Taponlehti

Taponlehti eli lehtotaponlehti (Asarum europaeum) on Keski- ja Itä-Euroopassa yleinen, vihreänä talvehtiva kasvilaji. Se on myös vanha lääke- ja puutarhakasvi. Suomessa laji on luonnonvaraisena harvinainen ja rauhoitettiin vuonna 1983.[2]

Taponlehti
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Piperales
Heimo: Piippuruohokasvit Aristolochiaceae [1]
Alaheimo: Asaroideae
Suku: Taponlehdet Asarum
Laji: europaeum
Kaksiosainen nimi

Asarum europaeum
L.
Katso myös

  Taponlehti Wikispeciesissä
  Taponlehti Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Taponlehden kasvustoa.

Monivuotisen taponlehden juurakko ja varsi ovat suikertavia. Vuosikasvaimen tyvellä kasvaa 3–4 suomumaista lehteä. Suuremmat kasvulehdet ovat tummanvihreitä, päältä kiiltäviä ja muodoltaan munuaismaisia. Ehytlaitaisen ja alta karvaisen lehden ruoti on 5–15 cm pitkä, lehtilapa on 5–11 cm leveä. Lehdet talvehtivat. Kellomaiset, yksittäin olevat kukat ovat päätteisiä, kolmiliuskaisia ja punaruskeita. Kukat jäävät lehtien alla yleensä huomaamatta. Tuoksu on varsin tärpättimäinen. Taponlehti kukkii touko-kesäkuussa.[3]

Taponlehti voi levittäytyä maarönsyjensä avulla laajoiksi kasvustoiksi. Kasvin siemeniin kehittyy ravintolisäke, joka houkuttelee muurahaisia kuljettamaan siemeniä pesiinsä. Tämän vuoksi lajia tavataankin usein tiheinä kasvustoina muurahaispesien ympäristössä.[4]

Levinneisyys

Taponlehden esiintymisalue ulottuu Ranskasta ja Isosta-Britanniasta Venäjälle Uralin tienoille. Skandinaviassa lajia tavataan Tanskassa sekä Norjan ja Ruotsin eteläosissa, mutta nämä esiintymät ovat viljelykarkulaisia.[5] Suomessa taponlehteä on tavattu eri puolilla Etelä-Suomea ja Pohjanlahden rannikkoa, mutta ainoa luonnonvarainen esiintymä on Iitin Taasianjoen ja sen sivuhaarojen varrella. Esiintymä löydettiin vasta vuonna 1971.[4]

Elinympäristö

Taponlehti suosii varjoisaa, kosteaa ja suojaisaa kasvupaikkaa. Se suosii läpäisevää, ravinteikasta maata, mutta kasvaa myös savisessa paikassa. Iitin kasvupaikat ovat tuoreita ja kosteita jokivarsien kuusilehtoja. Taponlehti ei siedä paahdetta eikä kuivuutta, joten kasvupaikkojen metsänhakkuut tai ojitukset ovat lajille tuhoisia.[4]

Käyttö

Taponlehti on vanha lääkekasvi, jonka juurta on käytetty muun muassa oksettamiseen. Sitä on käytetty myös rotanmyrkkynä.[6] Nykyään taponlehden koristeellinen lehdistö ja hyvä peittävyys tekevät siitä suositun puutarhakasvin.[5] Hyvässä paikassa kasvi talvehtii vihreänä ja on pitkäikäinen.

Lähteet
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ryttäri, Terhi: Taponlehti. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 76.

Viitteet
  1. Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website (Aristolochiaceae, Asarum-suvun taksonominen asema) mobot.org. Viitattu 2.1.2011. (englanniksi)
  2. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 19.8.2009.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 63.
  4. Ryttäri 1997, s. 76.
  5. Den virtuella floran: Hasselört (ruots.) Viitattu 19.8.2009.
  6. Suomen terveyskasvit, 1982, s. 319.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.