokuva kertoo kostotarinan, jossa sekoitetaan monia eri lajityyppejä: samurai-eepoksia, yakuza-elokuvia, hongkongilaisia taisteluelokuvia ja spagettiwesternejä. Tarantino kuvasi nyt ensi kertaa ulkomailla, muun muassa Japanissa, Hongkongissa ja Kiinassa, koska halusi aasialaisia vaikutteita. Hän esimerkiksi kuvasi taistelukohtaukset hongkongilaiseen tapaan aikajärjestyksessä.[22] Alun perin yli kolmetuntinen elokuva jaettiin kaksiosaiseksi: Kill Bill: Volume 1 (2003) ja Kill Bill: Volume 2 (2004).[23] Eepos ei saanut Oscar-ehdokkuuksia, mutta Tarantino valittiin vuonna 2004 Cannesissa tuomariston puheenjohtajaksi nuorimpana ohjaajana koko elokuvajuhlien historiassa.[24]

Tarantino oli ystävystynyt nuoren ohjaajan Robert Rodriguezin kanssa Toronton elokuvajuhlilla 1992. Sen jälkeen he työskentelivät useasti yhdessä.[25] Kaksikon ensimmäisiä yhteistöitä olivat Neljä huonetta (1995, molemmat kirjoittivat ja ohjasivat omat jaksonsa elokuvasta) ja Hämärästä aamunkoittoon (1996, Tarantino kirjoitti, Rodriguez ohjasi). Rodriguez sävelsi Tarantinon elokuvaan Kill Bill: Volume 2 musiikin nimellisellä dollarin palkkiolla, ja vastapalveluksena Tarantino ohjasi samalla palkalla yhden kohtauksen Rodriguezin Sin Cityyn (2005).[26] Elokuvaan Grindhouse miehet ohjasivat ja käsikirjoittavat oman osansa, Tarantino osan Grindhouse: Death Proof (2007). Yli kolmituntinen kokonaisuus ei menestynyt hyvin Yhdysvalloissa. Tarantino arveli syyksi elokuvien pituutta sekä sitä, ettei yleisö tuntenut grindhouse-kulttuuria niin hyvin kuin hän oli olettanut. Euroopassa elokuva esitettiin kahtena erillisenä puolitoistatuntisena elokuvana, mutta sen katsojaluvut jäivät sielläkin vaatimattomiksi. Tarantino on kutsunut Grindhousea vähäpätöisimmäksi elokuvakseen.[27]

Vuonna 2004 Tarantino palasi toiseen maailmansotaan sijoittuvan spagettiwesternmäisen Kunniattomat paskiaiset -aiheen pariin. Hän oli alkanut käsikirjoittaa tarinaa jo vuonna 1998, mutta se oli jäänyt sivuun Kill Billin ajaksi. Tarantino oli aluksi aikonut pysyttäytyä historiallisissa tosiasioissa, mutta tarinasta tuli toden ja fiktion sekoitus. Tarantino suunnitteli käsikirjoituksesta ensin minisarjaa televisioon, sillä hän pelkäsi ryhtyä ohjaamaan toista suurta elokuvaeeposta heti Kill Billin jälkeen. Kunniattomat paskiaiset (2009) kuvattiin Euroopassa, suuri osa näyttelijöistä oli saksalaisia, ja elokuvassa puhutaan useaa kieltä. Elokuva oli suurmenestys, ja Tarantino oli siitä ehdolla parhaan ohjauksen ja alkuperäiskäsikirjoituksen Oscar-palkintojen saajaksi.[28]

Tarantino Django Unchainedin Ranskan ensi-illassa vuonna 2013.

