Taqiyya

Imaami al-Dhahabi (1274–1348) toteaa kirjassaan Suuret synnit, että valehtelu kuuluu suuriin synteihin silloin, kun valehdellaan profeetta Muhammedista tai annetaan väärä todistus oikeudessa.[14] Suurista synneistä seuraa kirous, maallinen rangaistus tai rangaistus tuonpuoleisessa.[15] Imaami al-Nawawi (1233–1277) kirjoittaa, että Koraani ja sunna tuomitsevat valehtelun laittomaksi. Valehtelu on rumimpia syntejä ja vastenmielisimpiä vikoja.[16] Al-Nawawi toteaa kirjassa Puhdas sydän: "Kerro totuus, kun puhut. Yksi pahimmista petoksista on kertoa veljellesi jotain, kun veljesi luulee, että olet rehellinen, vaikka asia ei ole niin".[17]

Islamissa ei ole universaaleja moraalisääntöjä, jotka koskisivat kaikkia. Šaria erottaa toisistaan muslimiveljille valehtelun ja muille valehtelun. Klaaniyhteiskunnissa, missä islam syntyi ei samaten tunneta universaaleja normeja, kuten kultaista sääntöä.[18] Niissä omaa perhettä, sukua tai klaania koskevat eri säännöt kuin ulkopuolisia.[18] Laajimmillaan islamin luoma yhteisyyden piiri ulottuu "veljiin", joilla tarkoitetaan muita muslimeita. Ilmaisu esiintyy myös Muhammedin jäähyväissaarnassa.[19] Islamilaisen fatwan mukaan "ei ole luvallista kutsua juutalaisia tai kristittyjä veljiksemme. Sen sijaan heitä on vihattava Jumalan asian takia". [20] Toinen fatwa kieltää muslimeita ystävystymästä ei-muslimin kanssa.[21] 1200-luvulla eläneen imaami al-Nawawi kokoelmasta Riad as-Salihin ("Vanhurskaiden niityt") löytyy kuitenkin ajatelma, joka vastaa universaalin moraalin vaatimuksia. Siinä al-Nawawi katsoi, että vihollisellekin pitää antaa se, mitä ihmisen itsekkyys kieltäytyy antamasta.[22][23]

Imaami al-Ghazali (1057–1111) tutki tilanteita, joissa valehtelu on luvallista. Hän kirjoitti: [4]

"Puhumisen tarkoitus on saada aikaan tuloksia. Jos kiitettävä tulos saadaan aikaan joko valehtelemalla tai puhumalla totta, on laitonta valehdella, koska siihen ei ole tarvetta. Jos tavoite voidaan saada ainoastaan valehtelemalla, mutta ei puhumalla totta, on luvallista valehdella, jos tavoite on luvallinen. Valehtelu on pakollista, jos tavoite on pakollinen."

Ghazali mainitsee esimerkkinä pakollisesta valehtelusta tilanteen, jossa muslimiveli autetaan piiloon tämän sortajilta.[24] Ghazalin mainitsema "pakollinen teko" (fard, wajib) tarkoittaa šariassa tekoa, joka tuo ansioita ja tekemättömyydestä on määrätty rangaistus.[25] Imaami al-Nawawi ja hanafi -oppinut Khalil Nahlawi tiivistävät luvallisen valehtelun seuraavasti:

"On verrattava valehtelemisesta koituvia pahoja seuraamuksia totuuden puhumisen seurauksiin. Jos totuudesta koituu pahempia seuraamuksia kuin valheesta, on oikeutettua valehdella. Jos valheesta on pahempia seuraamuksia tai ei tiedetä kummasta on pahempia seuraamuksia, on laitonta valehdella." [13]

Poikkeustapauksia, joissa valehtelu on luvallista tai pakollista on siten runsaasti. Periaate antaa luvan valehdella uskontoa koskevista asioista, joiden voi odottaa aiheuttavan vihamielisyyttä muslimeja kohtaan. Jos jonkin tavoitteen edistäminen on luvallista tai pakollista, ja tavoite voidaan saavuttaa vain valehtelemalla, teko on luvallinen tai pakollinen.

Vuonna 2012 annetussa fatwassa käsitellään kafiirille (uskottomalle) valehtelua. Ohjeen mukaan valehtelu vääräuskoiselle ei ole väärin itsessään, vaan sen seurausten takia. Valehtelua tulee välttää, koska valheen paljastuessa annetaan kielteinen kuva islamista.[26]

Raymond Ibrahimin mukaan ei-muslimien on usein vaikea ymmärtää muslimeja, koska nämä voivat esittää ristiriitaisia mielipiteitä esimerkiksi pyhästä sodasta, joka milloin kielletään[27], milloin hyväksytään[28]. Ristiriitaisuus tulee ymmärrettäväksi, kun otetaan huomioon taqiyya-periaate.[6]

• Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sacred Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Al-Dhahabi: Suuret synnit (Kitâb al-Kabâ'ir). Satara Establishment Oy, 2012. ISBN 978-952-67772-0-7. Teoksen verkkoversio.
• Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
• Is it permissible to lie to kaafirs? IslamQA. 16.5.2012. Viitattu 5.1.2021.
• Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995. ISBN 978-952-5534-22-1.
• The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips Sunnah.com. Viitattu 22.1.2021.