Django Unchained (2012) on Tarantinon kunnianosoitus spagettiwesternien ohjaaja Sergio Leonelle. Hän sijoitti elokuvansa Yhdysvaltain sisällissotaa edeltäneeseen aikaan ja otti siinä kantaa orjien riistoon.[29] Elokuva on kostotarina ja jälleen hyvin väkivaltainen. Se tuotti koko maailmassa yhteensä 425 miljoonaa dollaria, ja se on Tarantinon uran suurin myyntimenestys. Django Unchained toi Tarantinolle Oscarin parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta.[30] Tarantinon ohjaustyö The Hateful Eight (2015), jota hän sanoo kahdeksanneksi ohjaustyökseen, kertoo 1800-luvulle sijoittuvan tarinan kahdeksasta erilaisesta ihmisestä, jotka lumimyrsky on vanginnut postivaunuasemalle. Tarantino kuvasi elokuvan harvinaisella erikoisleveällä Ultra Panavision 70 formaatilla.[31]

Tarantino on sanonut vuodesta 2012 lähtien aikovansa lopettaa elokuvien ohjaamisen kymmenennen elokuvansa jälkeen. Vuoden 2016 lopussa hän laskee ohjanneensa kahdeksan. Viimeisten kahden elokuvansa jälkeen hän aikoo kirjoittaa romaaneja ja tehdä teatteria.[32]

Tarantinon yhdeksäs elokuva Once Upon a Time in Hollywood sai ensi-iltansa heinäkuussa 2019. Elokuva kertoo kahdesta televisionäyttelijästä Hollywoodissa sen kulta-ajan viimeisinä vuosina.[33] Elokuvassa käsitellään myös näyttelijä Sharon Taten murhaa. Tarantinon mukaan elokuva on tyylillisesti ja juoneltaan Tarantinon aiemmista elokuvista lähimpänä Pulp Fictionia.[34]

Tarantino olisi halunnut ohjata Ian Flemingin romaanin Casino Royale. Hän yritti saada oikeudet teokseen ensimmäisen kerran jo 90-luvulla. Studio ei kuitenkaan innostunut silloin eikä myöhemminkään hänen ideastaan. Tarantinon Casino Royale olisi ollut mustavalkoinen, ja James Bondia olisi esittänyt hänen suosikkinsa Pierce Brosnan, joka puolestaan oli kiinnostunut Tarantinon versiosta.[35]

Jälkeenpäin, kun Casino Royale lopulta tehtiin elokuvaksi vuonna 2006, Tarantino on ilmaissut, että hän on syy sen olemassaololle. Casino Royale oltiin aikaisemmin todettu mahdottomaksi filmata, ja Tarantino kokee, että hänen julkisesti esiin tuomansa kiinnostus sai lopulta studion muuttamaan mieltään.[35]

Tarantinon elokuvissa on joskus epälineaarinen rakenne, eli kohtauksia ei näytetä aikajärjestyksessä vaan sekajärjestyksessä ja takaumin. Hahmot käyvät usein pitkiä ja nokkelia vuoropuheluja aiheista, jotka eivät näytä liittyvän elokuvan juoneen mutta saattavat paljastaa asioita hahmojen luonteesta. Tarantinon elokuvissa on paljon veristä väkivaltaa, joka on usein tyyliteltyä ja epärealistista.[36]

Tarantinon elokuvien kerronnalliset ratkaisut, visuaalinen maailma ja ääniraita vilisevät viittauksia populaarikulttuuriin ja elokuvahistoriaan. Tarantino myös lainailee unohduksiin jääneistä elokuvan tyyleistä.[37] Etenkin ensimmäisten elokuviensa päärooleissa hän käytti 1970-luvulla suosionsa huipulla olleita näyttelijöitä, kuten John Travoltaa, Kurt Russellia, Pam Grieriä ja Robert Forsteria.[38]

Tarantino kuvaa elokuvansa filmille ja vihaa digitaalista elokuvausta.[39] Hän ei koskaan käytä tietokoneella luotuja visuaalisia erikoistehosteita.[40]

Tuotesijoittelun välttämiseksi Tarantino on keksinyt useita kuvitteellisia tuotemerkkejä elokuviinsa: Red Apple Cigarettes, Big Kahuna Burger, Acuña Boys Tex-Mex Food, Tenku Brand Beer, K-Billy, G.O. Juice, Teriyaki Donut ja Jack Rabbit Slim’s.[41][42]

Tarantinon elokuvissa on visuaalisia tunnusmerkkejä, joita hän käyttää usein. Hänen hahmonsa käyttävät usein Tarantinon 1960- ja 1970-lukujen elokuvissa näkemiä vaatteita. Hänen jokaisessa elokuvassaan on ollut kohtaus, jossa matalalla oleva kamera on kuvannut ylöspäin. Kuvakulmalla Tarantino korostaa kuvattujen hahmojen tärkeyttä ja valtaa. Tämän kuvakulman muunnelma on Tarantinon usein kuvaama ”takakonttikohtaus”, jossa kamera kuvaa auton sisäpuolelta hahmoja, jotka avaavat auton takakontin.[38]

Tarantinon elokuvien ääniraidat ovat maineikkaita. Toisin kuin yleensä, ohjaaja ei käytä elokuvaa varten tehtyjä alkuperäissävellyksiä (poikkeuksena The Hateful Eight, johon Ennio Morricone sävelsi musiikin) tai valjasta teoksiaan tuoreiden hittien markkinointiin. Sen sijaan hän ammentaa runsaasti 1900-luvun jälkipuoliskon populaarimusiikista. Erityisasemassa on yhdysvaltalainen populaarimusiikki, tyylillisinä esimerkkeinä motown, soul, funk ja surf. Toisaalta Tarantino on hyödyntänyt elokuvissaan myös muun muassa japanilaista iskelmää ja spagettiwesterneistä tuttuja sävellyksiä. Tarantino-elokuvien soundtrackit sisältävät usein eilispäivän hittejä, jo unohdettujen artistien sävellyksiä ja uudempaakin marginaalimusiikkia. Tarantinon elokuvaan pääsy on mahdollistanut myös joidenkin artistien hetkellisen uran elpymisen, kuten vaikkapa Pulp Fictionista tutun ”Misirlou”-kappaleen esittäneen Dick Dalen tapauksessa kävi. Tarantinon taipumusta lainata menneestä ja viljellä viittauksia populaarimusiikin historiaan voi verrata Tarantinon tapaan lainata unohduksiin jääneistä elokuvan tyyleistä.[37]

Näyttelijä	Reservoir Dogs (1992)	Pulp Fiction (1994)	Jackie Brown (1997)	Kill Bill: Volume 1 (2003)	Kill Bill: Volume 2 (2004)	Death Proof (2007)	Kunniattomat paskiaiset (2009)	Django Unchained (2012)	The Hateful Eight (2015)	Once Upon a Time in Hollywood (2019)
Samuel L. Jackson
Michael Madsen
Tim Roth
Harvey Keitel
David Steen
Uma Thurman
Zoë Bell				†	†		†
James Parks
Michael Parks
Jonathan Loughran
Michael Bowen
Sid Haig
Michael Bacall
Eli Roth
Julie Dreyfus
Omar Doom
Kurt Russell
Monica Staggs
Brad Pitt
Leonardo DiCaprio
Bruce Dern
Christoph Waltz
Craig Stark
Walton Goggins
Steve Buscemi
James Remar
Perla Haney-Jardine
Bo Svenson
Jacky Ido

†: sijaisnäyttelijänä

Parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinto:[57]

• 1995 Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta
• 2013 Django Unchained

Parhaan käsikirjoituksen Golden Globe -palkinto:[58]

• 1995 Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta
• 2013 Django Unchained
• 2020 Once Upon a Time in Hollywood

Parhaan ohjauksen Oscar-palkinto:[57]

• 1995 Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta
• 2010 Kunniattomat paskiaiset
• 2020 Once Upon a Time in Hollywood

Parhaan ohjauksen Golden Globe -palkinto:[58]

• 1995 Pulp Fiction – Tarinoita väkivallasta
• 2010 Kunniattomat paskiaiset
• 2013 Django Unchained

Parhaan käsikirjoituksen Golden Globe -palkinto:[58]

• 2010 Kunniattomat paskiaiset
• 2016 The Hateful Eight

Parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinto:[57]

• 2020 Once Upon a Time in Hollywood

Tarantino sai joulukuussa 2015 tähden Hollywood Walk of Famelle.[56]